Intermediate Past BE : A Paradigm Reshaped With Data Drawn From HARES

In this paper, I look into a grammatical phenomenon found among speakers of the Cambridgeshire dialect of English. According to my hypothesis, the phenomenon is a new entry into the past BE verb paradigm in the English language. In my paper, I claim that the structure I have found complements the existing two verb forms, was and were, with a third verb form that I have labelled ‘intermediate past BE’. The paper is divided into two parts. In the first section, I introduce the theoretical ground for the study of variation, which is founded on empiricist principles. In variationist linguistics, the main claim is that heterogeneous language use is structured and ordered. In the last 50 years of history in modern linguistics, this claim is controversial. In the 1960s, the generativist movement spearheaded by Noam Chomsky diverted attention away from grammatical theories that are based on empirical observations. The generativists steered away from language diversity, variation and change in favour of generalisations, abstractions and universalist claims. The theoretical part of my paper goes through the main points of the variationist agenda and concludes that abandoning the concept of language variation in linguistics is harmful for both theory and methodology. In the method part of the paper, I present the Helsinki Archive of Regional English Speech (HARES) corpus. It is an audio archive that contains interviews conducted in England in the 1970s and 1980s. The interviews were done in accordance to methods used generally in traditional dialectology. The informants are mostly elderly male people who have lived in the same region throughout their lives and who have left school at an early age. The interviews are actually conversations: the interviewer allowed the informant to pick the topic of conversation to induce a maximally relaxed and comfortable atmosphere and thus allow the most natural dialect variant to emerge in the informant’s speech. In the paper, the corpus chapter introduces some of the transcription and annotation problems associated with spoken language corpora (especially those containing dialectal speech). Questions surrounding the concept of variation are present in this part of the paper too, as especially transcription work is troubled by the fundamental problem of having to describe the fluctuations of everyday speech in text. In the empirical section of the paper, I use HARES to analyse the speech of four informants, with special focus on the emergence of the intermediate past BE variant. My observations and the subsequent analysis permit me to claim that my hypothesis seems to hold. The intermediate variant occupies almost all contexts where one would expect was or were in the informants’ speech. This means that the new variant is integrated into the speakers’ grammars and exemplifies the kind of variation that is at the heart of this paper.

Tutkielma käsittelee Cambridgeshiren (Englanti) murteesta löytyvää verbimuotoa, joka hypoteesini mukaan on uusi jäsen englannin kielen BE-verbin paradigmaan. Tutkielmassa väitän, että löytämäni piirre täydentää imperfektin tunnistettuja was ja were -muotoja kolmannella välimuodolla, jota nimitän ’intermediate past BE’:ksi. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Teoreettisessa pohdinnassa tuon esille variaatiotutkimuksen, jonka perustana toimii empiirinen kielentutkimus. Variaatiokielitieteessä tunnustetaan, että kielen heterogeenisyys, eli se miten ihmiset käyttävät yhtä kieltä lukemattomin eri tavoin, on järjestelmällistä, strukturoitua ja tutkittavaa. Modernin kielitieteen lähihistoriassa tämä väite on kiistanalainen, sillä 1960-luvulla Noam Chomskyn luotsaama generativismi pyrki tukahduttamaan empiirisistä havainnoista rakennetut kielioppiteoriat, ja samalla se syrjäytti kielen vaihteluun, monimuotoisuuteen ja muutokseen liittyvät johtopäätelmät yleistysten, abstraktioiden ja universaalikäsitteiden tieltä. Tutkielmani teoreettinen osio käsittelee variaation kynnyskysymyksiä kuitenkin havainnollistaen, että kielen vaihtelun hylkääminen kielentutkimuksessa on sekä teorian että metodologian kannalta haitallista. Metodologisessa osiossa esittelen Helsinki Archive of Regional English Speech (HARES) -korpuksen. Kyseessä on äänitearkisto, joka sisältää Englannissa tehtyjä haastatteluja 1970- ja 1980-luvuilta. Haastattelut tehtiin perinteisen murretutkimuksen keinoin. Haastateltavat olivat yleensä iäkkäitä, huonosti koulutettuja miehiä, jotka ovat asuneet samalla alueella koko ikänsä. Haastattelut ovat pikemminkin keskusteluja: haastattelija antoi haastateltavan valita keskustelunaiheet, jotta keskustelutuokio saisi mahdollisimman rennon ilmapiirin ja siten edesauttaisi mahdollisimman luonnollisen murrevariantin esiin tulon haastateltavan puheessa. Korpusta käsittelevä luku esittelee puhekorpuksen (etenkin murrepuhetta sisältävän sellaisen) transkriptio- ja annotaatiovaikeuksia. Variaatiokysymys nousee esiin tässäkin, sillä transkriboidessa tulee ottaa huomioon perustavanlaatuinen ongelma, joka syntyy, kun puhetta yritetään kuvata tekstikeinoin. Tutkimuksen empiirisessä osiossa käytän HARESia hyväkseni löytääkseni neljän haastateltavan puheesta esimerkkejä olla-verbin imperfektin välimuodosta. Havaintojeni ja analyysin perusteella voin todeta, että hypoteesini vaikuttaa paikkaansa pitävältä. Välimuoto on syrjäyttänyt yleiskielen kieliopista löytyvät was ja were -muodot lähes jokaisessa kontekstissa. Tämä merkitsee sitä, että välimuoto on osana puhujien omaa kielioppia ja havainnollistaa sitä variaatiota, joka toimii tutkielmani punaisena lankana.