Aluekehittämisverkostojen arviointi : Verkostotoimijanäkökulma MAL- ja hyvinvointiverkostoihin aluekehittämisen välineinä

The Finnish regional development system has gone through structural reforms from state centered governed system to multi-actor governance, based on negotiation and cooperation. One of the reforms has been the regional cohesion and competitiveness program (COCO) established in 2010. The aim of the program is to increase competitiveness through all the regions and balance the regional development by supporting networking. The main focus of the program is to improve the methods and tools for regional development. In the program there are seven thematic networks founded around topics seen important national wide. This thesis explores regional development networks and their evaluation COCO:s two thematic networks, Wellbeing and Land use, housing and transportation as examples. The aim of the thesis is to explore the network actors understanding of thematic networks as tools for regional development. In particular, the study focuses on how the actors see the possible network level outcomes and wider effects of the networking activity. In addition, the central themes of the study are the prerequisite for successful network processes and improvement of the network process effectiveness by evaluation. The research material in this study consist the interviews of the network coordinators and national and regional actors participating in the network activities. The interviews were conducted in spring 2011. Based on the research results, the networks act on national regional and network level and across them. The cooperation is based on official and unofficial relations. The structure of the networks seemed to be self-organizing and controlled at the same time. The structural elements were found to set the framework for the network process and evaluation. According to the results, the networks enabled the more effective operation of the national development system, support of the regions and political lobbying. For the regions the networks offered support for areal development, new resources and possibility to influence national discourse. As conclusion, the role of the network was to disseminate information, create possibilities for collaboration and execute projects and studies and to effect on national policy making. These factors determined the effectiveness of the networks. However, because different regions were satisfied with different network level outcomes, the utilization of the networks in the regions should be evaluated by their own objectives. Resources, motivation, competence and perceptions of the effects were found to affect the successful implementation of the network process and cooperation in networks. Some network level obstacles could be overcome with coordination, but the challenge was the ability and motivation of the areas to utilize the networks as resources and see them as part of the comprehensive development agenda. Thus, the development should focus on how to increase awareness on how to improve regional cooperation processes and how multiple regional actors could enhance their working by utilizing the networks.

Hallinta-ajattelun mukaisesti on kansallisessa alueidenkehittämisen järjestelmässä tapahtunut rakenteellisia ja sisällöllisiä uudistuksia, joista yksi on vuonna 2010 toimintansa aloittanut alueperustainen kansallinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO). Ohjelman tavoitteena on kaikkien alueiden kilpailukyvyn lisääminen ja aluekehityksen tasapainottaminen tukemalla verkostoitumista. Ohjelmalla pyritään ennen kaikkea parantamaan aluekehittämisen toimintatapoja: ennakointia, oppimista ja verkostoitumista. Ohjelma jakaantuu alueelliseen osaan ja kansallisesti merkittävien teemojen ympärille perustettuihin verkostoihin. Tutkimuksen aiheena ovat kansalliset aluekehittämisverkostot ja niiden toiminnan arviointi, esimerkkeinä KOKO:n teemaverkostoista MAL-ja hyvinvointiverkostot. Tavoitteena on kartoittaa verkostotoimijoiden näkemyksiä verkostoista aluekehittämisen välineinä. Tutkimuksessa kartoitetaan millaisina toimijat näkevät verkostojen mahdolliset saavutukset ja toiminnan onnistumisen edellytykset. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten näitä edellytyksiä voidaan tukea arvioinnin avulla. Tutkimusaineistona ovat alueellisten ja kansallisten verkostotoimijoiden sekä verkostokoordinaattoreiden haastattelut, jotka on toteutettu keväällä 2011. Tutkimustulosten perusteella verkostojen tunnistettiin toimivan sekä kansallisella, verkosto- että aluetasolla ja näiden välissä. Toimijoiden välinen vuorovaikutus perustui sekä virallisiin että epävirallisiin suhteisiin ja toimintamandaatti vapaaehtoisuuteen sekä viralliseen statukseen. Rakenteessa korostuivat sekä johdetun että itseohjautuvan verkoston ominaisuudet. Näiden verkostojen rakenteellisten ominaisuuksien tunnistettiin vaikuttavan keskeisesti verkostojen toimintaan ja toiminnan arviointiin. Tutkimustulosten perusteella kansallisella tasolla verkostot mahdollistivat kehitysjärjestelmän tehostamisen, alueiden tukemisen ja poliittisen vaikuttamisen. Alueille verkostot tarjosivat tukea omaan kehittämistyöhön, mahdollisuuden kansalliseen vaikuttamiseen ja uusia resursseja, osaamista sekä tietoa. Tällöin verkostotason tehtäväksi muodostui tiedonvälittäjänä ja kumppanuuksien mahdollistajana, konkreettisen toiminnan käynnistäjänä sekä kansallisiin linjauksiin vaikuttajana toimiminen. Verkostojen vaikuttavuutta voidaan tarkastella peilaamalla tuloksia näihin tehtäviin. Kuitenkin alueet olivat tyytyväisiä hyvin erityyppiseen verkostotoimintaan, jolloin erityisesti aluetason vaikutuksia on tarkasteltava huomioiden alueiden erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet. Tutkimuksessa verkostoprosessin onnistumiseen tunnistettiin vaikuttavan toimintaympäristö, resurssit, motivaatio, kompetenssi, sekä käsitykset odotetuista vaikutuksista. Näihin voitiin vaikuttaa verkoston koordinoinnilla. Verkostoprosessin onnistuminen realisoitui sekä toiminnan tasojen välisessä että sisäisessä vuorovaikutuksessa ja tiedottamisessa. Keskeisimpinä haasteina ja kehittämiskohteina verkostotoiminnan vaikuttavuuden kannalta näyttäytyivät alueiden ja toimijoiden kyky sekä motivaatio hyödyntää verkostoja resursseina sekä nähdä ne osana alueen kokonaisvaltaista kehittämistä. Aluetason vaikutusten syntymisen kannalta MAL-verkostossa keskeistä oli, kuinka seudullisia yhteistyöprosesseja saadaan edistettyä samanaikaisesti verkostotoiminnan kanssa ja hyvinvointiverkostossa, kuinka alueella toimivat monet kehittäjätahot saadaan hyödyntämään verkostoa ja mobilisoitua mukaan kehittämiseen.