The Art of Sympathy : Forms of Moral and Emotional Persuasion in Fiction

"The Art of Sympathy: Forms of Moral and Emotional Persuasion" in Fiction is an interdisciplinary study that looks closely at the ways that stories evoke sympathy, and the significance of this emotion for the development of moral attitudes and awareness. By linking readers' emotional responses to fiction with the potential impact of such responses on "the moral imagination," the study builds on empirical research conducted by literary scholars and psychologists into the emotional effects of reading fiction, as well as social psychological research into the connections between empathy/sympathy and moral development. I first investigate the dynamics of readers beliefs regarding characters in fictional narratives, and the nature of the emotions that they may experience as a result of those beliefs. The analysis demonstrates that there are important similarities between real emotions and emotions generated by fiction. Recognizing these similarities, I claim, can help us to conceptualize the nature of sympathetic responses to fictional characters. Building on these assertions, I then draw on research from social psychology and philosophy to develop a comprehensive definition of sympathy and to clarify the ways in which sympathy operates, both in people s daily lives and in readers sympathetic responses to fictional characters. Having established this definition and delineated its practical implications, I then examine how particular stories, through a variety of narrative techniques, persuade readers to feel sympathy for characters who are unsympathetic in certain ways. In order to verify my claims about the impact of these stories on readers emotions, I also review the results of tests that I conducted with nearly 200 adolescent readers. Through these tests, which were constructed and scored according to methods prevalent in social psychological research, it was determined that a majority of readers felt sympathy for the protagonists in two of the stories included in the study. These results were combined with data from an additional test, a standard measure of empathy and sympathy in the field of social psychology. The cross-tabulation of these results suggests that there was not a strong connection between readers responses and their general tendencies to feel sympathy for others. This finding would appear to support my hypotheses regarding the sympathetic persuasiveness of the stories in question. In light of these results, finally, I consider the potential contribution that fiction can make to adolescent emotional and moral development and the implications of that potential for future language arts curricula in the schools. In particular, I suggest the pedagogical importance of providing adolescents with opportunities to engage with the lives of fictional characters, and especially to experience feelings of sympathy for individuals towards whom they ordinarily might feel aversion.

"The Art of Sympathy: Forms of Moral and Emotional Persuasion in Fiction" ("Sympatian taito: moraalisen ja emotionaalisen suostuttelun muotoja fiktiossa") on tieteidenvälinen tutkimus, joka tarkastelee yksityiskohtaisesti, miten fiktiiviset tarinat herättävät lukijoidensa sympatian, ja minkälaisia merkityksiä sympatialla on moraalikäsitysten ja moraalisen tietoisuuden näkökulmista. Liittämällä yhteen lukijoiden tunnereaktioiden analyysin ja pohdinnan niiden mahdollisesta vaikutuksesta moraalisen mielikuvituksen kehitykseen se pohjautuu toisaalta kirjallisuudentutkijoiden ja psykologien tutkimuksiin fiktion tunnevaikutuksista ja toisaalta sosiaalipsykologian näkemyksiin empatian, sympatian ja moraalisen kehityksen välisistä yhteyksistä. Analysoin ensin lukijoiden fiktiivisiä hahmoja koskeviin uskomuksiin liittyviä tekijöitä ja uskomusten mahdollisesti herättämien tunteiden luonnetta. Osoitan tällä tavoin, että todellisten ja fiktion herättämien tunteiden välillä on huomattavia yhtäläisyyksiä. Esitän, että näiden yhtäläisyyksien tunnistaminen voi auttaa meitä muodostamaan käsityksen fiktiivisten hahmojen herättämien sympaattisten tunnereaktioiden luonteesta. Hyödyntäen sosiaalipsykologian ja filosofian aloilla tehtyä tutkimusta siirryn näiden väitteiden pohjalta kehittämään perustavanlaatuista määritelmää sympatiasta ja selventämään tapoja, joilla sympatia toimii sekä arkielämässä että lukijoiden kuvitteellisiin hahmoihin kohdistamissa reaktioissa. Luotuani edellä mainitun määritelmän ja kuvattuani sen seuraamukset käytännön kannalta tarkastelen, miten tietyt tarinat hyödyntävät erityyppisiä kerronnallisia keinoja suostutellakseen lukijat tuntemaan sympatiaa jollain tavalla epäsympaattisia hahmoja kohtaan. Osoittaakseni todeksi väitteeni näiden tarinoiden vaikutuksesta lukijoiden tunteisiin arvioin lähes 200 nuorelle tekemäni kokeen tuloksia. Tämä koe, joka laadittiin ja pisteytettiin sosiaalipsykologiassa laajalti hyödynnettyjen menetelmien mukaan, osoitti, että suurin osa lukijoista tunsi sympatiaa käsittelemieni kahden tarinan päähenkilöitä kohtaan. Näitä tuloksia vertailtiin täydentävästä kokeesta saatuun tietoon, mikä on yleinen käytäntö empatiaa ja sympatiaa käsittelevissä tutkimuksissa sosiaalipsykologian alalla. Kahden kokeen tulosten ristiintaulukointi viittaa siihen, että lukijoiden reaktioiden ja heidän yleisten sympatiataipumustensa välillä ei ole huomattavaa yhteyttä. Tämä näyttäisi tukevan oletustani tarinoiden kyvystä suostutella lukijansa tuntemaan sympatiaa. Näiden tulosten valossa pohdin lopuksi sitä, mitä annettavaa fiktiolla saattaisi olla nuorten tunne-elämän ja moraaliajattelun kehitykselle sekä sitä, minkälaisia seuraamuksia sen tällaisella hyödyntämisellä voisi olla koulujen yleisen kieltenopetuksen näkökulmasta. Tässä kohdin korostan erityisesti sitä miten tärkeää on, että nuorille annetaan mahdollisuus sekä luoda tunneyhteys kuvitteellisiin hahmoihin että tuntea sympatiaa heidän normaalisti vastenmielisinä kokemiaan yksilöitä kohtaan.