Forest governance and climate change adaptation : Case studies of four African countries

Africa is threatened by climate change. The adaptive capacity of local communities continues to be weakened by ineffective and inefficient livelihood strategies and inappropriate development interventions. One of the greatest challenges for climate change adaptation in Africa is related to the governance of natural resources used by vulnerable poor groups as assets for adaptation. Practical and good governance activities for adaptation in Africa is urgently and much needed to support adaptation actions, interventions and planning. The adaptation role of forests has not been as prominent in the international discourse and actions as their mitigation role. This study therefore focused on the forest as one of the natural resources used for adaptation. The general objective of this research was to assess the extent to which cases of current forest governance practices in four African countries Burkina Faso, The Democratic Republic of Congo (DRC), Ghana and Sudan are supportive to the adaptation of vulnerable societies and ecosystems to impacts of climate change. Qualitative and quantitative analyses from surveys, expert consultations and group discussions were used in analysing the case studies. The entire research was guided by three conceptual sets of thinking forest governance, climate change vulnerability and ecosystem services. Data for the research were collected from selected ongoing forestry activities and programmes. The study mainly dealt with forest management policies and practices that can improve the adaptation of forest ecosystems (Study I) and the adaptive capacity through the management of forest resources by vulnerable farmers (Studies II, III, IV and V). It was found that adaptation is not part of current forest policies, but, instead, policies contain elements of risk management practices, which are also relevant to the adaptation of forest ecosystems. These practices include, among others, the management of forest fires, forest genetic resources, non-timber resources and silvicultural practices. Better livelihood opportunities emerged as the priority for the farmers. These vulnerable farmers had different forms of forest management. They have a wide range of experience and practical knowledge relevant to ensure and achieve livelihood improvement alongside sustainable management and good governance of natural resources. The contributions of traded non-timber forest products to climate change adaptation appear limited for local communities, based on their distribution among the stakeholders in the market chain. Plantation (agro)forestry, if well implemented and managed by communities, has a high potential in reducing socio-ecological vulnerability by increasing the food production and restocking degraded forest lands. Integration of legal arrangements with continuous monitoring, evaluation and improvement may drive this activity to support short, medium and long term expectations related to adaptation processes. The study concludes that effective forest governance initiatives led by vulnerable poor groups represent one practical way to improve the adaptive capacities of socio-ecological systems against the impacts of climate change in Africa.

Metsien hyvä hallinto ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen: tapaustutkimuksia neljässä Afrikan maassa Afrikkaa uhkaavat ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset. Paikallisyhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen heikentävät tehottomat toimeentulon parantamisstrategiat ja väärin suunnatut kehityshankkeet. Yksi suurimmista haasteista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa Afrikassa liittyy siihen, miten haavoittuvimmat yhteiskunnan osat pystyvät hoitamaan ympäristönsä metsä- ja puuvaroja ja käyttämään niitä kestävällä tavalla. Käytännön keinoja metsiin liittyvän hyvän hallinnon saavuttamiseksi tarvitaan Afrikassa kiireellisesti. Yhtenä vaikeutena on se, että maailmanlaajuisessa metsäkeskustelussa paljon enemmän huomiota on kiinnitetty ilmastomuutoksen torjuntaan kuin siihen sopeutumiseen. Käsillä olevassa tutkimuksessa keskityttiin metsiin ja puihin luonnonvarana, jolla on erityistä merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisen välineenä kuivilla trooppisilla alueilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten hyvän hallinnon periaatteet metsien hoidossa ja käytössä voivat tukea haavoittuvien ihmisryhmien ja ekosysteemien parempaa sopeutumista ilmastonmuutokseen neljässä esimerkkimaassa Afrikassa. Kohteiksi valitut maat olivat Burkina Faso, Kongon demokraattinen tasavalta, Ghana ja Sudan. Työssä käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista analyysiä, ja materiaalina olivat sekä henkilökohtaiset että ryhmissä toteutetut haastattelut. Koko työ pohjautui kolmeen keskeiseen käsitteelliseen kokonaisuuteen: metsien hoitoon ja käyttöön liittyvä hyvä hallinto, ilmastonmuutoksen aiheuttama haavoittuvuus sekä ekosysteemien tuottamat hyödyt ja palvelut. Erityisesti tutkittiin kohdemaissa käynnissä olevia kehityshankkeita. Työ koostuu viidestä osatutkimuksesta, jotka käsittelevät kansallista ja paikallista metsäpolitiikkaa sekä haavoittuviksi luokiteltujen paikallisyhteisöjen omaa osallistumista ilmastonmuutokseen sopeutumista parantavaan metsien hoitoon ja käyttöön. Tutkimuksessa todettiin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei suoraan sisältynyt kohdemaiden metsäpolitiikkaan. Näissä maissa todettiin kuitenkin olevan riskien hallinnan valmiuksia, jotka myös auttavat paikallisyhteisöjä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Näitä valmiuksia olivat esimerkiksi metsäpalojen torjunnan järjestely, puiden geenivarojen suojelu, ei-puuperäisten metsätuotteiden aseman tunnustaminen osana toimeentulostrategiaa sekä metsänhoidollisten toimenpiteiden ohjeistukset. Viljelijäväestön tärkein huolen aihe oli toimeentulon ylläpitäminen ja parantaminen. Paikallisyhteisöillä oli runsaasti perinteistä metsiin liittyvää tietämystä, jota nämä yhteisöt myös sovelsivat metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Tämä tietämys ja jo harjoitettu metsä- ja puuvarojen kestävä hyödyntäminen tarvitsevat kuitenkin tuekseen hyvää hallintoa kaikilla tasoilla. Kaupallistettujen ei-puuperäisten metsätuotteiden, kuten esimerkiksi arabikumin, hedelmien ja luontaisten lääkkeiden merkitys toimeentulolle todettiin odotettua pienemmäksi; kyseinen tarkastelu kattoi koko tuotanto-, jalostus- ja myyntiketjun. Hyvin hoidetut ja paikallisyhteisöjen omassa hallinnassa olevat puuviljelmät ja peltometsät ovat lähestymistapoja, joiden avulla voidaan sekä lisätä ruoantuotantoa että palauttaa jo pilattuja metsäalueita tuottaviksi. Lainsäädännön kehittäminen paikallisyhteisöjen päätöksentekovaltaa lisäävään suuntaan sekä maankäytön muutosten parempi seuranta ovat myös suositeltavia toimenpiteitä. Yleisenä johtopäätöksenä tutkimuksessa todettiin, että metsiin liittyvän hyvän hallinnon kehittämisen avulla voidaan parantaa sekä yhteiskunnan että luonnontalouden sopeutumista ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin Afrikan kuivilla alueilla.