Divergencies of Perception : The Possibilities of Merleau-Pontian Phenomenology in Analyses of Contemporary Art

Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) has been known as the philosopher of painting. His interest in the theory of perception intertwined with the questions concerning the artist s perception, the experience of an artwork and the possible interpretations of the artwork. For him, aesthetics was not a sub-field of philosophy, and art was not simply a subject matter for the aesthetic experience, but a form of thinking. This study proposes an opening for a dialogue between Merleau-Pontian phenomenology and contemporary art. The thesis examines his phenomenology through certain works of contemporary art and presents readings of these artworks through his phenomenology. The thesis both shows the potentiality of a method, but also engages in the critical task of finding the possible limitations of his approach. The first part lays out the methodological and conceptual points of departure of Merleau-Ponty s phenomenological approach to perception as well as the features that determined his discussion on encountering art. Merleau-Ponty referred to the experience of perceiving art using the notion of seeing with (voir selon). He stressed a correlative reciprocity described in Eye and Mind (1961) as the switching of the roles of the visible and the painter. The choice of artworks is motivated by certain restrictions in the phenomenological readings of visual arts. The examined works include paintings by Tiina Mielonen, a photographic work by Christian Mayer, a film by Douglas Gordon and Philippe Parreno, and an installation by Monika Sosnowska. These works resonate with, and challenge, his phenomenological approach. The chapters with case studies take up different themes that are central to Merleau-Ponty s phenomenology: space, movement, time, and touch. All of the themes are interlinked with the examined artworks. There are also topics that reappear in the thesis, such as the notion of écart and the question of encountering the other. As Merleau-Ponty argued, the sphere of art has a particular capability to address our being in the world. The thesis presents an interpretation that emphasises the notion of écart, which refers to an experience of divergence or dispossession. The sudden dissociation, surprise or rupture that is needed in order for a meeting between the spectator and the artwork, or between two persons, to be possible. Further, the thesis suggests that through artworks it is possible to take into consideration the écart, the divergence, that defines our subjectivity.

Ranskalainen Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) tunnetaan maalauksen filosofina. Hänen fenomenologiansa kytkeytyy tiivisti taiteen ajatteluun: kiinnostus havaintoon yhdistyy kysymyksiin taiteilijan havainnosta, teoksen kokemisesta ja tulkitsemisesta. Merleau-Pontylle estetiikka ja taide eivät ole alisteisia filosofialle vaan ajattelun muotoja. Tutkimukseni ehdottaa vuoropuhelua Merleau-Pontyn filosofian ja nykytaiteen välille. Lähestymistapani on kahtalainen: yhtäältä tutkin Merleau-Pontyn fenomenologiaa nykytaiteen teosten kautta ja toisaalta esitän tulkintoja näistä teoksista Merleau-Pontyn filosofian valossa. Tutkimukseni sekä osoittaa valitsemani metodin mahdollisuuksia että samalla tuo esiin sen rajoituksia. Väitöskirjan alussa esittelen Merleau-Pontyn metodologista ja käsitteellistä taustaa. Tutkin havaintoon ja teoksen kohtaamiseen liittyviä käsityksiä. Väitän, että Merleau-Pontyn ymmärrykselle taiteen kohtaamisesta on merkityksellistä teosten kanssa katsominen (voir selon) sekä vastavuoroisuuden kokemus, jossa katsoja asettuu teokselle alttiiksi. Tätä kokemusta hän kuvasi erityisesti esseessään Silmä ja mieli (1961). Tutkimuksen loppuosassa keskityn taideteosten tulkintoihin. Olen valinnut teokset osin Merleau-Pontyn fenomenologian mahdollisia rajoituksia ajatellen. Väitöskirjassani rinnastan Merleau-Pontyn ajattelun hyvin erilaisten teosten kanssa. Valitut nykytaiteen teokset sekä heijastavat hänen filosofialleen keskeisiä kysymyksiä että haastavat sitä. Tutkin työssäni Tiina Mielosen maalauksia, Christian Mayerin kuvasarjaa, Douglas Gordonin ja Philippe Parrenon elokuvaa sekä Monika Sosnowskan installaatiota. Jokaisessa teostulkinnassani nostan esiin yhden fenomenologian keskeisen teeman: syvyyden, liikkeen, ajan ja kosketuksen. Näiden lisäksi toistuu kysymys kohtaamisesta. Tärkeä käsite työn kannalta on ranskan sana écart, poikkeama tai ero. Écart yhdistyy yhtäältä teoksen kohtaamiseen: jo teoksen kanssa katsomista määrittää ero arkiasennoitumiseen. Toisaalta käsite määrittää myös omaa maailmassaolemistamme. Poikkeama, särö, on läsnä niin toisen ihmisen kohtaamisessa kuin kokemuksessa itsestämme. Väitöskirjassani esitän erilaisia tapoja lähestyä tätä perustavanlaatuista kokemusta taiteen kautta.