Functional limitations and quality of life in schizophrenia and other psychotic disorders

There is substantial evidence of the decreased functional capacity, especially everyday functioning, of people with psychotic disorder in clinical settings, but little research about it in the general population. The aim of the present study was to provide information on the magnitude of functional capacity problems in persons with psychotic disorder compared with the general population. It estimated the prevalence and severity of limitations in vision, mobility, everyday functioning and quality of life of persons with psychotic disorder in the Finnish population and determined the factors affecting them. This study is based on the Health 2000 Survey, which is a nationally representative survey of 8028 Finns aged 30 and older. The psychotic diagnoses of the participants were assessed in the Psychoses of Finland survey, a substudy of Health 2000. The everyday functioning of people with schizophrenia is studied widely, but one important factor, mobility has been neglected. Persons with schizophrenia and other non-affective psychotic disorders, but not affective psychoses had a significantly increased risk of having both self-reported and test-based mobility limitations as well as weak handgrip strength. Schizophrenia was associated independently with mobility limitations even after controlling for lifestyle-related factors and chronic medical conditions. Another significant factor associated with problems in everyday functioning in participants with schizophrenia was reduced visual acuity. Their vision was examined significantly less often during the five years before the visual acuity measurement than the general population. In general, persons with schizophrenia and other non-affective psychotic disorder had significantly more limitations in everyday functioning, deficits in verbal fluency and in memory than the general population. More severe negative symptoms, depression, older age, verbal memory deficits, worse expressive speech and reduced distance vision were associated with limitations in everyday functioning. Of all the psychotic disorders, schizoaffective disorder was associated with the largest losses of quality of life, and bipolar I disorder with equal or smaller losses than schizophrenia. However, the subjective loss of qualify of life associated with psychotic disorders may be smaller than objective disability, which warrants attention. Depressive symptoms were the most important determinant of poor quality of life in all psychotic disorders. In conclusion, subjects with psychotic disorders need regular somatic health monitoring. Also, health care workers should evaluate the overall quality of life and depression of subjects with psychotic disorders in order to provide them with the basic necessities of life.

Psykoosiin sairastuneiden toimintakykyä on tutkittu paljon kliinisissä aineistoissa, muttei niinkään väestöaineistoissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa psykoosisairauksista kärsivien toimintakyvyn rajoitusten suuruudesta verrattuna yleisväestöön. Tutkimus arvioi näkökyvyn, liikkumiskyvyn ja arkielämästä selviytymisen ongelmien sekä alentuneen elämänlaadun yleisyyttä ja vakavuutta psykoosia sairastavilla sekä tutki niihin vaikuttavia tekijöitä. Tämä väitöskirja perustuu Terveys 2000 tutkimukseen, joka on kansallisesti edustava väestötutkimus, johon kutsuttiin 8028 30 vuotta täyttänyttä Suomen kansalaista. Tutkimukseen osallistuneiden psykoosidiagnoosit määritettiin Terveys 2000 tutkimusta syventävässä Psykoosit Suomessa tutkimuksessa. Skitsofreniaa sairastavien arkielämän toiminnoista selviämistä on tutkittu paljon, mutta yksi siihen liittyvä tekijä, liikkumiskyky on laiminlyöty. Skitsofreniaa ja muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavat sekä ilmoittivat itse merkittävästi enemmän ongelmia liikkumiskyvyssään että suoriutuivat merkittävästi heikommin liikkumiskykytesteissä kuin yleisväestö. Skitsofrenia vaikutti itsenäisesti liikkumiskykyongelmiin vaikka elämäntapatekijöiden ja kroonisten sairauksien vaikutus oli otettu huomioon. Toinen tärkeä arkielämän toimintoihin vaikuttava tekijä oli heikentynyt näkökyky, mikä koski vain skitsofreniaa sairastavia. He olivat olleet näöntarkastuksessa viimeisten viiden vuoden aikana merkittävästi harvemmin kuin yleisväestö. Kaiken kaikkiaan, skitsofreniaa ja muita ei-mielialaoireisia psykooseja sairastavilla oli merkittävästi enemmän rajoituksia niin arkielämän toiminnoissa kuin sanasujuvuudessa ja muistissakin kuin yleisväestöllä. Vakavammat negatiiviset oireet, masennus, korkeampi ikä, sanallisen muistin ongelmat, puheen tuottamisen ongelmat ja heikentynyt kaukonäkö olivat yhteydessä arkielämästä selviytymisen ongelmiin. Psykoosisairauksista huonoin elämänlaatu oli skitsoaffektiivista häiriötä sairastavilla. Seuraavaksi huonoin se oli skitsofreniaa sairastavilla, sitten tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla. Huomionarvoista kuitenkin on, että psykoosisairauksista kärsivät ilmoittavat parempaa elämänlaatua kuin objektiivisesti on havaittavissa. Ilmiön syynä voi olla osittain kroonisiin sairauksiin liittyvä sopeutuminen. Masennusoireet olivat tärkein huonon elämänlaadun määrittäjä kaikissa psykoosisairauksissa. Psykoottisia häiriöitä sairastavat tarvitsevat säännöllisiä terveystarkastuksia. Myös elämänlaatu ja masennuksen hoito ovat asioita, joihin terveydenhuollon pitää kiinnittää huomiota psykoosisairauksien hoidossa.