Mauwake reference grammar

This dissertation provides a synchronic grammatical description of Mauwake, a Papuan (Trans-New Guinea) language of about 2000 speakers on the North Coast of the Madang Province in Papua New Guinea. The theoretical background is that of Basic Linguistic Theory (BLT), used extensively in analysing and writing descriptive grammars. The chapters from morphology to clause level are described from form to function; in the later chapters the function is taken more often as the starting point. Any theory-specific terminology is kept to the minimum and formalisms have been avoided in accordance with BLT principles. Mauwake has a classic 5-vowel system and 14 consonant phonemes. With its simple phonology it is a typical representative of the Madang North Coast languages. For a Papuan language there are relatively few morphophonological alternations. Nouns are either alienably or inalienably possessed. There is no obligatory number marking in nouns or noun phrases. Pronouns have several different forms: five for case and three for other functions. The dative pronouns are treated as [+human] locatives, and they have also grammaticalised as possessives. The verbal morphology is agglutinative and mainly suffixal. Unusual features include two distributive suffixes, and the interaction of the derivational benefactive and the inflectional beneficiary suffixes. The applicative suffix has either transitivising or causative but not benefactive function. The switch-reference system distinguishes between simultaneous and sequential action, as well as same or different subject in relation to the following clause. There are several verbs denoting coming and going, and they may combine with one of three prefixes to indicate bringing and taking. Mauwake is a nominative-accusative type language, and the basic constituent order in a clause is SOV. Subject and object are the only syntactic arguments. There is no indirect object, but a clause can have two or even three objects. A nominalised clause with a finite verb functions as a relative clause or a complement clause; one with a nominalised verb has several different functions. Functional domains described include modality, negation, deixis, quantification, possession and comparison. As there are four negators, Mauwake has more variation in negative expressions than is usual in Papuan languages. Clause chaining is the preferred strategy for joining clauses into sentences, but coordination and subordination of finite clauses are also common. The form of a complement clause depends on whether it is of the fact, action or potential type. Tail-head linkage is used as a cohesive device between sentences. The discourse-level features described are topic and focus.

Mauwaken referenssikielioppi on ensimmäinen synkroninen yleiskuvaus mauwaken kielestä, joka kuuluu papualaisten kielten Trans-New-Guinea -kieliperheeseen (TNG). Tällä uhanalaisella kielellä on noin 2000 puhujaa Papua-Uuden-Guinean pohjoisrannikolla Madangin maakunnassa. Pelkästään tässä maakunnassa on noin 170 eri kieltä, joista vain muutamasta on laadittu kattava kielioppikuvaus. Kirjoittaja asui mauwaken puhujien parissa vuosien 1978-2001 aikana ja vaikutti mm. siihen että mauwakelle luotiin kirjakieli. Kieliopissa kuvataan mauwaken äännejärjestelmää, muoto- ja lauseoppia sekä topiikkia ja fokusta, jotka kuuluvat lähinnä tekstilingvistiikan alaan. Sekä suullisia että kirjoitettuja tekstejä on käytetty tutkimusaineistona. Kieliopissa on runsaasti materiaalia niin kielitypologien, papualaiskielten tutkijoiden kuin teoreettisesti suuntautuneidenkin kielitieteilijöiden käyttöön. Kirjoitettaessa on kuitenkin käytetty mahdollisimman paljon normaalia asiaproosaa ja pyritty välttämään teoriaspesifisiä formalismeja, jotta kirjaa pystyisivät käyttämään muutkin kuin ammattilingvistit. Mauwaken äännejärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen ja selkeä: siinä on viisi vokaali- ja 14 konsonanttifoneemia, ja vain vähän allofonista vaihtelua. Myös morfofonologista vaihtelua on vähemmän kuin monissa muissa saman kieliperheen kielissä. Substantiiveilla ja adjektiiveilla ei ole luku- tai sijataivutusta. Persoonapronominit sen sijaan taipuvat sijoissa, ja näistä datiivi on erityisen mielenkiintoinen. Pronomineilla on myös muita taivutusmuotoja: esim. isolatiivimuoto kertoo, että joku teki jotain yksin. TNG-kielille tyypillisesti verbeillä on runsaasti taivutusmuotoja, ja muissa kuin virkkeenloppuisissa lauseissa käytetään enimmäkseen erityisiä mediaaliverbejä, joiden taivutus poikkeaa tempuksen ja persoonan ilmaisevista finiittiverbeistä. Tulemista ja menemistä merkitseviä verbejä on useita, ja niistä voi muodostaa erilaisia tuomista ja viemistä merkitseviä verbejä kolmella eri etuliitteellä. Mauwakessa, kuten useimmissa papualaiskielissä, peruslauseen sanajärjestys on verbiloppuinen. Objekteja voi lauseessa olla kaksi tai jopa kolme. Nominaalilauseita on kahdenlaisia: toista käytetään relatiivi- tai komplementtilauseena, toisella on useita eri funktioita. Virkkeet muodostuvat tavallisimmin yhdestä tai useammasta mediaalilauseesta ja virkkeenloppuisesta finiittilauseesta. Mediaalilauseet ovat rinnasteisia sekä keskenään että finiittilauseen kanssa, vaikka ne ovatkin finiittilauseesta riippuvaisia. Finiittilauseita voidaan myös käyttää rinnasteisina päälauseina; samoin alisteiset sivulauseet ovat lähes aina finiittisiä. Viimeinen luku käsittelee topiikkia ja fokusta, jotka ovat tärkeitä tekstikokonaisuuden kannalta.