五氯苯酚（PCP）在鱼体胆囊内积累的研究

鱼体吸收水中的异生物质能迅速、大量地分配主胆囊。胆囊的功能好像一个强烈的生物浓集器，杂交鲫暴露在含ＰＣＰ水溶液中４８ｈ，胆囊对五氯苯酚（ＰＣＰ）的富集系数（ＢＣＦ）高达１１３６５。胆囊积累和排除ＰＣＰ是随水温升高而增快的。草鱼胆汁内积累的ＰＣＰ９０％以上为结合态，并随暴露时间延长而增加，４８ｈ残留达到９０４ｍｇ／ｋｇ；ＢＣＦ为６０２７。草鱼暴露在自来水和东湖水中４８ｈ，用气相色谱分析胆汁内的有机物分别为２４和２５个。这一结果说明了鱼胆汁可能用于监测水中某些异生物质

Effet des macrophytes aquatiques sur le traitement d’eau contaminée à l’ACC et au PCP

L’objectif principal de ce projet est d’évaluer le potentiel d’un système de marais filtrants combinés pour le traitement d’un lixiviat contaminé aux agents de préservations du bois - l’arséniate de cuivre chromaté (ACC) et le pentachlorophénol (PCP) - en portant une attention particulière au rôle des plantes. Pour ce faire, une expérience en pot faisant varier la concentration d’exposition de quatre espèces de macrophyte (Typha angustifolia, Phalaris arundinacea, Phragmites australis americanus et Phragmites australis australis) a été effectuée. Le suivi de quatre marais filtrants à écoulement horizontal sous-surfacique, plantés d’une des quatre espèces de macrophyte et d’un bassin planté de saules (Salix Miyabeana SX67) a également été réalisé. La résistance des plantes au milieu contaminé, la capacité de bioaccumulation des macrophytes et les efficacités de traitement des différents systèmes ont été analysés. Nos résultats montrent que la concentration d’exposition n’influence pas la capacité des plantes à croître en milieu contaminé. Par contre, il existe une relation dose-réponse entre la concentration d’exposition et la capacité de bioaccumulation des macrophytes. Les quatre marais pilotes ont tous des efficacités de traitements supérieures à 55% en 2013 et 82% en 2014 pour les contaminants à l’étude. Le bassin de saule a la capacité théorique d’évapotranspirer jusqu’à 1200 L par jour. De plus, ses efficacités de traitements sont supérieures à 59% pour tous les composés à l’étude. L’utilisation de marais filtrants pour le traitement d’un lixiviat contaminé aux agents de préservations du bois est donc une alternative intéressante aux méthodes de traitement conventionnel.

A ruthenium(II) complex stabilized by a highly fluorinated PCP pincer ligand

A novel Ru(II) complex containing an electron-poor, highly fluorinated PCPArF pincer ligand has been synthesized in good yield via a transcyclometalation reaction. The complex has been fully characterized by elemental analysis, 1D and 2D NMR techniques, LTV-vis spectroscopy, and cyclic voltammetry. Single-crystal X-ray structural analysis and DFT calculations were performed. The structural features and electronic properties of the remarkably stable PCPArF-Ru(II) complex 4 have been investigated and show unanticipated differences compared to its protio analogue.

Inorganic-organic hybrids of the p,p'-diphenylmethylenediphosphinate, pcp2-. synthesis, characterization and XRPD structures of [Sn(pcp)] and [Cu(pcp)]

Two new inorganic-organic polymeric hybrids [Sn(pcp)] and [Cu(pcp)], pcp = CH₂(PhPO₂)₂^2-, have been synthesized and structurally chracterized. The tin derivative has been obtained by reaction of the p,p'-diphenylmethylenediphosphinic acid (H₂pcp) in water with SnCl₂·2H₂O, while the copper derivative has been synthesized through a hydrothermal reaction from the same H₂pcp acid and Cu(O₂CMe)₂·H₂O. The structures of these compounds have been solved "ab initio" by X-ray powder diffraction (XRPD) data. [Sn(pcp)] has a ladder-like polymeric structure, with tin(II) centers bridged by diphenylmethylenediphosphinate ligands, and alternating six- and eight-membered rings. The hemilectic coordination around the metal shows the tin(II) lone pair to be operative, resulting in significant interaction mainly with a C-C bond of one phenyl ring. The [Cu(pcp)] complex displays a polymeric columnar structure formed by two intersecting sinusoidal ribbons of copper(II) ions bridged by the bifunctional phosphinate ligands. The intersections of the ribbons are made of dimeric units of pentacoordinated copper ions. Crystal data for [Sn(pcp)]: monoclinic, space group P2₁Ic, a = 11.2851(1), b = 15.4495(6), c = 8.6830(1) Å, ^β= 107.546(1)°, V = 1443.44(9) Å, Z = 4. Crystal data for [Cu(pcp)]: triclinic, space group P, a = 10.7126(4), b = 13.0719(4), c = 4.9272(3) Å, α= 92.067(5), β= 95.902(7), γ= 87.847(4)°, V = 685.47(7), Z = 2. The tin compound has been characterized by ¹¹⁹Sn MAS NMR (magic-angle spinning NMR), revealing asymmetry in the valence electron cloud about tin. Low-temperature magnetic measurements of the copper compound have indicated the presence of weak antiferromagnetic interactions below 50 K.

