Human parvovirus infections during pregnancy : Special reference to the child-care employees

Human parvovirus B19 (B19V) is known to cause anemia, hydrops fetalis, and fetal death especially during the first half of pregnancy. Women who are in occupational contact with young children are at increased risk of B19V infection. The role of the recently discovered human parvovirus, human bocavirus (HBoV), in reproduction is unknown. The aim of this research project was to establish a scientific basis for assessing the work safety of pregnant women and for issuing special maternity leave regulations during B19V epidemics in Finland. The impact of HBoV infection on the pregnant woman and her fetus was also defined. B19V DNA was found in 0.8% of the miscarriages and in 2.4% of the intrauterine fetal death (IUFD; fetal death after completed 22 gestational weeks). All control fetuses (from induced abortions) were B19V-DNA negative. The findings on hydropic B19V DNA-positive IUFDs with evidence of acute or recent maternal B19V infection are in line with those of previous Swedish studies. However, the high prevalence of B19V-related nonhydropic IUFDs noted in the Swedish studies was mostly without evidence of maternal B19V infection and was not found during the third trimester. HBoV was not associated with miscarriages or IUFDs. Almost all of the studied pregnant women were HboV-IgG positive, and thus most probably immune to HBoV. All preterm births, perinatal deaths, smallness for gestational age (SGA) and congenital anomaly were recorded among the infants of child-care employees in a nationwide register-based cohort study over a period of 14 years. Little or no differences in the results were found between the infants of the child-care employees and those of the comparison group. The annual B19V seroconversion rate was over two-fold among the child-care employees, compared to the women in the comparison group. The seropositivity of the child-care employees increased with age, and years from qualification/joining the trade union. In general, the child-care employees are not at increased risk for adverse pregnancy outcome. However, at the population level, the risk of rare events, such as adverse pregnancy outcomes attributed to infections, could not be determined. According to previous studies, seronegative women had a 5 10% excess risk of losing the fetus during the first half of their pregnancy, but thereafter the risk was very low. Therefore, an over two-fold increased risk of B19V infection among child-care employees is considerable, and should be taken into account in the assessment of the occupational safety of pregnant women, especially during the first half of their pregnancy.

Raskauden aikainen parvorokkovirusinfektio voi johtaa sikiön anemiaan, vesipöhöön ja kuolemaan. Pienten lasten kanssa työskentelevillä tiedetään olevan lisääntynyt riski saada parvorokkovirusinfnektio. Uuden parvoviruksiin kuuluvan viruksen, ihmisen bocaviruksen (HBoV), vaikutusta raskaudelle ja sikiölle ei tiedetä. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tuottaa aiempaa perusteellisempaa tietoa parvorokkoviruksen vaikutuksista raskauteen etenkin päiväkotityöntekijöillä, mikä on tarpeen kehitettäessä työsuojelua ja erityisäitiysraha- ja erityisäitiysvapaalainsäädäntöä; lisäksi haluttiin selvittää HBoV:n mahdollista vaikutusta raskauteen. Parvorokkoviruksen DNA:ta löydettiin 0,8 %:lla keskenmenneiden ja 2,4 % kuolleena syntyneiden (≥22-raskausviikkoiset) sikiöiden kudosnäytteistä ja/tai vastaavista istukoista. Vertailuryhmässä (raskauden keskeytykset) ei löytynyt parvorokkovirus DNA-positiivisia kudoksia. Tulokset eivät tukeneet kahdessa aiemmassa ruotsalaistutkimuksessa raskauden loppupuoliskolla löydettyjä korkeita, 14 15 %, parvorokkovirus DNA esiintyvyyksiä kuolleena syntyneillä sikiöillä/vastaavilla istukoilla, usein ilman sikiön vesipöhöä tai serologisesti todettavaa äidin infektiota. HBoV DNA:ta ei löytynyt tutkittujen kuolleiden sikiöiden kudoksista ja/tai vastaavista istukoista. Lähes kaikki naiset olivat HBoV IgG positiivisia ja siten todennäköisesti immuuneja virukselle. Rekisteripohjaisessa kohorttitutkimuksessa ei todettu päiväkotityöhön liittyvän lisääntynyttä riskiä lapsen perinataalikuolemalle, ennenaikaisuudelle, matalalle syntymäpainolle, pienipainoisuudelle raskausviikkoihin nähden tai epämuodostumille. Päiväkotityössä todettiin yli kaksinkertainen riski sairastua parvorokkoon verrattuna vertailuryhmään. Lisääntynyttä infektoitumisriskiä kuvaa myös päiväkotityöntekijöillä havaittu suurempi seroprevalenssi, ja sen lisääntyminen suhteessa äidin ikään ja vuosiin valmistumisesta toisin kuin vertailuryhmällä. Päiväkotityöhön, yleisellä tasolla, ei tutkimuksen mukaan liity lisääntynyttä riskiä haitallisiin raskaustuloksiin. Populaatiotasoisella tutkimuksella ei kuitenkaan voida arvioida yksittäisen harvinaisen altisteen vaikutusta raskauteen. Vallitsevan käsityksen mukaan äidin parvorokkovirusinfektioon raskauden ensimmäisellä puoliskolla liittyy 5 10 %:n riski menettää sikiö, kun taas infektio raskauden loppupuoliskolla ei ole vaarallinen sikiölle. Näin ollen parvorokkoviruksen päiväkotityöntekijöille aiheuttama yli kaksinkertainen riski on huomattava ja tulisi huomioida raskaana olevien päiväkotityöntekijöiden työsuojelua kehitettäessä etenkin raskauden ensimmäisellä puoliskolla.