¿Feminismo indígena? : Un análisis crítico del discurso sobre los textos de la mujer en el movimiento zapatista 1994-2009

This work analyses texts on indigenous women´s participation in the Mexican Zapatista Army, Ejército Zapatista de Liberación Nacional. The EZLN came to public attention after ten years of clandestine organization in 1994 in Chiapas, a southern state of Mexico neighboring Guatemala. Along the invasion of various municipalities in Chiapas, the Zapatista Army published their own Revolutionary Laws, directed to the Mexican government that included a section on women´s own laws. The indigenous women´s participation in a guerrilla movement in the economically poorest area of Mexico raised many questions among Mexican feminists and some of them fiercely criticized the laws for not being liberating or feminist at all. The question is, did the indigenous women want the laws to be feminist? To answer the main research question How is the position of women constructed in the Zapatista discourse? I analyze texts by various actors in the discourse within the theoretical framework of critical discourse analysis and the feminist theories of intersectionality. The connecting point in this interdisciplinary framework is the question of power and hegemony. The actors in the discourse are the women commanders themselves, the men commanders, the Zapatista spokesperson, subcomandante Marcos and the Mexican feminists. The texts analyzed are the letters of the EZLN to the media and discourses in public reunions, first published in Mexican newspapers and international discussion lists on the Internet and after 2005, on the Zapatista´s own webpage. The results show that instead of discussing whether the Zapatista women´s participation is feminist or not, the action itself provoked such wide discussion of the diversity within the feminist movement that it is a contribution itself. The work also shows that the use of language can be one tool in the quite recent paradigm of intersectionality in feminist theories.

Väitöskirja analysoi Meksikon zapatistikapinaan osallistuneiden naisten asemaa intiaaniyhteisöissä ja suhteessa meksikolaiseen yhteiskuntaan. Zapatistikapina puhkesi v. 1994 ja sen lisäksi, että kapinallisarmeija koostui pääosin maan alkuperäisväestöstä, huomiota herätti naisten näkyvä osuus siinä. Samaan aikaan 90-luvun alussa voimakkaasti kehittyneen informaatioteknologian hyödyntäminen edisti zapatistiliikkeen näkyvyyttä mediassa. Naiset sanoivat virallisissa puheissa kärsivänsä kolminkertaisesta syrjinnästä: sukupuolensa, etnisyyden ja yhteiskuntaluokan vuoksi. Heräsi kysymys intiaanifeminismistä. Meksikolaiset feministit kritisoivat intiaaninaisten osallistumista hierarkkiseen ja sotaisaan vallankumousliikkeeseen, eivätkä pitäneet tätä edistyksellisenä ja naisten vapautumista edistävänä toimintana. Feministisissä teorioissa alkoi zapatistiliikkeen syntymän aikoihin viritä keskustelu monenlaisesta naiseudesta, johon vaikuttivat sukupuolen kanssa samanaikaisesti esimerkiksi etninen tausta ja kulttuurinen tausta, yhteiskuntaluokka, ikä tai koulutus. Tätä samanaikaisesti vallalla olevien, toisensa leikkaavien erojen vaikutusta kutsuttiin intersektionaalisuudeksi. Vakiintuneita tapoja tämän intersektionaalisuuden tutkimiseksi ei ole vielä muodostunut. Väitöskirjassani ehdotan metodiksi kriittistä diskurssianalyysiä. Kielentutkimuksen avulla naisten virallisista puheista voidaan analysoida, miten he itse asemaansa zapatistidiskurssissa rakentavat ja miten heidän asemansa on mahdollisesti muuttunut viimeisen 15 vuoden aikana. Johtopäätökset osoittavat, että zapatistiliikkeeseen osallistuneiden naisten herättämä keskustelu feministiliikkeen rajoista on arvokasta sinänsä. Sekä kriittinen diskurssianalyysi että feministiset teoriat tutkivat vallankäyttöä ja jakautumista yhteiskunnassa. Tutkimalla niiden kielenkäyttöä, joilla ei ole valtaa, voidaan kyseenalaistaa näitä valtasuhteita ja myöskin uudistaa syrjintää sisältäviä kategorioita.