Institutional specifics and unemployment insurance eligibility in Canada : how sensitive are employment duration effects?

The paper examines the influence of unemployment insurance on the duration of employment spells in Canada using the 1988–90 Labour Market Activity Survey. The primary focus of the paper is to evaluate whether estimated UI effects are sensitive to the degree to which institutional rules and regulations governing UI eligibility and entitlement are explicitly modelled. The key result of the paper is that it is indeed important to allow for institutional detail when estimating unemployment insurance effects. Estimates using simple proxies for eligibility indicate small, often insignificant UI effects. The size and significance of the effects rise as more realistic versions of the variables are adopted. The estimates using the eligibility variables incorporating the greatest level of institutional detail suggest that a jump in the hazard rate by a factor of 2.3 may not be an unreasonable estimate of the effect.

Neoliberal austerity and unemployment

Neoliberal fiscal austerity policies decrease public expenditure through cuts to central and local government budgets, welfare services and benefits and privatisation of public resources resulting in job losses. This article interrogates the empirical, theoretical, methodological and ideological relationships between neoliberalism, unemployment and the discipline of psychology, arguing that neoliberalism constitutes rather than causes unemployment...

Microeconometric Studies on Unemployment and Business Cycles

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.

Tied aid, unemployment and welfare

The effect of foreign aid on the welfare levels of both the recipient and the donor country has been a much analysed topic for research in both the theory of international trade and development economics. In the development economics literature, concerns have been raised since the 1960s on the possible adverse effect of foreign aid on domestic savings and growth.1 The trade theory literature in this respect is much older and dates back to the 1920s when Professors Keynes and Ohlin debated on the effect of foreign aid on international terms of trade.2 Ever since, the terms of trade effect has been the cornerstone in the analysis of the welfare effect of foreign aid in the trade theory literature.3 After some early confusion, it is now well established that in a Walrasian stable world economy with two countries, a necessary condition for foreign aid to have perverse effects is that there is some distortion in either of the two countries.4 It is also known that, under normality and substitutability of goods, untied aid cannot be strictly Pareto-improving in a tariff distorted world.5

Price Inflation, Unemployment and Devaluations: The Finnish Experience of the 1990s

In this paper I provide some empirical answers to important questions such as the determinants of price inflation and the role of inflation polices. The results indicate that monetary policy is surprisingly impotent as a device for controlling inflation and there is little support that it influences the real variables. The low inflation after the Finnish devaluations in the beginning of 90s is foremost due to a previous imbalance in the labor markets and depressed aggregate demand.