Die Eigenschaften der Benennungen und ihr Einfluss auf deren Verwendung am Beispiel der Euro-Währung : Eine quantitative und kontrastive Analyse der Terminologie im Finnischen und im Deutschen

This dissertation deals with the terminology of the Euro currency. Its aims are to determine the characteristics of the designations in a certain LSP and to discover whether the recommendations and rules that have been given to the formation of designations and 'ideal' designations have any influence on the usage of the designations. The characteristics analysed include length of the designation, part of speech, form, formation method, constancy, monosemy, suitability to a concept system and degree of specialty. The study analyses the actual usage of the designations in texts and the implementation of the designations. The study is an adaptation of a terminometric survey and uses concept analysis and quantitative analysis as its basic methods. The frequency of each characteristic is measured in terms of statistics. It is assumed that the 'ideality' of a designation influences its usage, for example that if a designation is short, it is used more than its longer rivals (synonyms). The results are analysed in a corpus consisting of a compilation of different texts concerning the Euro. The corpus is divided according to three features: year (1998-2003), genre (judicial texts, annual reports and brochures) and language (Finnish and German). Each analysis is performed according to each of these features and compared with the others. The results indicate that some of the characteristics of the designations indeed seem to have an influence on the usage of the designations. For example, monosemy and suitability to the concept system often lead to the implementation of the designation having the ideal or certain value in these characteristics in the analysed Finnish material. In German material, an 'ideal' value in the characteristics leads to the implementation of the designations more often than in Finnish. The contrastive study indicates that, for example, suitability to a concept system leads to implementation of a designation in judicial texts more often than in other genres. The recommendations given to an 'ideal' designation are thus often acceptable, but they cannot be generalized for all languages in the same extent.

Väitöskirjani aiheena on eurorahan terminologia. Erikoisalojen nimityksille esitetään usein erilaisia ominaisuuksia, joita niillä pitäisi olla. Niiden pitäisi olla esimerkiksi lyhyitä, kuvata nimityksen asemaa suhteessa muihin saman alan nimityksiin ja olla yksimerkityksisiä. Käytännössä nimitykset ovat kuitenkin usein hyvinkin pitkiä ja niillä voi olla useita eri merkityksiä ja yhtä käsitettä voi nimetä monta eri nimitystä. Tutkimuksessani tarkastelen näitä ominaisuuksia ja niiden vaikutusta nimitysten käytön yleisyyteen suomessa ja saksassa. Sekä saksan- että suomenkielisessä euroterminologiassa nimitykset ovat useimmiten yhdyssanoja ja substantiiveja. Näitä voitaisiin siis sanoa kielirajat ylittäviksi erikoiskielen nimitysten ominaisuuksiksi. Suomenkielisissä teksteissä nimitykset kuvaavat useammin nimityksen suhdetta muihin nimityksiin ja niillä on harvemmin muita merkityksiä. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että eurorahaan liittyvien tekstien suomalaiset kirjoittajat (kääntäjät) tuntevat nimityksille asetettuja vaatimuksia tarkemmin. Nimitysten käytössä voi myös havaita merkkejä eräänlaisesta kansallisuustunteesta, sillä erityisesti saksankielisissä euroteksteissä ei juurikaan käytetä vieraskielisiä nimityksiä, jos tarjolla on omankielinen vaihtoehto. Nimitysten käytössä vaikuttaisi olevan eroja myös eri tekstilajien välillä. Euro-esitteissä käytetään esimerkiksi lyhyempiä nimityksiä kuin lakiteksteissä tai vuosikertomuksissa. Tämä on ymmärrettävää, koska hyvin pitkät nimitykset voivat olla erittäin vaikeaselkoisia ja sopivat huonosti arkikieleen. Esitteiden tarkoituksena on kuitenkin tuoda euroraha tutuksi koko euroalueen kansalaisille. Helposti selitettävä tulos tutkimuksessa on myös se, että lakiteksteissä käytetään eniten yksimerkityksisiä nimityksiä. Tämä johtunee siitä, että lakiteksteissä pyritään aukottomuuteen ja yksiselitteisyyteen. Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, että joillakin ominaisuuksilla tosiaan on vaikutusta siihen, miten ja missä yhteydessä erikoiskielisiä nimityksiä käytetään.