Governance theory as a framework for empirical research : a case study on local environmental policy-making in Helsinki, Finland

Governance has been one of the most popular buzzwords in recent political science. As with any term shared by numerous fields of research, as well as everyday language, governance is encumbered by a jungle of definitions and applications. This work elaborates on the concept of network governance. Network governance refers to complex policy-making situations, where a variety of public and private actors collaborate in order to produce and define policy. Governance is processes of autonomous, self-organizing networks of organizations exchanging information and deliberating. Network governance is a theoretical concept that corresponds to an empirical phenomenon. Often, this phenomenon is used to descirbe a historical development: governance is often used to describe changes in political processes of Western societies since the 1980s. In this work, empirical governance networks are used as an organizing framework, and the concepts of autonomy, self-organization and network structure are developed as tools for empirical analysis of any complex decision-making process. This work develops this framework and explores the governance networks in the case of environmental policy-making in the City of Helsinki, Finland. The crafting of a local ecological sustainability programme required support and knowledge from all sectors of administration, a number of entrepreneurs and companies and the inhabitants of Helsinki. The policy process relied explicitly on networking, with public and private actors collaborating to design policy instruments. Communication between individual organizations led to the development of network structures and patterns. This research analyses these patterns and their effects on policy choice, by applying the methods of social network analysis. A variety of social network analysis methods are used to uncover different features of the networked process. Links between individual network positions, network subgroup structures and macro-level network patterns are compared to the types of organizations involved and final policy instruments chosen. By using governance concepts to depict a policy process, the work aims to assess whether they contribute to models of policy-making. The conclusion is that the governance literature sheds light on events that would otherwise go unnoticed, or whose conceptualization would remain atheoretical. The framework of network governance should be in the toolkit of the policy analyst.

Hallinnan teoria on yksi viime vuosikymmenien suosituimmista uusista lähestymistavoista politiikan tutkimuksessa. Hallinta (governance) on käsitteenä hankala, sillä sitä on sovellettu niin liiketaloustieteen, kansainvälisen politiikan kuin kehitysmaatutkimuksenkin piirissä, ja määritelmät vaihtelevat myös politiikan tutkimuksen alojen välillä ja sisällä. Hallinnan teorialla viitataan joskus historialliseen aikakauteen yleensä 1980-luvulta alkaneeseen jaksoon, jolloin yksityisten toimijoiden merkitys poliittisessa päätöksenteossa alkoi kasvaa, ja joskus politiikan tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Tässä työssä käsitteiden viidakkoa yritetään selventää työstämällä verkostohallinnan käsitteitä empiiriseksi viitekehykseksi. Verkostohallinnalla tarkoitetaan politiikan muotoutumista tilanteissa, joissa useat toisistaan riippuvaiset toimijat suunnittelevat ja toimeenpanevat politiikkaa. Toimijat ovat erilaisia yksityisiä ja julkisia organisaatioita, joiden monipuolista asiantuntemusta tarvitaan politiikkaohjelmien suunnittelussa. Näiden toimijoiden autonominen, itse-organisoituva toiminta synnyttää verkoston. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tämän verkoston rakenteiden vaikutusta politiikkaohjelmien muotoilussa. Yksittäisten toimijoiden yhteistyöstä ja kommunikaatiosta syntyy verkostorakenteita, ja tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten nämä rakenteet muodostuvat ja miten ne vaikuttavat politiikan tekoon. Verkostojen tarkastelu on tutkimuksen viitekehys ja metodi: sosiaalisen verkostoanalyysin menetelmillä haetaan verkostovaikutuksia. Sosiaalinen verkostoanalyysi on joukko formaaleja tutkimusmenetelmiä, jotka perustuvat graafiteoriaan ja joissa verkosto tarkoittaa kaikkien tietyn joukon toimijaparien välillä mitattua yhteyttä. Tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena on tapaustutkimus ympäristöpolitiikan muotoutumisesta Helsingin kaupungissa. Ympäristöpoliittisten ohjelmien suunnitteluvastuu jakautuu Helsingissä hallintokuntien, järjestöjen sekä yritysten muodostamalla verkostolle. Tutkimuksen tavoitteena on sosiaalisen verkostoanalyysin avulla tarkastella yksittäisistä yhteyksistä syntyviä monimutkaisempia verkoston tasoja, alaryhmiä, verkostopositioita ja verkostojen rakentumisen dynamiikkaa.