Community-based Ecotourism as a Sustainable Development Option in the Taita Hills, Kenya

This study aims at identifying the existing and potential resources, as well as recognizing the hinderances, for community-based ecotourism development in the Taita Hills in south-eastern Kenya. The indigenous mountain rain forests on the hills are rich in biodiversity, but severely degraded because of encroachment caused by the dynamics of increased population, socio-politics and economics. The research problems are based on the hypothesis that there is no tourism in the Taita Hills generating income for the local economy and high population density combined with poverty creates a need for alternative employment opportunities as well as for sustainable ways of forest resource management. The data for this study was gathered during two field trips in Kenya, in January-February 2004 and 2005, as a part of the Taita Project within the Department of Geography at the University of Helsinki. The qualitative methods used consist of RRA and PRA techniques, in-depth interviews, a structured questionnaire and literature analysis as well as attendance on excursions and a workshop with conservation experts and officials. Four case areas in the Taita Hills are studied. The study concludes that alternative livelihoods are needed among the Taita Hills´ rural population and community-based ecotourism is seen as a way of bringing financial benefits for households as well as reviving the fading cultural traditions and indigenous knowledge about forest use. The governmental policies, district level development plans and some NGOs support ecotourism development. The Forest Act 2005 forms base for local participation in forest management. The unique natural features, the welcoming Taita-culture and the location in the coastal tourism circle favour Taita Hills. However, this kind of development has its risks, such as too rapid change of sorest usage level and the exposure of communities to an ecotourism treadmill process. The costbenefit ration of marketing for hard ecotourists is generally low and the tourism infrastructure needs upgrading in the Taita Hills. More tight collaboration is important between the different level stakeholders working for conservation and development. Community-based ecotourism in Taita Hills, when carefully planned and managed, could be one opportunity for Kenya to diversify its tourism product supply and for forestadjacent communities to gain tangible benefits on a sustainable basis from forests.

Tässä tutkimuksessa pyritään tunnistamaan olemassaolevia ja potentiaalisia voimavaroja sekä esteitä yhteisöpohjaisen ekoturismin kehitykselle Taita-vuorilla, kaakkois-Keniassa. Alueen alkuperäiskasvillisuutta edustavat vuoristosademetsät ovat biodiversiteetiltään rikkaita, mutta väestönpaine sekä monenlaiset sosiopoliittiset ja taloudelliset tekijät ovat johtaneet metsien pirstoutumiseen ja monimuotoisuuden alenemiseen. Tutkimusongelmat perustuvat hypoteesiin, jonka mukaan Taita-vuorilla ei harjoiteta paikallistaloutta hyödyntävää matkailua ja korkea väestömäärä sekä köyhyys luovat tarpeen niin vaihtoehtoisille toimeentulomuodoille kuin kestäville metsänkäytön muodoille. Tutkimusaineisto on kerätty kahden Kenian matkan aikana, tammi- ja helmikuussa vuosina 2004 ja 2005. Työ kuuluu Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen Taita-projektiin. Laadulliset tutkimusmenetelmät koostuvat RRA- ja PRA-tekniikoista, syvähaastatteluista, strukturoidusta kyselystä ja kirjallisuusanalyysistä. Suojeluasiantuntijoiden ja virkamiesten lausuntoja on kerätty osallistumalla ekskursioille ja työpaja-seminaariin. Ekoturismipotentiaalia tarkastellaan neljän tapaustutkimuksen kautta. Työssä todetaan, että vaihtoehtoisia toimeentulomuotoja tarvitaan Taita-vuorten pienviljelyyn erikoistuneen väestön keskuudessa. Yhteisöpohjainen ekoturismi nähdään talouden kohentamisen keinona samoin kuin hiipuvien kulttuuristen traditioiden ja metsien käyttöä koskevan perinnetiedon esille nostavan voimana. Hallituspolitiikka, kuntatason kehityssuunnitelmat ja useat hallituksesta riippumattomat järjestöt tukevat ajatusta ekoturismin kehittämisestä. Vuoden 2005 metsälaki luo pohjaa paikallisasukkaiden osallistumismahdollisuuksille lähimetsiensä hallintaan. Ainutlaatuinen luonto, ystävällinen Taita-kulttuuri ja sijainti rannikolta luonnonpuistoihin suuntautuvan turistikehän piirissä, suosivat Taita-vuoria matkailumielessä. Ekoturismikehitys alueella sisältää kuitenkin riskejä, kuten metsien käyttöasteen liian nopean muutoksen ja paikallisyhteisöjen ajautumisen turismimylly - prosessiin. Matkailuinfrastruktuurin kohentaminen on välttämätöntä ja kovan linjan ekomatkailijoiden koukuttelu alueelle vaatii hyöty-suhteeltaan kallista markkinointia. Suojelun ja aluekehityksen eri tasojen toimijoilta toivotaan tiivimpää yhteistyötä. Huolellisesti toteutettuna yhteisöpohjainen ekomatkailu voisi kuitenkin olla Kenian valtiolle keino monipuolistaa matkailutarjontaa ja Taita-vuorten paikallisyhteisöille kestävä tapa hyötyä lähimetsistään.