Paradox between democracy and security- case study on Pakistan

Pro gradu-tutkielma tutkii demokratian ja turvallisuuden paradoksia Pakistanissa esitellen kuusi tekijää, jotka vaikuttavat kyseiseen paradoksiin. Näitä tekijöitä ovat historiallinen kehitys; eliittihallinto; taloudellinen kehitys; Pakistanin poliittisten tekijöiden demokratian eri määritelmät; opetuksen puuttuminen; ja valtataistelu hallituksen, armeijan, tiedustelupalvelun, oikeusjärjestelmän, poliittisten puolueiden sekä eri heimojen, uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä. Tutkimus tarkastelee myös sitä miten nämä tekijät vaikuttavat demokratian kehitykseen Pakistanissa. Keskeinen argumentti on, että länsimainen demokratia ei esiinny eikä toimi Pakistanissa vallitsevissa oloissa, etenkin historiallisen kehityksen ja ulkoisen turvallisuuden takia. Pro gradu-tutkielma käyttää sekundäärisiä lähteitä, kuten kirjoja, artikkeleita, maaraportteja, kommentaareja sekä omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja Pakistanin matkalta 2010-2011. Keskeiset teoriat gradussa ovat Guillermo O’ Donnelin delegaattidemokratia sekä Duncan McCargon eliittihallintoteoria, jotka yhdessä selittävät historiallista kehitystä ja eliittihallinnon dynamiikkaa, mitkä johtavat paradoksiin. Kautta historian armeija on hallinnut Pakistania, ja siviilihallinto on ainoastaan neljä kertaa onnistunut olemaan vallassa, mutta silloinkin siviilihallinto päättyi korruptioväitteisiin tai armeijan vallankaappaukseen. Armeijahallinnoille on luonteenomaista hyvät suhteet USA:n, positiivinen taloudellinen kehitys ja vakaus, kun taas siviilihallinnot ovat epävakaita ja korruptoituneita. Tämä kehitys on paradoksin tausta, joka rakentuu turvallisuuspoliittisen tilanteen pohjalle eli hallitusten ja muiden tekijöiden yritykseen löytää vastapaino Intian uhalle. Tämä on ollut keskeinen huoli kelle tahansa poliittiselle päättäjälle itsenäisyydestä lähtien. Loputon valtataistelu eri poliittisten tekijöiden kesken sekä eliittihallinto pitävät yllä paradoksia, koska eliitit ovat kiinnostuneempia oman valtansa säilyttämisestä kuin kansan tahdon huomioonottamisesta. Koska valtaosa ihmisistä ei ole koulutettuja, he ovat paljolti kiinnostuneita omasta selviytymisestään, ja tämän takia sekä kansa että eliitit suosivat armeijahallintoa, koska se tuo vakautta ja taloudellista kehitystä. Sen vuoksi vallitsevissa oloissa demokratian tulevaisuus Pakistanissa näyttää huonolta, koska liberaalidemokratian vaatimukset eivät täyty puoliksi vapaan oikeussysteemin, puoliksi vapaan lehdistön, valtavan korruption ja monien ihmisoikeusloukkauksien takia unohtamatta armeijan ja tiedustelupalvelun sekaantumista siviilihallintoon.

This thesis examines the paradox between democracy and security in Pakistan outlining six factors contributing to the paradox, i.e. historical developments; different definitions of democracy among the different political actors in Pakistan; economic developments; lack of education; power play among the government, the army, Inter Services Intelligence, judicial system, political parties, warring tribes and different religious and ethnic sects in Pakistan; and elite governance. The thesis also examines how these factors affect the development of democracy in Pakistan with the main argument that the Western style of democracy neither fully exists nor it works in Pakistan in the current circumstances, especially due to historical patterns and an obsession with the external security. The thesis uses secondary sources including books, journal articles, country reports, commentaries in addition to first-hand information based on the author’s personal experiences in 2010-2011 in Pakistan. The main theories used in the thesis are delegative democracy by Guillermo O’Donnell and elite governance theory by Duncan McCargo, which combined explain the historical developments leading to the paradox as well as the election dynamics and elite dominance prevailing in Pakistan. Throughout its history, Pakistan has been mostly ruled by military regimes, with only four stints of civilian rule which have all ended either in corruption charges or in military take over. The military regimes have been characterised by a strong support from the USA and an increased economic growth and stability, whereas civilian rules have been laden with instability, corruption and mostly poor relations with other countries. This constitutes the background for the paradox, which is majorly upheld by the security-political predicament to find an equalizer against India, which has been a paramount concern for any policy maker since the independence. In addition, this paradox is being upheld by the constant power play among the political actors and the long-standing elite dominance whereby the elites are more interested in retaining their own power instead of focusing on the interests of the masses. With masses being uneducated and mostly concerned about their own survival, the general public as well as the elites, have preferred the military rule as it brings about more stability and economic growth. Therefore, with the current circumstances the future of democracy in Pakistan seems bleak, as the factors constituting a liberal democracy are not fulfilled in Pakistan with partly free judicial, partly free press, rampant corruption, immense human rights violations, especially in terms of the fight against terrorism, with a history of election rigging and interference from the army and Inter Services Intelligence during civilian rules.