Analisi contrastiva delle modalità di traduzione in finnico dei Tempi verbali e delle perifrasi aspettuali dell'italiano

Analisi contrastiva delle modalità di traduzione in finnico dei Tempi verbali e delle perifrasi aspettuali dell italiano (Italian Philology) The topic of this research is a contrastive study of tenses and aspect in Italian and in Finnish. The study aims to develop a research method for analyzing translations and comparable texts (non-translation) written in a target language. Thus, the analysis is based on empirical data consisting of translations of novels from Italian to Finnish and vice versa. In addition to this, for the section devoted to solutions adopted in Finnish for translating the Italian tenses Perfetto Semplice and Perfetto Composto, 39 Finnish native speakers were asked to answer questions concerning the choice of Perfekti and Imperfekti in Finnish. The responses given by the Finnish informants were compared to the choices made by translators in the target language, and in this way it was possible both to benefit from the motivation provided by native speakers to explain the selection of a tense (Imperfekti/Perfekti) in a specific context compared with the Italian formal equivalents (Perfetto Composto/Perfetto Semplice), and to define the specific features of the Finnish verb tenses. The research aims to develop a qualitative method for the analysis of formal equivalents and translational changes ( shifts ). Although, as the choice of Italian and Finnish progressive forms is optional and related to speaker preferences, besides the qualitative analysis, I also considered it necessary to operate a quantitative one in order to find out whether the two items share the same degree of correspondence in frequency of use. In this study I explain translation choices in light of cognitive grammar, suggesting that particular translation relationships derive from so-called construal operations. I use the concepts of cognitive linguistics not only to analyze the convergences and divergences of the two aspectual systems, but also to redefine some general procedures related to the phenomenon of translation. For the practical analysis of the corpus were for the most part employed theoretical categories developed in a framework proposed by Pier Marco Bertinetto. Following this approach, the notions of aspect (the morphologic or morphosyntactic, subjective level) and actionality (the lexical aspect or objective level, traditionally Aktionsart) are carefully distinguished. This also allowed me to test the applicability of these distinctions to two languages typologically different from each other. The data allowed both the analysis of the semantic and pragmatic features that determine tense and aspect choices in these two languages, and to discover the correspondences between the two language systems and the strategies that translators are forced to resort to in particular situations. The research provides not only a detailed and analytically argued inventory about possible solutions for translating Italian tenses and aspectual devices in Finnish that could be of pedagogical relevance, but also new contributions about the specific uses of time-aspectual devices in the two languages in question.

Analisi contrastiva delle modalità di traduzione in finnico dei Tempi verbali e delle perifrasi aspettuali dell italiano (italialainen filologia) Vertailevassa väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen verbien aikamuotoja ja aspekteja italiassa ja suomessa sekä pyrin kehittämään tutkimusmenetelmän, jolla lähde- ja kohdekielen tekstejä voidaan analysoida. Tutkimusaineistoni muodostuu italiakielisten romaanien suomennoksista ja suomenkielisten romaanien italiannoksista. Tämän lisäksi tutkimukseni Perfetto Semplice- ja Perfetto Composto -aikamuotoja käsittelevässä osiossa pyysin 39 suomen kielen syntyperäistä puhujaa vastaamaan kyselyyn, joka koski Perfektin sekä Imperfektin valintaa. Vertailin kyselyyn osallistuneiden antamia perusteluja suomennoksissa käytettyihin ratkaisuihin. Tällä tavoin oli mahdollista sekä hyödyntää natiivien tarjoamia perusteluja aikamuodon (Imperfekti/Perfekti) valinnassa tietyissä konteksteissa verrattuna italian kielen muodollisiin vastineisiin (Perfetto Semplice/Perfetto Composto) että selvittää suomen kielen aikamuodoille ominaisia piirteitä. Tutkimuksessani pyrin kehittelemään kvalitatiivista menetelmää muodollisten vastineiden sekä käännösmuutosten tarkastelemiseksi. Koska sekä italiassa että suomessa progressiivisten muotojen valinta on puhujasidonnainen, olen nähnyt tarpeelliseksi toteuttaa kvalitatiivisen analyysin lisäksi myös kvantitatiivisen tarkastelun selvittääkseni, käytetäänkö kyseisiä muotoja kummassakin kielessä samassa määrin. Pyrin tarkastelemaan kääntäjien valintoja kognitiivisen kieliopin valossa ja osoitan, että tietyt käännösratkaisut johtuvat tietyistä konstruktioista. Hyödynnän kognitiivisen kieliopin käsitteitä sekä italian ja suomen tempusjärjestelmän samanlaisuuksien ja eroavaisuuksien tarkastelussa että käännösteorian yleisilmiöiden määrittelyssä. Tutkimusaineiston tarkastelussa on hyödynnetty paljolti Pier Marcon Bertinetton kehittelemää teoreettista kehystä. Tämän lähestymistavan mukaan aspekti -käsite (morfologinen, morfosyntaktinen, subjektiivinen taso) on erotettu teon laatu -käsitteestä ( leksikaalinen aspekti tai objektiivinen taso, perinteisesti tunnettu nimellä Aktionsart). Näin toimimalla on ollut mahdollista testata, onko tämän jaottelun soveltaminen kahteen typologisesti toisistaan eroavaan kieleen toteutettavissa. Tutkimusaineistoni tarjoaa mahdollisuuden tarkastella niitä semanttisia ja pragmaattisia piirteitä, jotka vaikuttavat aikamuotojen ja aspektuaalisten keinojen valintaan italiassa ja suomessa. Lisäksi tutkimus käsittelee samanlaisuuksia ja eroavaisuuksia italian ja suomen temporaalisissa systeemeissä ja niitä käännösstrategioita, joihin kääntäjien on tietyissä tapauksissa turvauduttava. Tutkimus ehdottaa myös yksityiskohtaisia ja analyyttisesti tarkasteltuja käännösratkaisuja, joita voidaan käyttää suomennettaessa italian tempuksia ja aspektuaalisia rakenteita sekä tuo esille uusia italian ja suomen tempus- ja aspektijärjestelmään kuuluvien keinojen käyttömahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää myös kieltenopetuksessa.