Traditionally Protected Forests´ Role within Transforming Natural Resource Management Regimes in Taita Hills, Kenya

In Taita Hills, south-eastern Kenya, remnants of indigenous mountain rainforests play a crucial role as water towers and socio-cultural sites. They are pressurized due to poverty, shortage of cultivable land and the fading of traditional knowledge. This study examines the traditional ecological knowledge of Taitas and the ways it may be applied within transforming natural resource management regimes. I have analyzed some justifications for and hindrances to ethnodevelopment and participatory forest management in light of recently renewed Kenyan forest policies. Mixed methods were applied by combining an ethnographic approach with participatory GIS. I learned about traditionally protected forests and their ecological and cultural status through a seek out the expert method and with remote sensing data and tools. My informants were: 107 household interviewees, 257 focus group participants, 73 key informants and 87 common informants in participatory mapping. Religious leaders and state officials shared their knowledge for this study. I have gained a better understanding of the traditionally protected forests and sites through examining their ecological characteristics and relation to social dynamics, by evaluating their strengths and hindrances as sites for conservation of cultural and biological diversity. My results show that, these sites are important components of a complex socio-ecological system, which has symbolical status and sacred and mystical elements within it, that contributes to the connectivity of remnant forests in the agroforestry dominated landscape. Altogether, 255 plant species and 220 uses were recognized by the tradition experts, whereas 161 species with 108 beneficial uses were listed by farmers. Out of the traditionally protected forests studied 47 % were on private land and 23% on community land, leaving 9% within state forest reserves. A paradigm shift in conservation is needed; the conservation area approach is not functional for private lands or areas trusted upon communities. The role of traditionally protected forests in community-based forest management is, however, paradoxal, since communal approaches suggests equal participation of people, whereas management of these sites has traditionally been the duty of solely accredited experts in the village. As modernization has gathered pace such experts have become fewer. Sacredness clearly contributes but, it does not equal conservation. Various social, political and economic arrangements further affect the integrity of traditionally protected forests and sites, control of witchcraft being one of them. My results suggest that the Taita have a rich traditional ecological knowledge base, which should be more determinately integrated into the natural resource management planning processes.

Kaakkois-Keniassa sijaitsevien Taita vuorten alkuperäisvuoristosademetsillä on tärkeä rooli alueen vesitorneina ja sosiokulttuurisina paikkoina. Köyhyys, pula viljelymaasta ja perinnetiedon hiipuminen kohdistavat paineita metsiin. Tarkastelen tutkimuksessani Taitan asukkaiden ekologista perinnetietoa ja sen soveltamisen mahdollisuuksia alati muuntuvassa luonnonvarainhallinnassa. Olen analysoinut etnokehityksen ja osallistavan metsänhallinnan oikeutuksia ja esteitä hiljattain uusitun Kenian metsäpolitiikan valossa. Olen soveltanut monimenetelmällistä tutkimusotetta yhdistäen etnografisia ja osallistavan paikkatiedon menetelmiä. Perinteisesti suojeltujen metsien ekologiasta ja kulttuurisesta statuksesta opin etsi asiantuntija -menetelmän ja kaukokartoitusaineiston avulla. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistui 107 kotitalouksissa haastateltua henkilöä ja 257 fokusryhmäläistä sekä 73 perinneasiantuntijaa ja 87 tavallista kyläläistä . Myös uskonnolliset johtajat ja paikallisviranomaiset jakoivat näkemyksiään aiheesta. Valotan perinteisesti suojeltujen metsien ekologisia tunnusmerkkejä ja suhdetta yhteisödynamiikkaan samalla analysoiden niiden vahvuuksia ja heikkouksia kulttuurisen ja biologisen monimuotoisuuden suojelussa. Tulokseni osoittavat, että nämä metsät ovat tärkeä osa kompleksista sosioekologista järjestelmää, joka omaa symbolisen statuksen ja pitää sisällään pyhiä ja mystisiä elementtejä. Peltometsäviljelyvaltaisessa maisemassa yksilöiden ja yhteisöjen vaalimat metsät yhdistävät pirstaloituneita valtion metsiä toimien monien eläinlajien astinkivinä. Paikalliset perinne-ekspertit tunnistivat 255 kasvilajia ja nimesivät niille 220 käyttötarkoitusta. Maanviljelijät puolestaan nimesivät 161 kasvilajia ja niiden 108 hyödyllistä käyttötarkoitusta. Tutkituista perinteisesti suojelluista metsistä 47% sijaitsivat yksityismaalla, 23% yhteisömaalla ja 9% valtion suojelumetsissä. Suojelualueajattelu ei ole toimivaa yksityisillä tai yhteisöjen hallintaan luovutetuilla mailla. Perinteisesti suojellut metsät esittävät puolestaan haasteen yhteisöpohjaisen metsänhoidon periaatteelle: yhteisön jäsenten tasavertainen osallistuminen jää haaveeksi, koska rituaalipaikoista huolehtiminen on perinteisesti uskottujen asiantuntijoiden tehtävä. Nämä ekspertit ovat käyneet harvalukuisiksi. Pyhyyden voidaan selvästi nähdä myötävaikuttavan suojeluun, vaikkakaan nämä kaksi eivät ole täysin rinnastettavissa. Myös monenlaiset sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset asetelmat vaikuttavat metsien koskemattomuuden asteeseen, noitavoimien kontrolloinnin ollen yksi tärkeimmistä. Tulokset viittaavat Taitojen rikkaaseen ekologisen perinnetietoon, jota tulisi nykyistä määrätietoisemmin hyödyntää kestävän luonnonvarainhallinnan suunnittelussa.