Shooting from the Wild Zone : A Study of the Chicana Art Photographers Laura Aguilar, Celia Álvarez Muñoz, Delilah Montoya, and Kathy Vargas

The dissertation analyzes and elaborates upon the changing map of U.S. ethno-racial formation from the vantage point of North American Studies, multi-disciplinary cultural studies, and the criticism of visual culture. The focus is on four contemporary Mexican American (Chicana) women photographers, whose art production is discussed, on the one hand, in the context of the Euro-American history of photographic genres and, on the other hand, in the context of so-called decolonizing cultural and academic discourses produced by Mexican Americans themselves. The manuscript consists of two parts. Part I outlines the theoretical and methodological domain of the study, positioning it in the interstices of American studies, European postmodern criticism, postcolonial feminist theory, and the theories of visual culture, particularly of art photography. In addition, the main issues and paradigms of Chicano Studies (Mexican American ethnic studies) are introduced. Part II consists of seven essays, each of which discusses rather independently a particular photographic work or a series of photographs, formulating and defending arguments about their meaning, position in the history of photographic genres, and their cultural and socio-political significance. The study closes with a discussion about ethno-racial identity formation and the role of Chicana photography therein - in embodying and reproducing new subjectivities, alternative categories of knowledge, and open ended historical narratives. It is argued that, symbolically, the "Wild Zone" of gendered and race-specific knowledge becomes associated with the body of the mother, a recurrent image in Chicana art works under discussion. Embedded in this image, the construction of an alternative notion of a family thus articulates the parameters of a matrifocal ethno-racial community unified by the proliferation of differences rather than by conformities typical of nationalistic ideologies. While focusing on art photography, the study as a whole simultaneously constructs, from a European vantage point, a "thick" description of Mexican American history, identities, communities, cultural practices, and self-representations about which very little is known in Finland.

Pohjois-Amerikan tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja analysoi Yhdysvaltojen etnis-rodullisten identiteettien muodostumista. Tutkimuksessa on käytetty monitieteellisen kulttuuritutkimuksen, visuaalisen teorian ja naistutkimuksen näkökulmaa. Tarkastelun kohteena on neljä meksikolais-amerikkalaista (Chicana) nykyvalokuvataiteilijaa. Heidän tuotantoaan tarkastellaan toisaalta euro-amerikkalaisen valokuvahistorian viitekehyksessä ja toisaalta meksikolais-amerikkalaisten oman akateemisen diskurssin sekä siihen liittyvän dekolonisaatio-käsitteen valossa. Tutkimuksen alkuosa esittelee meksikolais-amerikkalaisen väestönosan historiaa ja tämän väestön tuottamaa akateemista diskurssia, jota kutsutaan nimellä "Chicano Studies". Itse tutkimusosa koostuu seitsemästä verrattain itsenäisestä esseestä. Jokainen essee tarkastelee yhtä taideteosta tai teossarjaa ja asemoi sen ajallisesti ja paikallisesti. Esseet esittävät väitteitä teosten kulttuurisista ja poliittisista merkityksistä sekä teosten asemasta kuvataiteen kentällä. Väitöskirjan päätösosa kartoittaa Chicana-taiteilijoiden roolia sekä kansallisessa kontekstissa - osana Yhdysvaltojen etnis-rodullisten vähemmistöjen identiteettipolitiikkaa - että meksikolais-amerikkalaisen kulttuurinationalismin kontekstissa. Tutkimuksen keskeiset väitteet korostavat taideteosten merkitystä naistekijyyden ja etnis-rodullisen yhteisöllisyyden rakentajina. Teosten tuottamat vaihtoehtoiset historialliset kertomukset ja tiedon kategoriat kulminoituvat käsitteisiin "wild zone" (tutkimaton alue), "mestiza consciousness" (moniääninen naistietoisuus) ja "matrifocal family" (äitijohtoinen perhe- ja yhteisömalli). Chicana-taiteilijoiden tuotannossa näiden käsitteiden määrittelemä sukupuolitettu ja etnis-rodulllisesti paikannettu tiedon ja tietoisuuden alue assosioituu äidin rooliin ja sen kuviin meksikolais-amerikkalaisessa kulttuurissa. Äitijohtoisen yhteisön koheesio perustuu sen jäsenten erilaisuuksille, ei samuudelle ja yhdenmukaisuudelle, joita nationalistiset ideologiat edellyttävät.