Crise da esquerda comunista: políticas do PCI e do PCP sobre a união europeia

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Poorly characterized phases in C2M carbonaceous chondrites : proposed structures and significance

Poorly characterized phases (PCP's) may constitute up to 30 volume percent of some C2M carbonaceous chondrite matrices [1] and are an important key to an understanding of matrix evolution. PCPs are usually fine-grained (PCP in their detailed description of Fe-S-Ni-0 phases in the matrix of Murchison. Ramdohr [3] described a similar Fe-S-C phase with trace amounts of Ni in five carbonaceous chondrites and proposed that this mineral has a layer structure. Both the Fe-S-Ni-0 and Fe-S-Ni-C phases have similar optical properties and are conveniently described by the generic term PCP [1]. On the basis of recent high resolution electron microscopy (HREM) studies [4-9], we propose that these PCP's form at least two ordered, stable structures based upon alternating sequences of mackinawite- and brucite- (or amakinite-) type layers.

Proposed structures for poorly characterized phases in C2M carbonaceous chondrite meteorites

Structure and chemistry of poorly characterized phases (PCP). We suggest here that approximately 10 angstrom PCP, a dominant matrix variety, has a structure equivalent to iron-rich tochilinite [6Fe (sub 0.9) S 5(Fe, Mg) (OH) (sub 2) ] which consists of coherently interstratified mackinawite and brucite sheets. approximately 17 angstrom PCP, previously described as an SBB-type mixed-layer structure, is a commensurate intergrowth of serpentine and tochilinite layers. A wide range of cation substitutions is possible within both tochilinite and serpentine-tochilinite structural types. Various forms of PCP observed in carbonaceous chondrites are intergrowths of tochilinite, serpentine, serpentine-tochilinite and/or valleriite-type minerals.--Modified journal abstract.

Structural characterisation and environmental application of organoclays for the removal of phenolic compounds

Modified montmorillonite was prepared at different surfactant (HDTMA) loadings through ion exchange. The conformational arrangement of the loaded surfactants within the interlayer space of MMT was obtained by computational modelling. The conformational change of surfactant molecules enhance the visual understanding of the results obtained from characterization methods such as XRD and surface analysis of the organoclays. Batch experiments were carried out for the adsorption of p-chlorophenol (PCP) and different conditions (pH and temperature) were used in order to determine the optimum sorption. For comparison purpose, the experiments were repeated under the same conditions for p-nitrophenol (PNP). Langmuir and Freundlich equations were applied to the adsorption isotherm of PCP and PNP. The Freundlich isotherm model was found to be the best fit for both of the phenolic compounds. This involved multilayer adsorptions in the adsorption process. In particular, the binding affinity value of PNP was higher than that of PCP and this is attributable to their hydrophobicities. The adsorption of the phenolic compounds by organoclays intercalated with highly loaded surfactants was markedly improved possibly due to the fact that the intercalated surfactant molecules within the interlayer space contribute to the partition phases, which result in greater adsorption of the organic pollutants.

Epigenetic inactivation of chalcone synthase-A transgene transcription in petunia leads to a reversion of the post-transcriptional gene silencing phenotype

Petunia plants that exhibit a white-flowering phenotype as a consequence of chalcone synthase transgene-induced silencing occasionally give rise to revertant branches that produce flowers with wild-type pigmentation. Transcription run-on assays confirmed that the production of white flowers is caused by post-transcriptional gene silencing (PTGS), and indicated that transgene transcription is repressed in the revertant plants, providing evidence that induction of PTGS depends on the transcription rate. Transcriptional repression of the transgene was associated with cytosine methylation at CpG, CpNpG and CpNpN sites, and the expression was restored by treatment with either 5-azacytidine or trichostatin A. These results demonstrate that epigenetic changes occurred in the PTGS line, and these changes interfere with the initiation of transgene transcription, leading to a reversion of the PTGS phenotype.

