The Saintly Madman : A Study of the Scholarly Reception History of Buile Shuibhne

This study examines the scholarly reception history of an early Irish text, Buile Shuibhne (The Frenzy of Suibhne), by focusing on the various theoretical and methodological presuppositions which have determined the scholars’ understanding of the text’s religious allegorical significance in the course of the 20th century. The reception-oriented inquiry takes the intersubjective aspect of literary interpretation as the basis for accentuating the importance of communally shared presumptions and reading strategies in the explication of interpretive variety. The materials of the study have been divided into four frameworks of interpretation: historical, pre-Christian, Christian and anthropological. This heuristic division does not denote mutually exclusive paradigms, but rather refers to perceived similarities within each group regarding the questions posed, and the evidence adduced, in textual analysis. The historical framework concentrates on the issues of the origins of the tale and the possible historicity of its main protagonist. The pre-Christian framework covers the theories of the shamanic, Indo-European and Celtic elements in the text, whereas the Christian framework includes readings emphasising the biblical, monastic and ascetic aspects of the tale. The anthropological framework in turn focuses on the parallels drawn between the narrative and the universal structure of the rites of passage. In addition to the examination of these four frameworks, the study also links the question of methodology with wider issues of authorship and textual integrity, and critically reconsiders the manner in which J.G. O'Keeffe's 1913 edition of the text has been reified in previous scholarship as a representation of a 12th century authorial original. The overall objective of the present case-study is to relate theoretical conceptions of literary theory, comparative religion and historiography to the study of early Irish narrative material by considering the communal and institutional dimension of meaning-making, and the implications of comparative methodology for historical research. In this aim, the prevailing methodological presuppositions informing the scholarly discourse on Buile Shuibhne are set against the wider context of Celtic Studies scholarship, in order to draw attention to the need to critically reflect upon the operations of knowledge production in future research.

Tutkimuksessa tarkastellaan 1100-luvulle ajoitetun varhaisirlantilaisen tekstin, Buile Shuibhnen (The Frenzy of Suibhne), tutkimushistoriaa. Kertomus on kuvaus kuninkaasta, joka pyhimyksen kirouksen seurauksena menettää järkenä taistelussa ja muuttuu eläimenkaltaiseksi villimieheksi (geilt), joka elää puissa eristyksissä muusta yhteiskunnasta, kasvattaa höyhenpeitteen ja kykenee liikkumaan valtavia etäisyyksiä levitoimalla. Hulluksi tulemisen myötä kertomuksen päähenkilö Suibhne saa myös yliluonnollisen inspiraation sepittää runoutta, jossa hän vuoroin valittaa kohtaloaan, ylistää ympäröivän luonnon kauneutta, ja pohtii järkensä menettämisen oikeutusta. Analyysin lähtökohtana on huomio, että kertomuksen hulluustematiikkaa on aikaisemmassa tutkimuksessa toistuvasti pyritty ymmärtämään jonkin uskonnollisen allegorian viitekehyksessä, mutta käsitykset tämän allegorian merkityksestä ovat vaihdelleet huomattavasti. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa tutkimushistoriasta esille keskeisiä metodologisia lähtöoletuksia, joiden avulla näiden erilaisten tulkintojen perusteita voidaan arvioida. Teoreettisena taustana tarkastelulle toimii erityisesti kirjallisuustieteellinen tekstien vastaanoton tutkimus, sekä yleisemmin näkemys merkitysten rakentumisesta dynaamisessa vuorovaikutuksessa paitsi tekstin ja lukijoiden, myös tulkintayhteisön jäsenten kesken. Analyysia varten aineisto on jaoteltu neljäksi väljäksi tulkintakehykseksi. Historiallisten tulkintojen huomion kohteena ovat kertomuksen alkuperään ja historialliseen todistusarvoon liittyvät kysymykset, esikristillisten tulkintojen keskittyessä shamanismin sekä indoeurooppalaisen ja kelttiläisen mytologian mahdollisiin jäänteisiin tekstissä. Kristillisessä tulkintakehyksessä kertomus asetetaan varhaisirlantilaisen kulttuurin taustaa vasten, jolloin tulkinnoissa korostuvat raamatullisten esimerkkien sekä luostariympäristön ja asketismin ideaalin merkitys. Antropologisen tulkinnan keskiössä ovat samankaltaisuudet kertomuksen juonirakenteen sekä siirtymäriittien kolmivaiheisen kaavan välillä, sekä näkemys hulluudesta eräänlaisena siirtymävaiheen liminaalitilana. Tutkimuksen tavoitteena on suhteuttaa analyysistä nousevia huomioita yleisemmin pohdintaan teoreettisten ja metodologisten lähtöoletusten merkityksestä historiallisten tekstiaineistojen tulkinnassa. Täten Buile Shuibhne tutkimushistoria toimii esimerkkitapauksena, jonka pohjalta tekstien ymmärtämistä ja tiedon tuottamisen mekanismeja voidaan pohtia myös yleisemmin.