6 resultados para Geriatric
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Along with the increased life span of individuals, the burden of old age-associated diseases has inevitably increased. Alzheimer s disease (AD), probably the most well known geriatric disease, belongs to the old age-associated amyloid diseases. The purpose of this study was to investigate the frequency, genetic and health-associated risk factors, mutual association, and amyloid proteins in two old age-associated amyloid disorders senile systemic amyloidosis (SSA) and cerebral amyloid angiopathy (CAA) as part of the prospective population-based Vantaa 85+ autopsy study on a Finnish population aged 85 years or more (Studies I-III), completed with a case report on a patient with advanced AGel amyloidosis (Study IV). The numbers of patients investigated in the studies (I-III) were 256, 74, and 63, respectively. The diagnosis and grading of amyloid were based upon histological examination of tissue samples obtained post mortem and stained with Congo red. The amyloid fibril and associated proteins were characterized by immunohistochemical staining methods. The genotype frequencies of 20 polymorphisms in 9 genes and information on health-associated risk factors in subjects with and without SSA and CAA were compared. In a Finnish population ≥ 95 years of age, SSA and CAA occurred in 36% and 49% of the subjects, respectively. In total, two-thirds of these very elderly individuals had SSA, CAA, or both. However, in only 14% of the population these two conditions co-occurred. In subjects 85 years or older, the prevalence of SSA was 25%. In this population, SSA was associated with age at the time of death (p=0.002), myocardial infarctions (MIs; p=0.004), the G/G (Val/Val) genotype of the exon 24 polymorphism in the alpha2-macroglobulin (α2M) gene (p=0.042) and with the H2 haplotype of the tau gene (p=0.016). In contrast, the presence of CAA was strongly associated with APOE e4 (p=0.0003), with histopathological AD (p=0.0005), and with clinical dementia (p=0.01) in both e4+ (p=0.02) and e4- (p=0.06) individuals. Apart from demonstrating the amyloid fibril proteins, complement proteins 3d (C3d) and 9 (C9) were detected in the amyloid deposits of CAA and AGel amyloidosis, and α2M protein was found in fibrous scar tissue close to SSA. In conclusion, this first population based study on SSA shows that both SSA and CAA are common in very elderly individuals. Old age, MIs, the exon 24 polymorphism of the α2M gene, and H1/H2 polymorphism of the tau gene associate with SSA while clinical dementia and APOE ε4 genotype associate with CAA. The high prevalence of CAA, combined with its association with clinical dementia independent of APOE genotype, neuropathological AD, or SSA, also highlights its clinical significance in the very aged, among which the serious end stage complications of CAA, namely multiple infarctions and hemorrhages, are rare. The report on a patient having advanced AGel amyloidosis added knowledge on the disease and showed that this generally benign condition occasionally may lead to death. Further studies are warranted to confirm the findings in other populations. Also, the role of α2M and tau in the pathogenesis of SSA and the involvement of complement in the process of amyloid beta (Aβ) protein elimination from the brain remain to be clarified. Finally, the high prevalence of SSA in the elderly raises the need for prospective clinical studies to define its clinical significance.
