Jouko Turkan Teatterikorkeakoulun kauden yhteiskunnallinen kontekstuaalisuus vuosina 1982 - 1985

The subject of my doctoral thesis is the social contextuality of Finnish theater director, Jouko Turkka's (b. 1942) educational tenure in the Theater Academy of Finland 1982 1985. Jouko Turkka announced in the opening speech of his rectorship in 1982 that Finnish society had undergone a social shift into a new cultural age, and that actors needed new facilities like capacity, flexibility, and ability for renewal in their work. My sociological research reveals that Turkka adapted cultural practices and norms of new capitalism and new liberalism, and built a performance environment for actors' educational work, a real life simulation of a new capitalist workplace. Actors educational praxis became a cultural performance, a media spectacle. Turkka's tenure became the most commented upon and discussed era in Finnish postwar theater history. The sociological method of my thesis is to compare information of sociological research literature about new capitalist work, and Turkka's educational theater work. In regard to the conceptions of legitimation, time, dynamics, knowledge, and social narrative consubstantial changes occurred simultaneously in both contexts of workplace. I adapt systems and chaos theory's concepts and modules when researching how a theatrical performance self-organizes in a complex social space and the space of Information. Ilya Prigogine's chaos theoretic concept, fluctuation, is the central social and aesthetic concept of my thesis. The chaos theoretic conception of the world was reflected in actors' pedagogy and organizational renewals: the state of far from equilibrium was the prerequisite of creativity and progress. I interpret the social and theater's aesthetical fluctuations as the cultural metaphor of new capitalism. I define the wide cultural feedback created by Turkka's tenure of educational praxis, and ideas adapted from the social context into theater education, as an autopoietic communicative process between theater education and society: as a black box, theater converted the virtual conception of the world into a concrete form of an actor's psychophysical praxis. Theater educational praxis performed socially contextual meanings referring to a subject's position in the social change of 1980s Finland. My other theoretic framework lies close to the American performance theory, with its close ties to the social sciences, and to the tradition of rhetoric and communication: theater's rhetorical utility materializes quotidian cultural practices in a theatrical performance, and helps the audience to research social situations and cultural praxis by mirroring them and creating an explanatory frame.

Väitöskirjatyössäni tutkin teatteriohjaaja Jouko Turkan (s.1942) Teatterikorkeakoulun kauden yhteiskunnallista kontekstuaalisuutta vuosina 1982 - 1985. Jouko Turkka ilmoitti vuonna 1982 Teatterikorkeakoulun rehtorinkautensa linjapuheessa, että Suomessa oli tapahtunut siirtymä uuteen kulttuurikauteen ja tämän vuoksi näyttelijän tuli omaksua uusia valmiuksia, kuten tehokkuuden, joustavuuden ja uusiutumisen kykyjä. Sosiologisesta näkökulmasta Turkan koulutusohjelman toteuttamiseen liittyvä aineisto osoittaa uuden kapitalismin ja uusliberalismin käytäntöjä ja normeja sovelletun teatterikoulutukseen. Innovaatiostrategioihin rinnastettavat tulevaisuuteen valmistautumisen mallit kuuluivat kauden ohjelmaan. Turkka rakensi näyttelijäopiskelijoiden suoritusympäristöksi todellisuussimulaation 1980-luvun Suomen työelämän olosuhteista, jokapäiväisen kokemuksen malleista ja kulttuurisista tendensseistä. 1980-luvun Suomessa ja länsimaissa tapahtui tieteellisen maailmankuvan siirtymä klassisesta fysiikasta kohti systeemiteorian holismia. Tieteellisen maailmankuvan muutos materialisoitui epätasapainon ymmärtämisessä luovuuden ja kehityksen reunaehtoina. Rinnasteinen näkemys toteutui Turkan kauden pedagogiassa ja korkeakoulun organisatorisissa uudistuksissa. Kaaosteorian heilahdus-mallilla analysoin vyörymämäisiä prosesseja Turkan kauden teatterikoulutuksessa. Turkan johtajankaudesta Teatterikorkeakoulussa tuli eniten kommunikaatiota herättänyt teatteritoiminnan jakso suomalaisen teatterin lähihistoriassa. Poikkeuksellisen suuri yleisön osallistuminen voidaan ymmärtää autopoieettiseksi: vuorovaikutuksesta tuli kulttuurinen esitys. Maailmankuvallisia rakenteita testattiin kuljettamalla niitä subjektin ruumiillisuuden ja läsnäolon kautta: legitimaatiota, dynamiikkaa, aikakäsitystä ja tietoa. Tutkimukseni sosiologisen perustan rakennan vertailemalla uuden kapitalismin kulttuuria koskevan sosiologisen tutkimuskirjallisuuden aineistoa ja Turkan kauden aineistoa. Tulkintani perustuu uutta retoriikkaa soveltavan amerikkalaisen esitystutkimuksen perinteeseen: yleisö voi osallistua yhteiskunnallisten tilanteiden kulttuuriseen tutkimukseen teatterin kautta. Systeemi- ja kaaosteorian mallein tutkin teatterin laajenemista tapahtumaksi sosiaalisessa tilassa ja mediainformaation aistiavaruudessa. Käsittelen tekijyyttä tällaisessa teos-kontekstin ulkopuolelle sijoittuvassa esityksessä maailmankuvallisen murtuman ja luonnollisen kertomuksen mallien kautta.