Alice Burlin nee Molling, Therese Gottschalk nee Molling, and Line Stern nee Wallerstein at Alice Burlins's home; Linton near Cambridge, England.

Digital Image

Ruth Weiss nee Stern with Annette, Meir, and David Weiss at Mortimer Hill Farm; Mortimer, England..

Digital Image

Wedding portrait of Freddy Gottschalk and Barbara Joan Doble with guests; Welwyn Garden City, England.

Portrait includes a number of family members who were able to get to England before the war and who chose to remain there.

Desiderius Herlinger, Annie Unger, Fritz Unger and Leopold Giustina (chauffeur) on driving trip to England.

Digital Image

Herbert Reiss with his wife Trude Loewy on the beach in England Portraits Couples

Digital Image

Freddy Godshaw (Gottschalk) sailing with his friend Peter Zander at a camp shortly after Freddy left Germany; England.

Left: Freddy Godshaw (Gottschalk); right: Peter Zander

Walter and Freddy Godshaw (Gottschalk) with their uncle Ernst Meyerhof; London, England.

From left to right: Walter Godshaw, Ernst Meyerhof, and Freddy Godshaw

Ernst Gottschalk sitting in a car petting his dog Whip; London, England.

Digital Image

Portrait of Ralph and Joan Grahme with Ralph's sister Ilse Schuster nee Gottschalk and her husband James at restaurant "Old Vienna"; London, England.

Left to right: Ralph Grahme, Joan Grahme, Ilse Schuster nee Gottschalk, and James Schuster;

Ruth Weiss nee Stern with Annette, Meir, and David Weiss at Mortimer Hill Farm; Mortimer, England.

Digital Image

Alice Burlin nee Molling, Therese Gottschalk nee Molling, and Line Stern nee Wallerstein at Alice Burlins's home; Linton near Cambridge, England.

Digital Image

Ruth Weiss nee Stern with Annette, Meir, and David Weiss at Mortimer Hill Farm; Mortimer, England..

Digital Image

Wedding portrait of Freddy Gottschalk and Barbara Joan Doble with guests; Welwyn Garden City, England.

Portrait includes a number of family members who were able to get to England before the war and who chose to remain there.

Herbert Reiss with his wife Trude Loewy on the beach in England Portraits Couples

Digital Image

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.