Resumo:
Prevention of cardiovascular diseases is known to postpone death, but in an aging society it is important to ensure that those who live longer are neither disabled nor suffering an inferior quality of life. It is essential both from the point of view of the aging individual as well as that of society that any individual should enjoy a good physical, mental and social quality of life during these additional years. The studies presented in this thesis investigated the impact of modifiable risk factors, all of which affect cardiovascular health in the long term, on mortality and health-related quality of life (HRQoL). The data is based on the all male cohort of the Helsinki Businessmen Study. This cohort, originally of 3.490 men born between 1919 and 1934 has been followed since the 1960s. The socioeconomic status of the participants is similar, since all the men were working in leading positions. Extensive baseline examinations were conducted among 2.375 of the men in 1974 when their mean age was 48 and at this time the health, medication and cardiovascular risk factors of the participants were observed. In 2000, at the mean age of 73, the HRQoL of the survivors of the original cohort was examined using the RAND-36 mailed questionnaire (n=1.864). RAND-36, along with the equivalent SF-36, is the world s most widely used means of assessing generic health. The response rate was generally over 90%. Mortality was retrieved from national registers in 2000 and 2002. For the six substudies of this thesis, the impact of four different modifiable cardiovascular risk factors (weight gain, cholesterol, alcohol and smoking) on the HRQoL in old age was studied both independently and in combination. The follow-up time for these studies varies from 26 up to 39 years. Mortality is reported separately or included in the RAND-36 scores for HRQoL. Elevated levels of all the risk factors examined among the participants in midlife led to a diminished life expectancy. Among survivors, lower weight gain in midlife was associated with better HRQoL, both physically and mentally. Higher levels of serum cholesterol in middle age indicated both an earlier mortality and a decline in the physical component of HRQoL in a dose-response manner during the 39-year follow-up. Mortality was significantly higher in the highest baseline category of reported mean alcohol consumption (≥ 5 drinks/day), but fairly comparable in abstainers and moderate drinkers during the 29-year follow-up. When HRQoL in old age was accounted for mortality, the men with the highest alcohol consumption in midlife clearly had poorer physical and mental health in old age, but the HRQoL of abstainers and those who drank alcohol in moderation were comparatively similar. The amount of cigarette smoking in midlife was shown to have had a dose-response effect on both mortality and HRQoL in old age during the 26 year follow-up. The men smoking over 20 cigarettes daily in middle age lost about 10 years of their life-expectancy. Meanwhile, the physical functioning of surviving heavy smokers in old age was similar to men 10 years older in the general population. The impact of clustered cardiovascular risk factors was examined by comparing two subcohorts of men who were healthy in 1974, but with different baseline risk factor status. The men with low risk had a 50 % lower mortality during the 29-years follow-up. Their RAND-36 scores for the physical quality of life in old age were significantly better, and the 2002 questionnaire examining psychological well-being indicated also significantly better mental health among the low-risk group. The results indicate that different risk factor levels in midlife have a meaningful impact on life-expectancy and the quality of these extra years. Leading a healthy lifestyle improves both survival and the quality of life.
Resumo:
Background: The national resuscitation guidelines were published in Finland in 2002 and are based on international guidelines published in 2000. The main goal of the national guidelines, available on the Internet free of charge, is early defibrillation by nurses in an institutional setting. Aim: To study possible changes in cardiopulmonary resuscitation (CPR) practices, especially concerning early defibrillation, nurses and students attitudes of guideline implementation and nurses and students ability to implement the guideline recommendations in clinical practices after publication of the Current Care (CC) guidelines for CPR 2002. Material and methods: CPR practices in Finnish health centres; especially concerning rapid defibrillation programmes, as well as the implementation of CC guidelines for CPR was studied in a mail survey to chief physicians of every health centre in Finland (Study I). The CPR skills using an automated external defibrillator (AED) were compared in a study