Degradation of lignin and other 14C-labelled compounds in compost and soil with an emphasis on white-rot fungi

Puu, ruohokasvit ja näistä tehdyt tuotteet kuten mekaanisesta massasta valmistettu sanomalehtipaperi sisältävät ligniiniä, joka hajoaa yleensä hyvin hitaasti luonnossa. Valkolahosienet hajottavat ligniiniä tehokkaimmin, ja koska niiden tuottamat entsyymit hajottavat myös muita vaikeasti hajoavia yhdisteitä, voidaan valkolahosienten avulla mahdollisesti puhdistaa saastuneita maita. Tässä työssä haluttiin selvittää, säilyttävätkö valkolahosienet (Abortiporus biennis, Bjerkandera adusta, Dichomitus squalens, Phanerochaete chrysosporium, Phanerochaete sordida, Phlebia radiata, Pleurotus ostreatus, Trametes hirsuta ja Trametes versicolor) aktiivisuutensa ja kasvavatko ne maassa. Aktiivisuutta mitattiin seuraamalla sienten synteettisen ligniinin (14C-DHP) hajotuskykyä. T. versicolor (silkkivyökääpä) osoittautui tehokkaimmaksi ligniinin hajottajaksi ja sen pentakloorifenolin (PCP) hajotuskykyä tutkittiin erillisessä kokeessa. Entiset tai pitkään käytössä olleet saha-alueet ovat yhä saastuneet puun käsittelyaineista peräisin olevilla kloorifenoleilla. Biohajoavien muovien kehitystyö sekä kompostoinnin yleistyminen jätteiden käsittelymenetelmänä ovat luoneet tarpeen materiaalien biohajoavuuden määrittämiseen. Euroopan standardisoimisjärjestön (CEN) kontrolloidussa kompostitestissä biohajoavuus määritetään materiaalin hajoamisen aikana muodostuvan hiilidioksidin perusteella. Hiilidioksidin tuotto mitataan sekä näytettä sisältävästä kompostista että kompostista ilman näytettä, ja tällöin oletetaan, että kompostin orgaaninen aines molemmissa komposteissa (tausta) tuottaa yhtä paljon hiilidioksidia. Testin puutteeksi saattaa osoittautua kompostissa tai maassa esiintyvä "priming effect". Tällä tarkoitetaan materiaalin lisäämisen jälkeen esiintyvää epänormaalin suurita tai pientä hiilidioksidin muodostusta, minkä seurauksena testin tulosksena saatava biohajoavuus on virheellinen. Ligniinin hajotessa muodostuu enemmän humusta kuin hiilidioksidia, koska ligniini on humuksen tärkein lähtöaine. Näin ollen ligniiniä sisältävät paperituotteet saattavat testin mukaan vaikuttaa biologisesti hajoamattomilta. Valkolahosienet hajottivat 4-23% ligniinistä hiilidioksidiksi ja T. versicolor 29% PCP:sta. Kompostissa ligniini hajosi hiilidioksidiksi 58°C:ssa huomattavasti vähemmän (8%) kuin lämpötiloissa 35°C ja 50°C (23-24%). Kompostin todennäköisesti tärkeimpien ligniinin hajottajien, termofiilisten sienten, tyypillinen optimilämpötila on 45°C, eivätkä ne ole enää aktiivisia 58°C:ssa. Sekä maassa että kompostissa ligniini sitoutui kuitenkin suurimmaksi osaksi humukseen. Valkolahosienet hajottivat sekä humukseen sitoutunutta ligniiniä että PCP:ia, mutta kompostin sekapopulaatio ei tähän pystynyt, ja ligniiniä sitoutui humukseen yhä enemmän kompostoinnin aikana. T. versicolor hajotti PCP:ia tehokkaasti, eikä se tuottanut myrkyllisiä kloorianisoleja, joita jotkut valkolahosienet saattavat muodostaa kloorifenoleista. Priming effect ilmiötä tutkittiin eri ikäisissä ja kypsyydeltään erilaisissa komposteissa. Kompostit erosvat toisistaan myös hajoamattoman jätteen määrän ja mikrobipopulaation suhteen. Negatiivinen priming effect havaittiin kaikissa epästabiileissa komposteissa (ikä enintään 6 kk), ja sen lisäksi yhdessä näistä komposteista positiivinen priming effect kokeen lopussa. Stabiileissa komposteissa (ikä vähintään 6 kk) ilmiötä ei sen sijaan havaittu. Epästabiileissa komposteissa biohajoavuudelle saadut tulokset eivät siis ole luotettavia. Työn tulosten perusteella valkolahosienet, ja erityisesti T. versicolor, ovat lupaavia saastuneen maan puhdistukseen, joskin sienirihmaston mahdollisuudet säilyä aktiivisena maan alkuperäisen mikrobipopulaation kanssa täytyy vielä selvittää. Kompostin sekapopulaatio, joka ei sisällä valkolahosieniä, hajotti ligniiniä yllättävän tehokkaasti termofiilisille sienille sopivissa lämpötiloissa, vaikka ligniini sitoutuikin pääasiallisesti humukseen. Kompostin kypsyys osoittautui tärkeäksi tekijäksi kontrolloidun kompostitestin onnistumisen kannalta. Priming effect ilmiön välttämiseksi on varmistettava, että testissä käytetty komposti on riittävän kypsä. Kompostien mikrobipopulaation koostumusta kompostoinnin eri vaiheissa tulisi tarkemmin selvittää, koska stabiilien ja epästabiilien kompostien ero aiheutui todennäköisesti populaatioiden rakenteessa vallitsevista eroista. Näin myös priming effect ilmiön syyt voitaisiin selittää paremmin.