Untersuchungen zur Fachsprache der Ökologie und des Umweltschutzes im Deutschen und Finnischen : Bezeichnungsvarianten unter einem geschichtlichen, lexikographischen, morphologischen und linguistisch-pragmatischen Aspekt

The work integrates research in the language and terminology of various fields with lexicography, etymology, semantics, word formation, and pragmatics. Additionally, examination of German and Finnish provides the work with perspective of contrastive linguistics and the translation of texts in specialized fields. The work is an attempt to chart the language, vocabulary, different textual types, and essential communication-connected features of this special field. The study is primary concerned with internal communication within the field of ecology, but it also provides a comparison of the public discussion of environmental issues in Germany and Finland. The work attempts to use textual signs to provide a picture of the literary communication used on the different vertical levels in the central text types within the field. The dictionaries in the fields of environmental issues and ecology for the individual text types are examined primarily from the perspective of their quantity and diversity. One central point of the work is to clarify and collect all of the dictionaries in the field that have been compiled thus far in which German and/or Finnish ware included. Ecology and environmental protection are closely linked not only to each other but also to many other scientific fields. Consequently, the language of the environmental field has acquired an abundance of influences and vocabulary from the language of the special fields close to it as well as from that of politics and various areas of public administration. The work also demonstrates how the popularization of environmental terminology often leads to semantic distortion. Traditionally, scientific texts have used the smallest number of expressions, the purpose of which is to appeal to or influence the behavior of the text recipient. Particularly in Germany, those who support or oppose measures to protect the environment have long been making concerted efforts to represent their own views in the language that they use. When discussing controversial issues competing designations for the same referent or concept are used in accordance with the interest group to which the speaker belongs. One of the objectives of the study is to sensitize recipients of texts to notice the euphemistic expressions that occur in German and Finnish texts dealing with issues that are sensitive from the standpoint of environmental policy. One particular feature of the field is the wealth and large number of variants designating the same entry or concept. The terminological doublets formed by words of foreign origin and their German or Finnish language equivalents are quite typical of the field. Methods of corpus linguistics are used to determine the reasons for the large number of variant designations as well as their functionality.

Väitöskirjassa yhdistyvät erikoisalojen kielten ja terminologian tutkimuksen lisäksi leksikografia, etymologia, semantiikka, sananmuodostus ja pragmatiikka. Lisäksi saksan ja suomen kielen tarkastelu antaa työlle kontrastiivisen kielentutkimuksen ja erikoisalojen tekstien kääntämisen näkökulman. Työssä on pyritty kartoittamaan ekologian ja ympäristöalan kielen, sanaston, eri tekstilajien sekä alan viestintään liittyvät olennaispiirteet. Tutkimus on deskriptiivinen, mutta pyrkii vastaamaan myös etymologisiin kysymyksiin. Työ käsittelee ympäristöalan sisäistä viestintää ja vertaa lisäksi toisiinsa Saksan ja Suomen julkista ympäristökeskustelua. Tekstilajiesimerkkien avulla pyritään tarjoamaan kuva alan kirjallisessa viestinnässä erilaisilla vertikaalisilla tasoilla käytettävistä keskeisistä tekstilajeista. Yksittäisistä tekstilajeista tarkastellaan lähemmin ympäristönsuojelun ja ekologian sanakirjoja, niiden määrää ja moninaisuutta. Tiedot alalta tähän mennessä julkaistuista sanakirjoista on esitetty työn liitteenä. Ekologia ja ympäristönsuojelu ovat tiiviisti kytköksissä paitsi toisiinsa, myös moniin muihin tieteenaloihin, mistä seuraa, että ympäristöalan kieli on omaksunut runsaasti vaikutteita ja sanastoa sitä lähellä olevien alojen sekä politiikan ja yhteiskunnallisten alojen kielistä. Työssä osoitetaan myös, miten ympäristöalan termien popularisointi johtaa usein niiden semanttiseen vääristymään. Erikoisalojen tieteellisten tekstien ominaispiirteinä pidetään yksiselitteisyyttä, abstraktisuutta, staattisuutta ja objektiivisuutta. Niille on perinteisesti ollut vähiten tyypillistä sellaisten ilmausten käyttäminen, joilla pyritään vetoamaan tai vaikuttamaan tekstin vastaanottajan käyttäytymiseen. Ympäristönsuojelutoimenpiteiden kannattajat ja vastustajat ovat pyrkineet varsinkin Saksassa jo varhain edustamaan kukin omia katsantokantojaan myös kielellisesti hyvin painokkaasti. Kiistaa aiheuttavista aiheista puhuttaessa käytetään usein keskenään kilpailevia nimityksiä aina sen mukaan, mihin intressiryhmään puhuja kuuluu. Tutkimuksen tavoitteena on herkistää tekstin vastaanottaja huomaamaan saksalaisissa ja suomalaisissa teksteissä esiintyvät eufemistiset ilmaukset ympäristöpoliittisesti aroista aihepiireistä puhuttaessa sekä paneutua myös kielten välisiin ilmaisueroihin. Yksi alan erityispiirre on nimitysvarianttien moninaisuus ja suuri määrä. Varsinkin vierasperäisestä termistä ja sen saksan-/suomenkielisestä variantista muodostuvat terminologiset dubletit ovat alalle hyvin tyypillisiä. Korpustutkimuksen avulla osoitetaan, mistä alan kielelle tyypillinen synonyymisten ilmausten runsaus aiheutuu ja mikä on varianttien funktio.