including Objective stuctured clinical examination (OSCE) of resuscitation skills of nurses and nursing students in Finnish and Swedish hospital and institution (Studies II, III). Attitudes towards CPR-D and CPR guidelines among medical and nursing students and secondary hospital nurses were studied in surveys (Studies IV, V). The nurses receiving different CPR training were compared in a randomized trial including OSCE of CPR skills of nurses in Finnish Hospital (Study VI). Results: Two years after the publication, 40.7% of Finnish health centres used national resuscitation guidelines. The proportion of health centres having at least one AED (66%) and principle of nurse-performed defibrillation without the presence of a physician (42%) had increased. The CPR-D training was estimated to be insufficient regarding basic life support and advanced life support in the majority of health centres (Study I). CPR-D skills of nurses and nursing students in two specific Swedish and Finnish hospitals and institutions (Study II and III) were generally inadequate. The nurses performed better than the students and the Swedish nurses surpassed the Finnish ones. Geriatric nurses receiving traditional CPR-D training performed better than those receiving an Internet-based course but both groups failed to defibrillate within 60 s. Thus, the performance was not satisfactory even two weeks after traditional training (Study VI). Unlike the medical students, the nursing students did not feel competent to perform procedures recommended in the cardiopulmonary resuscitation guidelines including the defibrillation. However, the majority of nursing students felt confident about their ability to perform basic life support. The perceived ability to defibrillate correlated significantly with a positive attitude towards nurse-performed defibrillation and negatively with fear of damaging the patient s heart by defibrillation (Study IV). After the educational intervention, the nurses found their level of CPR-D capability more sufficient than before and felt more confident about their ability to perform defibrillation themselves. A negative attitude toward defibrillation correlated with perceived negative organisational attitudes toward cardiopulmonary resuscitation guidelines. After CPR-D education in the hospital, the majority (64%) of nurses hesitated to perform defibrillation because of anxiety and 27 % hesitated because of fear of injuring the patient. Also a negative personal attitude towards guidelines increased markedly after education (Study V). Conclusions: Although a significant change had occurred in resuscitation practices in primary health care after publication of national cardiopulmonary resuscitation guidelines the participants CPR-D skills were not adequate according to the CPR guidelines. The current way of teaching is unlikely to result in participants being able to perform adequate and rapid CPR-D. More information and more frequent training are needed to diminish anxiety concerning defibrillation. Negative beliefs and attitudes toward defibrillation affect the nursing students and nurses attitudes toward cardiopulmonary resuscitation guidelines. CPR-D education increased the participants self-confidence concerning CPR-D skills but it did not reduce their anxiety. AEDs have replaced the manual defibrillators in most institutions, but in spite of the modern devices the anxiety still exists. Basic education does not provide nursing students with adequate CPR-D skills. Thus, frequent training in the workplace has vital importance. This multi-professional program supported by the administration might provide better CPR-D skills. Distance learning alone cannot substitute for traditional small-group learning, tutored hands-on training is needed to learn practical CPR-D skills. Standardized testing would probably help controlling the quality of learning. Training of group-working skills might improve CPR performance.
Resumo:
Sosiaali- ja terveysministeriön 2006 julkaiseman vanhustyön ja geriatrisen lääkehoidon kehittämistä koskevan selvityksen yhtenä tärkeänä huolenaiheena oli iäkkäiden lääkehoidon useat epäkohdat, kuten iäkkäitä hoitavien hoitajien lääkeosaamiseen liittyvät puutteet ja ongelmat. Yksi keino parantaa iäkkäitä hoitavien eri tahojen lääkehoito-osaamista on täydennyskoulutus, johon kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmillä on oikeus ja velvollisuus. Täydennyskoulutuksella pystytään myös kehittämään organisaatioiden toimintaa ja tuottamaan uusia, parempia palveluita. Tutkimuksessa selvitettiin Lohjan, Siuntion, Inkoon ja Karjalohjan muodostaman sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen LOSTin kotihoidon yksiköiden iäkkäiden lääkehoitoihin liittyviä koulutustarpeita. Tämän tutkimuksen avulla syvennettiin samalle tutkimusryhmälle tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimusaineistona käytettiin LOST-alueen kotihoidon yksiköiden hoitajille (n=150) farmaseutin lopputyönä tehtyä kyselyaineistoa sekä työntekijöille (n=6) ja esimiehille (n=6) tehtyjä erillisiä ryhmäkeskusteluja. Lisäksi näkökulman laajentamiseksi ja moniammatillisuuden korostamiseksi aineistona käytettiin kotihoidon asiakkaita hoitavien lääkärien (n=4) teemahaastatteluja. Kyselyaineistosta analysoitiin erikseen sairaanhoitajien, lähihoitajien ja kodinhoitajien koulutustarpeet. Samat asiat nousivat esille kunkin ammattiryhmän tuloksissa. Tärkeimpinä lääkehoito-osaamiseen liittyvinä teoreettisina koulutettavina asioina kyselystä nousivat esille iäkkäiden farmakokinetiikka ja lääkkeiden käyttöön liittyvät erityispiirteet, lääkkeiden vaikutukset, lääkkeiden haittavaikutukset sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset ja yhteensopivuus. Lisäksi teoreettisista taidoista nousi hoitotyön etiikkaan liittyvät tarkkuus ja huolellisuus työssä. Käytännön taidoista tärkeimpinä koulutettavina aiheina kyselystä nousivat asiakkaiden lääkehoidon ja voinnin seuranta, lääkkeiden jakaminen sekä lääkkeiden annosteluun liittyen se, että annostellaan oikeaa lääkettä ja vahvuutta, oikea annos ja oikeaan aikaan sekä oikeat antotavat. Ryhmäkeskusteluista ja lääkärien teemahaastatteluista haettiin syvempää ymmärrystä kyselyn tuloksiin. Yksi tärkeimmistä tämän laadullisen tutkimuksen löydöksistä oli kotihoidon yhteistyöhön liittyvät epäkohdat. Lääkehoitojen toteuttamista ja seurantaa voitaisiin tulosten perusteella parantaa lääkärien ja kotihoidon hoitajien yhteisellä koulutuksella. Tärkeimpiä sairauksia tai oireita, joihin hoitajat toivoisivat yhteisiä toimintakäytäntöjä, ovat diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kipu, muistisairaudet sekä psyykensairaudet. Lisäksi koulutusaiheiksi tutkimuksesta nousivat iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteet, lääkkeiden antoreitit ja lääkemuodot. Kyselyn sekä ryhmäkeskustelujen ja lääkärien teemahaastattelujen tuloksista tehtiin lopuksi synteesi, jonka lopputuloksena LOST-alueen kotihoidon hoitohenkilöstölle sekä kotihoidon lääkäreille koottiin yhteinen tarvelähtöinen täydennyskoulutussuunnitelma. Suunnitelma tehtiin aineistosta nousseiden koulutusaiheiden pohjalta, eikä siihen lisätty aiheita tutkimuksen ulkopuolelta.
Resumo:
Tutkimuksen taustalla on väestön ikääntyminen ja iäkkäiden lisääntynyt lääkkeiden käyttö. Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä useita muutoksia, jotka voivat muuttaa lääkevastetta ja altistaa potilaan haittavaikutuksille. Iäkkäillä riski joutua sairaalaan lääkkeen haittavaikutuksen vuoksi on arvioitu olevan neljä kertaa suurempi kuin nuoremmilla. Monet lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset olisivat ehkäistävissä välttämällä iäkkäillä tiettyjä lääkeaineita. Iäkkäiden lääkehoitojen seurantaa ja arviointia varten on kehitetty erilaisia suosituksia sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda Suomen oloihin soveltuva, hoitajien koulutettuina käytettävissä oleva, avohoidon yli 65-vuotiaiden iäkkäiden lääkitykseen liittyviä riskejä arvioiva työkalu. Työkalun avulla voitaisiin löytää ne potilaat, joiden lääkitykseen liittyy paljon riskejä. Tutkimuksen aineistona olivat laaja kansainvälinen kirjallisuuskatsaus iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvistä tekijöistä sekä asiantuntijakommentoinnit, joiden perusteella luotiin alustava arviointityökalu. Alustava arviointityökalu validoitiin kolmikierroksisella Delfoi-menetelmällä. Delfoi-menetelmä on laadullinen konsensusmenetelmä, joka perustuu asiantuntijoiden arvioihin tutkittavasta asiasta. Kaksi ensimmäistä Delfoi-kierrosta mittasivat alustavan arviointityökalun kohtien soveltuvuutta ja kolmas kierros kohtien tärkeyttä arvioitaessa iäkkään lääkityksiin liittyviä riskejä. Tutkimuksen Delfoi-kierroksien vastaajiksi pyydettiin 33 geriatrian asiantuntijaa, joista vastaajiksi lupautui 11 lääkäriä, 3 proviisoria ja 4 sairaanhoitajaa. Delfoi-kierrosten tuloksia analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksen tuloksena saatu arviointityökalu käsittää 19 iäkkäiden lääkehoitoa arvioivaa kohtaa. Asiantuntijapaneelin mukaan kaikki arviointityökalun lääkitykseen liittyviä riskejä mittaavat kohdat ovat tärkeitä tai jokseenkin tärkeitä, joten työkalun voidaan olettaa olevan validi mitattaessa lääkitykseen liittyviä riskejä. Jatkotutkimuksissa työkalun käytettävyyttä sekä riskien mittaamiskykyä tulee testata sekä arviointityökalun käyttäjien että potilaiden keskuudessa. Kehitettyä työkalua voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi koulutustarkoituksissa sen varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi. Työkalun avulla iäkkäiden lääkehoitoa voidaan tulevaisuudessa toteuttaa entistä turvallisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.