Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

The public sector has faced many demands to increase effectiveness and save resources. These demands can be seen in the structural reforms of both the Police in the Pora IIIreform and the Defence Forces in Puolustusvoimauudistus 2011–2015. Despite the demands to minimize costs both national authorities have their legal and statutory duties that must be executed. The security business is privatizing fast and there is a debate on which of its duties public officials must perform themselves, which can be outsourced to commercial operators and what parts of security are on the citizen’s own responsibility in the future. When discussing cuts in the defence budget one must take into account the duty to defend the country – is this achievable if Finland would face war with the current or possibly even fewer resources? With the police the corresponding issues are response times in different parts of the country and prioritizing tasks. This research is asking whether the citizens are still getting the everyday security they are entitled to by government guaranteed fundamental rights? The government should by law and by documents and strategies chosen to this research perform its duties with quality and equality no matter what part of the country citizens live in. The current framework of internal and external security consists of strategies and reports that refer to ‘the extended concept of security’, the blurring of internal and external security as a consequence of globalization and the incremental cross administrative cooperation between national authorities as a guideline. Cooperation between national authorities should be increased as part of everyday functions as well as cooperation with organizations, businesses and with each citizen. The Government Report on the Future (2013) calls for new innovative ways to execute the duties of the government and the public sector. Through the common framework, the extended concept of security, finding new ways of cooperation and joint functions should be possible. This research aims to examine whether the prerequisites for wider and deeper cooperation between the Police and the Defence Forces, as well as officer and police professions, really exist through the extended concept of security. It can be seen that the public sector will face similar demands in the future. One logical step forward is to find where the public sector’s given duties overlap and join resources. In order to make the cooperation model really effective, joint functions cannot be solely based on few joint exercises or responding to crisis situations. Most of the crisis operation models are based on everyday operation models so the basis for the cooperation could be founded in the everyday operations and, as this research shows as an option, start already in the training and education phases. According to the principles of the Bologna process and the European framework educational cooperation and mobility is possible between the training of different fields of administration. This is a way of optimizing functions that is happening elsewhere in the field of education. But is this kind of cooperation possible if it means potentially giving up parts of gained power, control and resources? Or is the lack of joint functions a sign that the benefits for cooperation are too scarce for the systems or ineffectual for the professions themselves? The material for this research consists of current strategies and reports of internal and external security. In addition an essay questionnaire titled future security expertise in 2030 for officer-(n=71) and police officer-students (n=65) is used. The results from the students’ essay questionnaire are deepened by interviewing both school’s rectors (the National Defence University and the Police University College) and both administrative fields (the Ministry of Defence and the Ministry of the Interior) Permanent Secretaries. The aim in using these research materials is to argue for cooperation and to answer in advance to all the counterarguments of why it is not possible. The strategies are utilized to find the focus points with which the cooperation is rationalized. The will to cooperate on strategy level is compared to the actual suggestions for action and through those to the essay questionnaire. With the student questionnaire the research seeks visions of future security expertise, possible cooperation and its focus points. The expert interviews are used to find comparisons for the students’ views and answers. How do these students, who already have a few years of working life experience, see the change in the field of security and security expertise? How do they see their future jobs and cooperation with other national authorities? It is clear from the student questionnaire results that security is seen in the future still as a government duty and private (security) sector is seen as something to be avoided and cooperation with it is at best kept to minimal. On the other hand the result also show that there is a will to increase cooperation, especially between national authorities. This research is deliberately limited to two national authorities in the field of security, the Police and the Defence Forces, and thus two kinds of government officials and professions: officers and police officers. Within these two profession there are areas, including education and training, where cooperation is more than possible. The interest to compare these two professions is due to the notion that when discussing plans to develop cooperation in normal situations the internal security strategies often leave the Defence Forces either out altogether or mentions the Defence Forces in a subordinate clause. The same notion applies to the Defence administration’s strategies, especially when talking about regional or general cooperation between national authorities. Still both branches of government’s strategies are based on the wide concept of security and when analyzing different professions and their duties a so called grey area can be seen where the tasks and duties overlap. According to this research there seems to be a contradiction in what the different branches of the government want with their security policy and what they actually do. Increasing educational cooperation between the Defence Forces and the Police is possible, especially now that Police University College has raised its basic education to the level of polytechnic degrees enforcing the status of this profession. In this research the traditional terms of profession research are used when comparing the officer and police officer professions. With the reform of police officer education and Police University College comparability with the education of the National Defence University has increased tremendously. With these changes cooperation that would truly benefit both national authorities should be taken into series consideration as part of increasing the effectives of the public sector and as part of peacetime security procedure.