Media Education in the Finnish School System : A Conceptual Analysis of the Subject Didactic Dimension of Media Education

The aim of the doctoral dissertation was to further our theoretical and empirical understanding of media education as practised in the context of Finnish basic education. The current era of intensive use of the Internet is recognised too. The doctoral dissertation presents the subject didactic dimension of media education as one of the main results of the conceptual analysis. The theoretical foundation is based on the idea of dividing the concept of media education into media and education (Vesterinen et al., 2006). As two ends of the dimension, these two can be understood didactically as content and pedagogy respectively. In the middle, subject didactics is considered to have one form closer to content matter (Subject Didactics I learning about media) and another closer to general pedagogical questions (Subject Didactics II learning with/through media). The empirical case studies of the dissertation are reported with foci on media literacy in the era of Web 2.0 (Kynäslahti et al., 2008), teacher reasoning in media educational situations (Vesterinen, Kynäslahti - Tella, 2010) and the research methodological implications of the use of information and communication technologies in the school (Vesterinen, Toom - Patrikainen, 2010). As a conclusion, Media-Based Media Education and Cross-Curricular Media Education are presented as two subject didactic modes of media education in the school context. Episodic Media Education is discussed as the third mode of media education where less organised teaching, studying and learning related to media takes place, and situations (i.e. episodes, if you like) without proper planning or thorough reflection are in focus. Based on the theoretical and empirical understanding gained in this dissertation, it is proposed that instead of occupying a corner of its own in the school curriculum, media education should lead the wider change in Finnish schools.

Tutkimuksen tavoitteena on teoreettinen ja empiirinen ymmärrys perusopetuksen mediakasvatuksesta internetin keskeinen rooli huomioiden. Väitöskirjan keskeisenä tuloksena tässä esitetään käsiteanalyysiin pohjautuva mediakasvatuksen ainedidaktinen ulottuvuus. Teoreettisen pohjan analyysille luo mediakasvatus-käsitteen jakaminen mediaan ja kasvatukseen (Vesterinen ym., 2006). Ainedidaktisen ulottuvuuden ääripäinä nämä kaksi aluetta voidaan didaktisesta näkökulmasta nähdä sisältönä ja pedagogiikkana. Keskelle jäävä ainedidaktiikan alue voidaan edelleen jakaa kahtia. Lähempänä sisältö-kysymystä ainedidaktiikka I keskittyy mediataidon opettamiseen ja siihen liittyvän sisällön jäsentämiseen. Vastaavasti lähempänä yleispedagogisia kysymyksiä ainedidaktiikka II tarkastelee pedagogisesti mielekästä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä opetuksessa ja opiskelussa. Väitöskirja koostuu artikkeleista, jotka keskittyivät mediataidon uudelleen määrittelyyn omaehtoisuutta korostavan internetin aikakaudella (Kynäslahti ym., 2008), mediakasvatuksellisiin tilanteisiin ja opettajan toiminnan perustelujen analyysiin (Vesterinen, Kynäslahti - Tella, 2010) ja tutkimusmetodologiseen kehittelyyn tieto- ja viestintätekniikan opiskelu- ja opetuskäytön konteksteissa (Vesterinen, Toom - Patrikainen, 2010). Käsiteanalyysin johtopäätöksenä esitetään media-lähtöinen mediakasvatus ja oppiaineisiin integroituva mediakasvatus kahtena ainedidaktisena muotona. Kolmantena perusopetuksen mediakasvatuksen toteutumana esitetään episodinen mediakasvatus. Se ilmenee mediakasvatuksellisten tilanteiden, episodien, muodossa ilman perusteellista opetus opiskelu oppimisprosessin suunnittelua tai reflektointia. Tutkimuksen perusteella suomalaisen mediakasvatuksen laajana tehtävänä tulee nähdä perusopetuksen kehittäminen eikä ainoastaan pyrkimys oman perusopetuksen oppiaineen muodostamiseen.