Dimensions of University Student Learning in Medicine and Pharmacy

Study orientations in higher education consist of various dimensions, such as approaches to learning, conceptions of learning and knowledge (i.e. epistemologies), self-regulation, and motivation. They have also been measured in different ways. The main orientations typically reported are reproducing and meaning orientations. The present study explored dimensions of study orientations, focusing in particular on pharmacy and medicine. New versions of self-report instruments were developed and tested in various contexts and in two countries. Furthermore, the linkages between study orientations and students epistemological development were explored. The context of problem-based (PBL) small groups was investigated in order to better understand how collaboration contributes to the quality of learning. The participants of Study I (n=66) were pharmacy students, who were followed during a three-year professionally oriented program in terms of their study orientations and epistemologies. A reproducing orientation to studying diminished during studying, whereas only a few students maintained their original level of meaning orientation. Dualism was found to be associated with a reproducing orientation. In Study II practices associated with deep and surface approaches to learning were measured in two differing ways, in order to better distinguish between what students believed to be useful in studying, and the extent to which they applied their beliefs to practice when preparing for examinations. Differences between domains were investigated by including a sample of Finnish and Swedish medical students (n=956) and a Finnish non-medical sample of university students (n=865). Memorizing and rote learning appeared as differing components of a surface approach to learning, while understanding, relating, and critical evaluation of knowledge emerged as aspects of a deep approach to learning. A structural model confirmed these results in both student samples. Study III explored a wide variety of dimensions of learning in medical education. Swedish medical students (n=280) answered the questionnaire. The deep approach to learning was strongly related to collaboration and reflective learning, whereas the surface approach was associated with novice-like views of knowledge and the valuing of certain and directly applicable knowledge. PBL students aimed at understanding, but also valued the role of memorization. Study IV investigated 12 PBL tutorial groups of students (n=116) studying microbiology and pharmacology in a medical school. The educational application was expected to support a deep approach to learning: Group members course grades in a final examination were related to the perceived functioning of the PBL tutorial groups. Further, the quality of cases that had been used as triggers for learning, was associated with the quality of small group functioning. New dimensions of study orientations were discovered. In particular, novel, finer distinctions were found within the deep approach component. In medicine, critical evaluation of knowledge appeared to be less valued than understanding and relating. Further, collaboration appeared to be closely related to the deep approach, and it was also important in terms of successful PBL studying. The results of the studies confirmed the previously found associations between approaches to learning and study success, but showed interesting context- and subgroup-related differences in this respect. Students ideas about the nature of knowledge and their approaches to learning were shown to be closely related. The present study expanded our understanding of the dimensions of study orientations, of their development, and their contextual variability in pharmacy and medicine.

Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluorientaatiot koostuvat useista osatekijöistä: lähestymistavoista oppimiseen, oppimis- ja tietokäsityksistä (epistemologiat), oppimisen säätelytavoista sekä motivaatiosta. Opiskeluorientaatioita on mitattu monin eri tavoin. Merkitysorientaatio ja tietoa toistava orientaatio ovat näistä vakiintuneimmat ja laajimmin tunnetut. Opiskeluorientaatioiden osatekijöitä tutkittiin erityisesti farmasian ja lääketieteen opiskelijoilla. Aiemmin käytössä olleista mittareista kehiteltiin uusia versioita, joita testattiin erilaisissa opiskeluympäristöissä ja kahdessa eri maassa. Lisäksi tutkittiin opiskeluorientaatioiden ja opiskelijoiden episteemisen kehityksen välisiä suhteita. Opiskeluympäristöistä tutkittiin tarkemmin ongelmalähtöistä pienryhmäopiskelua sen selvittämiseksi, miten yhteisöllinen opiskelu tukee laadukasta oppimista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa farmasian opiskelijoiden (n=66) opiskeluorientaatioita ja episteemisiä käsityksiä seurattiin kolmivuotisten ammatillisesti orientoituneiden opintojen ajan. Tietoa toistava orientaatio väheni opintojen loppuun mennessä, mutta vain pieni osa opiskelijoista kykeni samalla ylläpitämään merkitysorientoituneisuuttaan. Dualismi oli yhteydessä tietoa toistavaan orientaatioon. Toisessa osatutkimuksessa pinta- ja syväsuuntautuneisuuteen liittyviä opiskelutapoja mitattiin kahdella eri tavalla, jotta voitaisiin paremmin erottaa missä määrin opiskelijat pitävät pinta- ja syväsuuntautuneisuuteen liittyviä opiskelutapoja hyödyllisinä ja missä määrin he soveltavat niitä käytäntöön valmistautuessaan tentteihin. Opiskelualojen välisiä eroja päästiin tutkimaan suomalaisilla ja ruotsalaisilla lääketieteen opiskelijoilta (n=956) sekä kolmesta muusta tiedekunnasta kerätyn aineiston (n= 865) avulla. Yksityiskohtainen muistaminen ja ulkoa opettelu muodostivat erilliset pintasuuntautuneisuuden osatekijät. Syväsuuntautuneisuus puolestaan rakentui pyrkimyksestä ymmärtää, yhdistää tietoa sekä tiedon kriittisestä arvioinnista. Rakenneyhtälömalli vahvisti tulokset molemmissa opiskelijajoukoissa. Kolmas osatutkimus tarkasteli useita opiskelun ulottuvuuksia ruotsalaisilta lääketieteen opiskelijoilta kerätyssä aineistossa (n=280). Syväsuuntautuneisuus oli yhteydessä yhteistyön ja reflektion arvostamiseen. Pintasuuntautuneisuus puolestaan yhdistyi mustavalkoisiin tietokäsityksiin ja suoraviivaisen soveltamisen arvostamiseen. Ongelmalähtöisesti opiskellevat pyrkivät ymmärtämään oppimaansa, mutta pitivät myös yksityiskohtien tarkkaa muistamista tärkeänä. Neljännessä osatutkimuksessa selvitettiin 12 ongelmalähtöisen pienryhmän toimivuutta biokemian ja farmakologian kurssilla (n=116). Opiskeluryhmän menestys kurssin loppukuulustelussa oli yhteydessä ryhmätoiminnan laatuun. Ryhmätoiminnan laatu oli myös läheisessä yhteydessä virikkeinä käytettyjen tapausten toimivuuteen. Väitöskirjatutkimuksessa löydettiin opiskeluorientaatioista uusia ulottuvuuksia, erityisesti tarkempia erotteluja syväsuuntautuneisuudessa. Lääketieteessä tiedon kriittinen arviointi koettiin hieman vähemmän tärkeäksi kuin pyrkimys ymmärtää ja yhdistää tietoa kokonaisuuksiksi. Yhteistyö oli yhteydessä syväsuuntautuneisuuteen ja oli yhteydessä ongelmalähtöisen pienryhmäopiskelun tuloksellisuuteen. Tutkimusten tulokset vahvistivat aikaisempia käsityksiä lähestymistapojen ja opiskelumenestyksen välisistä yhteyksistä, mutta osoittivat näissä myös kiinnostavia tilanne- ja alaryhmäkohtaisia eroja. Opiskelijoiden tietokäsitykset ja lähestymistavat oppimiseen olivat yhteydessä toisiinsa. Väitöskirjatutkimus laajentaa käsitystämme opiskeluorientaatioiden ulottuvuuksista, näiden kehittymisestä ja tilannekohtaisesta vaihtelusta farmasiassa ja lääketieteessä.