Tendinopathy alters ultrasound transmission in the patellar tendon during squatting

Measurement of loading patterns of the patellar tendon during activity is important in understanding tendon injury. We used transmission-mode ultrasonography to investigate patellar tendon loading during squatting in adults with and without tendinopathy. It was hypothesized that axial ultrasonic velocity, a surrogate measure of the elastic modulus of tendon, would be lower in tendinopathy. Ultrasound velocity was measured in both patellar tendons of adults with unilateral patellar tendinopathy (n=9) and in healthy controls (n=16) during a bilateral squat manoeuvre. Sagittal knee movement was measured simultaneously with an electrogoniometer. Statistical comparisons between healthy and injured tendons were made using 2–way mixed–design ANOVAs. Axial ultrasound velocity in both symptomatic and asymptomatic patellar tendons in tendinopathy was approximately 15% higher than in healthy tendons at the commencement (F1,23=5.2, P<.05) and completion (F1,23=4.5, P<.05) of the squat. While peak velocity was ≈5% higher during both flexion (F1,23=5.4, P<.05) and extension (F1,23=5.3, P<.05) phases, there was no significant between–group difference at the mid–point of the movement. There were no significant differences in the rate and magnitude of knee movement between groups. Although further research is required, these findings suggest enhanced baseline muscle activity in patellar tendinopathy and highlight fresh avenues for its clinical management.

Development of a new flexor tendon repair technique performed with bioabsorbable poly-L/D-lactide (PLDLA) suture

Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.

The mend of the bend-flexor pollicis longus tendon has an additional pulley distal to its point of angulation

The tendon of flexor pollicis longus angulates at the trapezio-metacarpal joint level. The degree of angulation varies with extent of radial/ulnar deviation (Rack and Ross [1984] J. Physiol. 351:99–110). We report a fibrous pulley at this level that helps stabilize the tendon and facilitates its action. The morphology of the pulley is described. We believe that it has an important role to play in the unique function of the tendon facilitating the movement of the thumb perpendicular to the plane of the thumbnail. Clin. Anat. 21:427–432, 2008. © 2008 Wiley-Liss, Inc

Eficacia del plasma rico en plaquetas en procedimientos médicos estéticos faciales . Evaluación en contorno de ojos.

Introducción: En la actualidad se están implementando nuevas técnicas, para el tratamiento de líneas de expresión facial. El Plasma Rico en Plaquetas (PRP) utiliza factores de crecimiento humano autólogos con fines médicos estéticos. El objetivo de este trabajo fue evaluar el tratamiento con plasma rico en plaquetas en el manejo del rejuvenecimiento periocular. Materiales y métodos: Estudio descriptivo retrospectivo en una cohorte de 27 pacientes entre 30 a 70 años de ambos sexos,tratados con PRP sin tratamientos médicos estéticos previos . Se compararon fotografías del sistema VISIA®, previo y posterior el PRP, para determinar los cambios del área periocular. Con análisis comparativo de medias utilizando pruebas t de student. Resultados: De 27 historias clínicas revisadas 96,3% eran mujeres, la edad promedio fue de 52.67 años. Se observaron cambios clínicos satisfactorios en el manejo del foto envejecimiento periocular con mejoría estadísticamente significativa entre el promedio inicial y el post tratamiento en arrugas, textura y porfirinas (p: 0.000). No se observaron diferencias estadísticamente significativas entre los grupos de edad (p = 0,62). Los pacientes analizados posterior al tratamiento se encuentran en mejor estado que el 63,78% de la población de su mismo sexo, edad y fototipo de piel. Los eventos adversos fueron disminuyendo en su frecuencia en cada una de las sesiones siguientes. Discusión: El PRP proporciona una mejoría global en los parámetros de envejecimiento periocular lo cual se correlaciono con los estudios previos in vitro. Conclusiones: El PRP es seguro y eficaz en contorno de ojos.

Preliminary observations on the presence of sustained tendon strain and eccentric contractions of the wrist extensors during a common manual task: implications for lateral epicondylitis

Lateral epicondylitis (LE) is hypothesized to occur as a result of repetitive, strenuous and abnormal postural activities of the elbow and wrist. There is still a lack of understanding of how wrist and forearm positions contribute to this condition during common manual tasks. In this study the wrist kinematics and the wrist extensors’ musculotendon patterns were investigated during a manual task believed to elicit LE symptoms in susceptible subjects. A 42-year-old right-handed male, with no history of LE, performed a repetitive movement involving pushing and turning a spring-loaded mechanism. Motion capture data were acquired for the upper limb and an inverse kinematic and dynamic analysis was subsequently carried out. Results illustrated the presence of eccentric contractions sustained by the extensor carpi radialis longus (ECRL), together with an almost constant level of tendon strain of both extensor carpi radialis brevis (ECRB) and extensor digitorum communis lateral (EDCL) branch. It is believed that these factors may partly contribute to the onset of LE as they are both responsible for the creation of microtears at the tendons’ origins. The methodology of this study can be used to explore muscle actions during movements that might cause or exacerbate LE.

The Occurrence of the Plantaris Muscle and its Muscle-Tendon Relationship in Adult Human Cadavers

Twenty legs from adult male cadavers were examined to analyze the anatomical relationships between the component parts of the plantaris muscle. This muscle was present in all of the cadavers and it was found that the length of the muscle in relation to its belly was approximately three times greater than in relation to the tendon.

Anthropometry, physical performance, and ultrasound patellar tendon abnormality in elite junior basketball players: a cross-sectional study

Objective: Patellar tendinopathy has been reported to be associated with many intrinsic risk factors. Few have been fully investigated. This cross-sectional study examined the anthropometric and physical performance results of elite junior basketball players with normal or abnormal patellar tendons to see if any measures were associated with changes in tendon morphology.

Methods: Agility, leg strength, endurance, and flexibility were measured in 71 male and 64 female players. A blinded radiologist ultrasonographically examined their patellar tendons and athletes were grouped as having normal or abnormal tendons. One-way ANOVA was used to test for differences in anthropometric and physical performance data for athletes whose tendons were normal or abnormal (unilateral or bilateral tendinopathy) on ultrasound.

Results: Results show that females with abnormalities in their tendons had a significantly better vertical jump (50.9±6.8 cm) than those with normal tendons (46.1±5.4 cm) (p = 0.02). This was not found in males. In males, the mean sit and reach in those with normal tendons (13.2±6.7 cm) was greater (p<0.03) than in unilateral tendinopathy (10.3±6.2 cm) or in bilateral tendinopathy (7.8±8.3 cm). In females, those with normal tendons (13.3±4.8 cm) and bilateral tendinopathy (15.8±6.2 cm) were distinctly different from those with unilateral tendinopathy (7.9±6.6 cm).

Conclusion: Flexibility and vertical jump ability are associated with patellar tendinopathy and the findings warrant consideration when managing young, jumping athletes.