United We Stand - Divided We Fall : A Standard Model of Unit Cohesion

Research on unit cohesion has shown positive correlations between cohesion and valued outcomes such as strong performance, reduced stress, less indiscipline, and high re-enlistment intentions. However, the correlations have varied in strength and significance. The purpose of this study is to show that taking into consideration the multi-component nature of cohesion and relating the most applicable components to specific outcomes could resolve much of the inconsistency. Unit cohesion is understood as a process of social integration among members of a primary group with its leaders, and with the larger secondary groups of which they are a part. Correspondingly, included in the framework are four bonding components: horizontal (peer) and vertical (subordinate and leader) and organizational and institutional, respectively. The data were collected as part of a larger research project on cohesion, leadership, and personal adjustment to the military. In all, 1,534 conscripts responded to four questionnaires during their service in 2001-2002. In addition, sociometric questionnaires were given to 537 group members in 47 squads toward the end of their service. The results showed that platoons with strong primary-group cohesion differed from other platoons in terms of performance, training quality, secondary-group experiences, and attitudes toward refresher training. On the sociometric level it was found that soldiers who were chosen as friends by others were more likely to have higher expected performance, better performance ratings, more positive attitudes toward military service, higher levels of well-being during conscript service, and fewer exemptions from duty during it. On the group level, the selection of the respondents own group leader rather than naming a leader from outside (i.e., leader bonding) had a bearing not only on cohesion and performance, but also on the social, attitudinal, and behavioral criteria. Overall, the aim of the study was to contribute to the research on cohesion by introducing a model that takes into account the primary foci of bonding and their impact. The results imply that primary-group and secondary-group bonding processes are equally influential in explaining individual and group performance, whereas the secondary-group bonding components are far superior in explaining career intentions, personal growth, avoidance of duty, and attitudes toward refresher training and national defense. This should be considered in the planning and conducting of training. The main conclusion is that the different types of cohesion components have a unique, positive, significant, but varying impact on a wide range of criteria, confirming the need to match the components with the specific criteria.

Väitöstutkimus esittelee ryhmäkiinteyttä ennustavat tekijät ja osoittaa, miten kiinteys on yhteydessä henkilöiden asenteisiin ja käyttäytymiseen sekä joukon suorituskykyyn. Tutkimus kokoaa ryhmän ja organisaation eri tasoilla olevat kiinteyttä selittävät tekijät teoreettiseksi malliksi, joka on hyödynnettävissä ryhmien ja organisaatioiden kiinteyttä kehitettäessä ja tutkittaessa. Mallin perusteella kiinteys jakaantuu neljään tasoon: vertaisten välinen kiinteys, johtajan ja alaisten välinen kiinteys, organisatorinen kiinteys ja institutionaalinen kiinteys. Lisäksi viidentenä tasona on mahdollista tarkastella kansallista kiinteyttä. Kukin taso jakautuu kahteen ulottuvuuteen: affektiiviseen, emotionaaliseen kiinteyteen sekä instrumentaaliseen, ryhmäjäsenyyden tavoitteisiin liittyvään kiinteyteen. Tutkimuksen aineisto koostuu 1534 varusmiehen vastauksista, jotka kerättiin vuosina 2001-2002. Yksilöiden sitoutumista ryhmään ja sotilasorganisaatioon arvioitiin kyselyiden perusteella, jotka pidettiin (a) palveluksen ensimmäisenä päivänä, (b) peruskoulutuskauden lopulla sekä (c) palveluksen lopulla. Lisäksi ennen kotiuttamista toteutettiin ryhmien ja joukkueiden (d) sosiometrinen tutkimus, johon osallistui 537 varusmiestä 47 ryhmästä. Kyselyiden lisäksi aineistoa täydennettiin (e) siviili- ja sotilasarkistoista kerätyillä varusmiesten taustatiedoilla ja palveluksen onnistumista kuvaavilla tunnusluvuilla. Tutkimustulokset osoittavat, miten jokainen kiinteyden komponentti on yhteydessä omalla erityisellä tavallaan ihmisten asenteita ja käyttäytymistä mittaaviin muuttujiin. Kavereiden välinen sosiaalinen kiinteys tukee yksilöä ja vahvistaa ryhmää selviytymään myös vaikeuksien alla. Johtajien ja alaisten välinen kiinteys kannustaa ponnistelemaan ryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla johtajan on mahdollista linkittää ryhmän jäsenet organisaation tavoitteisiin. Organisatorinen kiinteys parantaa työhyvinvointia, vähentää poissaoloja ja lisää organisaation tuottavuutta. Institutionaalinen kiinteys sitouttaa henkilön organisaatioon sekä luo merkityksen tunnetta päivittäiselle työlle. Tulosten keskeisin johtopäätös on, että jokaisella kiinteyden komponentilla on merkitystä ryhmään/organisaatioon sitovana voimana. Väitöstutkimus täydentää aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta tarjoamalla kokonaisvaltaisen, eri tutkimusperinteet yhdistävän näkökulman ryhmäkiinteyteen. Tästä syystä kirjaa on mahdollista hyödyntää psykologian, sosiaalipsykologian, sosiologian ja johtamisen tutkimuksessa sekä organisaatioiden johtamisessa ja henkilöstösuunnittelussa kiinteyden, työtyytyväisyyden ja organisaation tuottavuuden lisäämiseksi.