Leisure-time physical activity, health related functioning and retirement : a prospective cohort study among middle-aged employees

Physical inactivity has become a major threat to public health worldwide. The Finnish health and welfare policies emphasize that the working population should maintain good health and functioning until their normal retirement age and remain in good health and independence later in life. Health behaviours like physical activity potentially play an important role in reaching this target as physical activity contributes to better physical fitness and to reduced risk of major chronic diseases. The aim of this study was to examine first whether the volume and intensity of leisure-time physical activity impacts on subsequent physical health functioning, sickness absence and disability retirement. The second aim was to examine changes in leisure-time physical activity of moderate and vigorous intensity after transition to retirement. This study is part of the ongoing Helsinki Health Study. The baseline data were collected by questionnaires in 2000 - 02 among the employees of the City of Helsinki aged 40 to 60. The follow-up survey data were collected in 2007. Data on sickness absence were obtained from the employer s (City of Helsinki) sickness absence registers and pension data were obtained from the Finnish Centre for Pensions. Leisure-time physical activity was measured in four grades of intensity and classified according to physical activity recommendations considering both the volume and intensity of physical activity. Statistical techniques including analysis of covariance, logistic regression, Cox proportional hazards models and Poisson regression were used. Employees who were vigorously active during leisure time especially had better physical health functioning than those physically inactive. High physical activity in particular contributed to the maintenance of good physical health functioning. High physical activity also reduced the risk of subsequent sickness absences as well as the risk of all-cause disability retirement and retirement due to musculoskeletal and mental causes. Among those transferred to old-age retirement moderate-intensity leisure-time physical activity increased on average by more than half an hour per week and in addition the occurrence of physical inactivity reduced. Such changes were not observed among those remained employed and those transferred to disability retirement. This prospective cohort study provided novel results on the effects of leisure-time physical activity on health related functioning and changes in leisure-time physical activity after retirement. Although the benefits of moderate-intensity physical activity for health are well known these results suggest the importance of vigorous physical activity for subsequent health related functioning. Thus vigorous physical activity to enhance fitness should be given more emphasis from a public health perspective. In addition, physical activity should be encouraged among those who are about to retire.

Tehokas liikkuja sairastaa vähemmän Rasittavaa liikuntaa harrastavilla keski-ikäisillä on parempi fyysinen toimintakyky ja vähemmän sairauslomia kuin vähemmän ja kevyemmin liikkuvilla ikätovereillaan, osoittaa Helsingin yliopistossa 4.11. tarkastettava väitöstutkimus. Rasittavaa liikuntaa - esimerkiksi juoksua - harrastavilla keski-ikäisillä on hyvä fyysinen toimintakyky sekä vähemmän sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä kuin vähemmän liikkuvilla, kertoo terveystieteiden maisteri Jouni Lahti. Lahti selvitti väitöstutkimuksessaan, vaikuttaako vapaa-ajan liikunnan määrä ja rasittavuus myöhempään fyysiseen toimintakykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Tutkimuksessa seurattiin keski-ikäisten Helsingin kaupungin työntekijöiden liikunta-aktiivisuutta ja terveyttä vuodesta 2000 vuoteen 2007. Suomalainen hyvinvointipolitiikka pyrkii siihen, että työssä oleva väestö säilyy terveenä ja toimintakykyisenä entistä pidempään. Terveyskäyttäytyminen ja erityisesti liikunta-aktiivisuus näyttää olevan keskeisessä asemassa ikääntyvien työntekijöiden terveyden, toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitämisessä. Lahden tutkimuksessa liikunnan harrastamisen hyödyt näkyivät niin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kuin mielenterveysongelmista johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä. Suomessa kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä noin kaksi kolmasosaa johtuu tuki- ja liikuntaelinten sairauksista tai mielenterveysongelmista. Lahti selvitti väitöstutkimuksessaan myös sitä, muuttuuko kohtuullisesti rasittavan ja rasittavan liikunnan harrastaminen eläkkeelle siirtymisen myötä. Hän havaitsi, että osa vanhuuseläkkeelle siirtyneistä lisäsi liikunnan harrastamista, ja vanhuuseläkkeelle siirtyneistä harvempi lukeutui vähän liikkuviin kuin työssä jatkaneista. Kohtuullisesti rasittavan liikunnan hyödyt terveydelle ovat ennestään tunnettuja. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin painottavat erityisesti rasittavan liikunnan merkitystä terveydelle ja toimintakyvyn säilymiselle, joten kansanterveyttä ajatelleen rasittavampaa kuntoliikuntaa tulisikin korostaa entistä enemmän, Lahti sanoo. Hänen mielestään myös eläkeiän kynnyksellä olevia tulisi erityisesti kannustaa liikkumiseen: Vaikka monet lisäävät liikuntaa siirryttyään eläkkeelle, muutokset ovat kuitenkin pieniä kun ottaa huomioon lisääntyneen vapaa-ajan määrän. Lahden väitöstutkimus on osa Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Aineisto muodostuu vuosina 2000, 2001 ja 2002 toteutetuista peruskyselyistä (n=8 960), vuonna 2007 toteutetusta seurantakyselystä (vastausprosentti 83 %) sekä rekisteritiedoista.