Changing Lived Worlds of Contemporary Amazonian Native Young People : Manchineri Youths in the Reserve and the City, Brazil-Acre

This thesis discusses the contemporary construction of the lived worlds of indigenous Amazonian youths. Today’s native peoples are considerably affected by the processes of globalization and urbanization, which have led to new ways of relating to their cultural traditions. This work presents a case study of Manchineri youngsters aged between 14 and 24 years old living in Acre state in Brazilian Amazonia. The Arawak-speaking Manchineri number some 1,000 people; their legally demarcated reserve is situated next to the River Yaco. The research is based on ethnographic material collected in the Mamoadate reserve and in the state capital, Rio Branco. By comparing the youth in different physical and social environments (the reserve and the city), my attempt has been to search for the most typical elements maintained, altered and created in the current lived worlds of Manchineri youths. Fieldwork methods included interviews, participant observation, photographs, video recordings, and drawings. The material was analyzed within the multidisciplinary framework of the social and cultural construction of knowledge. The study applies the concepts of social field, symbolic capital, and habitus as they have been used by Pierre Bourdieu; perspective as developed recently in Amazonian ethnology; the sacred as a cultural category as understood in the study of religion; and individual and person as concepts central to anthropology and sociology. Additionally, the study can be contextualized within youth studies, Latin American studies, and urban studies. The results of the study show that the everyday lives of young Amazonian native people are formed by a complex mixture of ‘modernity’ and ‘tradition’, fragmentation, and transitions between different conceptual frameworks. Part II discusses the ethnographic material in depth and shows that indigenous adolescents act from a variety of social perspectives: the native youth’s own ethnic group, divided into sub-groups, especially into urban residents and those living in the reserve; ancestors, super-human agents and spirits; other indigenous groups and non-natives. Consequently, besides the traditional initiation ritual, we find various contemporary rites of passage to adulthood: state-education, learning traditional practices, shamanism, matrimony, and transitions between the reserve and urban areas. According to these results, new social roles, political organization, responsibilities, and in general the desire to be respected, require both ‘modern’ and ‘traditional’ abilities. In Part III, the study shows that the current power relations constituted by new social contacts, ethnic recognition, and cooperation with different institutions have resulted in the formation of new social fields: youth cultures, the ethnic group, shamanic practices, the ethnopolitical movement, and indigenous students. The capacity of young Amazonian Indians to act in contemporary social fields produces them as full persons. The study also argues that the elements of the lived worlds can be divided into these social fields. When focusing on these fields, it became evident that these comprise the strategies adopted by young Indians to break through social and cultural barriers.

Väitöskirja vertailee Amazonian intiaaninuorten elämää reservaatissa ja kaupungissa. Tutkimus tarkastelee Brasilian Acren osavaltion 14–24-vuotiaita manchineri-nuoria. Manchinerien väkiluku on noin 1000, ja heidän kielensä kuuluu aruak-kieliryhmään. Tutkimusmateriaali muodostuu haastatteluista, havainnoinneista, valokuvista, videoinneista ja nuorten piirustuksista. Tutkija vietti manchinerien parissa 14 kuukautta vuosina 2003–2005 osavaltion pääkaupungissa Rio Brancossa ja Mamoadate-reservaatissa. Väitöskirjatyö kattaa kolme uutta tutkimusaluetta: Amazonian intiaaninuoret, Amazonian alkuperäisväestön nuoret kaupunkiympäristössä ja manchineri-intiaanit, joita ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimus on poikkitieteellinen, sillä sen analyysissa käytetään sosiologian, antropologian ja uskontotieteen teorioita. Se liittyy myös Latinalaisen Amerikan tutkimuksen piiriin sekä nuoriso- ja kaupunkitutkimuksen alaan. Tutkimustulosten mukaan sekä kaupungissa että reservaatissa nuorten maailmankuva rakentuu suhteista omaan etniseen ryhmään, henkiolentoihin, toisiin intiaaniryhmiin ja ei-intiaaneihin. Lisäksi nykyiset uudet sosiaaliset roolit ja poliittinen järjestäytyminen vaativat sekä ”perinteisiä” että ”moderneja” taitoja. Perinteisen initiaatiorituaalin rinnalla on nykyään useita siirtymärituaaleja aikuisuuteen: opiskeleminen, kulttuuriperinteen oppiminen, shamanismi, avioituminen sekä siirtymiset kaupungin ja reservaatin välillä. Tutkimus osoittaa, että Amazonian intiaaninuoret toimivat useissa toimintaympäristöissä, joita ovat nuorisokulttuurit, etniset ryhmät, shamanismi, etnopoliittinen liike ja intiaaniopiskelijaryhmät. Nuorten maailmankuva voidaan jakaa näiden sosiaalisten kenttien mukaan, ja niissä nuoret rikkovat ja ylläpitävät sosiokulttuurisesti rakennettuja etnisyyden rajoja. Eri toimintaympäristöissä muodostetaan myös erilaisia habituksia eli toiminta- ja suhtautumistapoja. Jo shamanisminsa takia Amazonian alkuperäiskansojen nuoret ovat tottuneet useisiin käyttäytymismalleihin. Nuoret kokevat kuitenkin vaikeuksia hankkia tietoja, joita tarvitaan uusissa, vaihtuvissa tilanteissa. Erityisesti kylässä asuvat nuoret haluavat opiskella, kun taas kaupungissa asuvat nuoret tuntevat kyvyttömyyttä oppia perinteentietoja.