Mapinduzi Daima – Revolution Forever : Using the 1964 Revolution in Nationalistic Political Discourses in Zanzibar

This Master's thesis examines two opposite nationalistic discourses on the revolution of Zanzibar. Chama cha Mapinduzi (CCM), the party in power since the 1964 revolution defends its revolutionary and "African" heritage in the current multi-party system. New nationalists, including among others the main opposition party Civic United Front (CUF), question both the 1964 revolution and the post-revolution period and blame CCM for empty promises, corruption and ethnic discrimination. This study analyzes the role of a significant historical event in the creation of nationalistic ideology and national identity. The 1964 revolution forms the nucleus of various debates related to the history of Zanzibar: slavery, colonialism, racial discrimination and political violence. Representations of these Social constructivist principles form the basis of this study, and central concepts in the theoretical framework are nationalism, national identity, ethnicity and race. I use critical discourse analysis as my research method, lean on the work by Teun A. van Dijk and Norman Fairclough as the most significant researchers in this field. I examine particularly the ways in which linguistic methods, such as stereotypes and metaphors are used to form in- and out-groups ("us" vs. "others"). My material, both in Swahili and English, was collected mainly in Tanzania in the fall of 2007 and from online sources in the spring of 2009. It includes publications by the Zanzibari government between the years of 1964-2000 (12), official speeches for the Revolution Day or the Union Day (12), articles from Tanzanian newspapers from the 1990s until the year of 2009 (15), memoirs and political pamphlets (10), blog posts and opinion pieces from four different websites (8), and interviews or personal communication in Zanzibar, Dar es Salaam and Uppsala (8). Nationalistic rhetoric often creates enemy images by using binary good-bad oppositions. Both discourses in this study build identities on the basis of "otherness" and exclusion, with the intent of emphasizing the particularity of the own group and excluding "evilness" outside the own reference group. These opposite views on the 1964 revolution as the main axis of the history of Zanzibar build different portraits of the nation and Zanzibari-ness (Uzanzibari). CCM still relies on the pre-revolutionary enemy images of Arabs as selfish rulers and cruel slave traders. For CCM, Zanzibar is primarily an "African" nation and a part of Tanzania which is threatened by "Arabs", the outsiders. In contrast, the new nationalists stress the long history of Zanzibar as multi-racial, cosmopolitan and formerly independent country which has its own, separate culture and identity from mainland Tanzanians. Heshima, honour/respect, one of the basic values of Swahili culture, occupies a central role in both discourses: the main party emphasizes that the revolution returned "heshima" to the Zanzibari Africans after centuries of humiliation, whereas the new nationalists claim that ever since the revolution all "non-Africans" have been humiliated and lost their "heshima". According to the new nationalists, true Zanzibari values which include tolerance and harmony between different "races" were lost when the "foreign" revolutionaries arrived from the mainland. Consequently, they see the 1964 revolution as Tanganyikan colonialism which began with the help of Western countries, and maintain that this "colonialism" still continues in the violent multi-party elections.

Pro gradu –työni tarkastelee kahden vastakkaisen nationalistisen diskurssin näkemyksiä Sansibarin vallankumouksesta. Vuoden 1964 vallankumouksesta lähtien vallassa ollut puolue Chama cha Mapinduzi (CCM) puolustaa vallankumouksellista ja ”afrikkalaista” perintöä myös nykyisessä monipuoluejärjestelmässä. Uusnationalistit, joihin kuuluu muun muassa oppositiopuolue Civic United Front (CUF), taas kyseenalaistavat vallankumouksen sekä sen jälkeisen ajan ja syyttävät valtapuoluetta tyhjistä lupauksista, korruptiosta ja etnisestä syrjinnästä. Työn tavoitteena on analysoida merkittävän historiallisen tapahtuman osuutta nationalistisen ideologian ja kansallisen identiteetin muodostumisessa. Keskeisiä ovat erityisesti representaatiot Sansibarin historian kipukohdista, jotka kaikki liittyvät myös vallankumoukseen: orjuudesta, kolonialismista, syrjinnästä ja poliittisesta väkivallasta. Työni nojautuu yhteiskunnallisen tutkimuksen sosiaaliskonstruktivistisille periaatteille. Teoreettisen viitekehyksen keskeisiin käsitteisiin kuuluvat nationalismi, kansallinen identiteetti sekä etnisyys ja rotu. Tutkimusmenetelmänäni käytän kriittistä diskurssianalyysia, jonka merkittävimpiin tutkijoihin kuuluvat Teun A. van Dijk ja Norman Fairclough. Tutkin erityisesti sisä- ja ulkoryhmien (”me” / ”muut”) muodostamista kielellisten keinojen, kuten stereotyyppien ja metaforien avulla. Aineistoni koostuu swahilin- ja englanninkielisestä materiaalista, joka on kerätty lähinnä Tansaniassa syksyllä 2007 sekä Internet-lähteistä keväällä 2009. Aineistoon kuuluu Sansibarin hallituksen julkaisuja vuosilta 1964-2000 (12 kpl), vallankumouksen tai Tansanian unionin muistopäivän puheita (12 kpl), tansanialaisten sanomalehtien 1990- ja 2000-luvuilla julkaistuja artikkeleita (15 kpl), muistelmateoksia ja poliittisia pamfletteja (10 kpl), neljän eri Internet-sivuston blogi– tai mielipidekirjoituksia (8 kpl) sekä haastatteluja ja henkilökohtaisia tiedonantoja Sansibarilla, Dar es Salaamissa ja Uppsalassa (8 kpl). Nationalistinen retoriikka luo usein viholliskuvia binääristen hyvä-paha –vastakohtien avulla. Molemmat tarkasteltavat diskurssit rakentavat identiteettiä toiseuden ja poissulkemisen pohjalta, tarkoituksena korostaa oman ryhmän erityislaatuisuutta ja sulkea ”pahuus” oman viiteryhmän ulkopuolelle. Vastakkaiset näkemykset Sansibarin historiasta ja sen keskusakselina toimivasta vuoden 1964 vallankumouksesta rakentavat erilaisia kuvia kansakunnasta ja sansibarilaisuudesta (Uzanzibari). CCM nojaa edelleen vallankumousta edeltäviin viholliskuviin arabeista itsekkäinä hallitsijoina ja raakoina orjakauppiaina. Valtapuolueelle Sansibar on ensisijaisesti ”afrikkalainen” kansakunta ja osa Tansaniaa, jota ulkopuoliset arabit uhkaavat. Uusnationalistit puolestaan painottavat Sansibarin pitkää historiaa monirotuisena, kosmopoliittisena ja aiemmin itsenäisenä maana, jolla on oma, manner-Tansaniasta erottuva kulttuuri ja identiteetti. Swahili-kulttuurin perusarvoihin kuuluva heshima, kunnia/kunnioitus, saa keskeisen roolin molemmissa diskursseissa: valtapuolue painottaa, että vallankumous palautti heshiman Sansibarin afrikkalaisille vuosisatojen nöyryytyksen jälkeen, kun taas uusnationalistit näkevät nöyryytyksen kohdistuneen kaikkiin ”ei-afrikkalaisiin” vallankumouksesta lähtien. Uusnationalistien mukaan sansibarilaisuuteen kuuluva suvaitsevaisuus ja eri ”rotujen” harmoninen rinnakkaiselo särkyi mantereelta saapuneiden ”ulkomaalaisten” vallankumouksellisten myötä. He näkevät vuoden 1964 vallankumouksen länsimaiden avustamana aloitettuna Tanganyikan kolonialismina, joka jatkuu edelleen väkivallan ympäröimissä monipuoluevaaleissa.