Hyvän hallinnon muunnelmat : Julkisoikeudellinen tutkimus

This doctoral thesis analyses the concepts of good governance and good administration. The hypothesis is that the concepts are radically indeterminate and over-inclusive. In the study the mechanisms of this indeterminacy are examined: why are the concepts indeterminate; how does the indeterminacy work and, indeed, is it by any means plausible to try to define the concepts in a closed way? Therefore, the study focuses on various current perspectives, from which the concepts of good governance and good administration are relevant and what kind of discursive contents they may include. The approach is both legal (a right to good administration) and one of moral philosophy and discourse analysis. It appears that under the meta-discourse of good governance and good administration there are different sub-discourses: at least a legal sub-discourse, a moral/ethical sub-discourse and sub-discourses concerning economic effectiveness and the promotion of societal and economic development. The main claim is that the various sub-discourses do not necessarily identify each other s value premises and conceptual underpinnings: for which value could the attribute good be substituted in different discourses (for example, good as legal, good as ethical and so on)? The underlying presumption is, of course, that values are ultimately subjective and incommensurable. One possible way of trying to resolve the dynamics of possible discourse collisions is to employ the systems theory approach. Can the different discourses be interpreted as autopoietic systems, which create and change themselves according to their own criteria and are formed around a binary code? Can the different discourses be reconciled or are they indifferent or hostile towards each other? Is there a hegemonic super discourse or is the construction of a correct meaning purely contextual? The questions come back to the notions of administration and governance themselves the terms the good in its polymorphic ways is attempting to define. Do they engage different political rationalities? It can be suggested that administration is labelled by instrumental reason, governance by teleological reason. In the final analysis, the most crucial factor is that of power. It is about a Schmittian battle of concepts; how meanings are constructed in the interplay between conceptual ambiguity and social power. Thus, the study deals with administrative law, legal theory and the limits of law from the perspective of revealing critique.

Hyvä hallinto on käsite, jonka yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut 1990-luvulta alkaen niin Suomessa, Euroopassa kuin globaalistikin. Se on noussut yllättävän nopeasti vakiintuneempien oikeusvaltion symbolien kuten oikeusvaltioperiaatteen ja perus- ja ihmisoikeuksien rinnalle. Enenevässä määrin hyvää hallintoa on alettu hahmottaa yksilöllisenä oikeutena. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa myös viranomaisten käyttäytymisvaatimuksia, eettisiä periaatteita, hallinnon sisäistä organisaatiota, taloudellista tehokkuutta, kokonaisvaltaista hallintoideologiaa tai yleisesti yhteiskunnallisen kehityksen ehtoja. Käsite onkin epämääräinen, eikä aina ole selvää, mihin sillä viitataan. Tutkimuksessa tarkastellaan tätä epämääräisyyttä monesta eri näkökulmasta. Keskeisiä ovat sekä hyvän hallinnon käsitteen historialliset viitekehykset että etenkin sen nykymuodot. Tutkimuksen perusargumentti on, että hyvän hallinnon käsite saa sisältönsä sillä perusteella, millaisella käsitteistöllä tai missä diskurssissa siitä puhutaan. Kyse on merkityksen muodostumisen tavoista sekä tiedon ja vallan suhteesta; miten tietynlaisen kielenkäytön vaikuttavuus perustuu todellisiin valta-asetelmiin. Tutkimuksessa käsitellään erillisinä kertomuksinaan oikeudellista diskurssia, eettistä diskurssia, tehokkuusdiskurssia ja kehitysdiskurssia. Oikeudellisessa diskurssissa huomiota saavat erityisesti hyvän hallinnon oikeudellisten muotojen kuvailu, analysointi ja arviointi Suomessa ja Euroopassa. Eettisessä diskurssissa painopiste on korostetusti etiikan kielellisten ja kielentymättömien osa-alueiden välisten suhteiden tarkastelussa. Tehokkuusdiskurssissa keskiössä on tapausesimerkkien lähiluku ja tehokkuuden käsitteen tarkastelu hallintoideologian näkökulmasta. Kehitysdiskurssissa kartoitetaan eri kansainvälisten järjestöjen ymmärrystä hyvän hallinnon (tai hallinnan) sisällöstä ja lajitteellaan kehityskontekstissa vakiintuneita, muissakin diskursseissa esiintyviä argumentteja. Diskurssien moninaisuudesta seuraa, että eri diskursseissa muodostuvat merkitykset voivat joutua jännitteiseen suhteeseen keskenään. Erilaisten mutta yhtä oikeutettavien mieltämistapojen moneus on käsitteen hahmottomuuden taustalla. Yhtä, muita oikeampaa merkitystä ei voida määrittää. Tätä diskurssien moneuden ongelmaa tarkastellaan etenkin systeemiteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa merkittäviä ovat hallinto-oikeudelliset, oikeusteoreettiset ja diskurssianalyyttiset kysymyksenasettelut. Keskiössä ovat yhteiskunnallisen vallankäytön erilaiset oikeutukset ja oikeuden rajojen tapauskohtainen määrittyminen.