Suomenlinnan Kustaanmiekan ketokasvillisuus ja siihen vaikuttavat tekijät

Suomenlinna on yksi Helsingin suosituimmista matkailu- ja kulttuurinähtävyyksistä. Kustaanmiekan, samoin kuin koko Suomenlinnan luonto on muodostunut perinteisestä suomalaisesta saaristoluonnosta ja vuosisatojen saatossa paikalle tulleista linnoituksien kasvistosta. Saaren vaihtelevien elinympäristöjen johdosta alueen kasvillisuus on hyvin rikasta. Linnoituksien monet kasvilajit ovat tulleet tulokaskasveina eri puolilta Eurooppaa sekä Venäjältä. Suurin osa Suomenlinnan alueesta on kallioketoa ja tämän lisäksi myös valliketoa, joista molemmat kuuluvat suojeltaviin alueisiin. Kustaanmiekan niityillä kasvaa keto- ja paahdelajeja, kuten harvinaista ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria L.) sekä ketoneilikkaa (Dianthus deltoides L.). Tämän tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena oli kartoittaa Kustaanmiekan alueen kesäkauden 2009 ketokasvilajisto ja eri putkilokasvilajien runsaus. Tutkimuksessa selvitettiin myös maaperätekijöiden ja alueen hoitohistorian mahdollista vaikutusta ketokasvilajistoon. Tutkimuksessa kartoitettiin kymmenen eri kedon kasvillisuus Suomenlinnan Kustaanmiekan linnoitusalueella. Kedot sijaitsivat eri puolilla Kustaanmiekkaa, sellaisilla paikoilla, missä ketokasvillisuus oli runsainta. Maastotyöt suoritettiin kesä- ja heinäkuussa laskemalla jokaisen kedon ruutujen putkilokasvien peittävyydet sekä listaamalla ylös myös ruutujen ulkopuoliset kevät- ja loppukesän kukkijat touko- ja elokuussa. Maaperän ominaisuuksien määrittämiseksi otettiin kultakin kedolta pintamaanäytteet elokuussa. Muita tutkittuja muuttujia olivat maapinnan kaltevuus sekä sammalen, karikkeen, paljaan maan, kenttäkasvillisuuden pohjakerros ja kallion osuus tutkimusruuduilla. Ketojen kasvillisuuden keskimääräinen korkeus mitattiin kesä- ja heinäkuussa. Kasvistossa oli selviä eroavaisuuksia ketojen välillä. Kasvilajien määrä vaihteli ketojen kokonaislajimäärän ollessa 40-60 kasvilajia. Yhteensä kedoilta löytyi 120 eri putkilokasvilajia, joista useimmat kukkivat sekä kesä- että heinäkuussa. Ketojen kasvilajimäärä vaihteli yhdellä neliömetrillä 6,3-13,6 kasvilajiin, minkä lisäksi Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi vaihteli 1,4-2,3 arvon välillä. Yleisimpiä lajeja, joita kedoilla tavattiin, olivat muun muassa siankärsämö (Achillea millefolium L.), koiranheinä (Dactylis glomerata L.), juolavehnä (Elymus repens L.) ja hopeahanhikki (Potentilla argentea L.). Alueella kasvoi myös muutamia sotatulokaslajeja kuten harmiota (Berteroa incana L.), ukonpalkoa (Bunias orientalis L.) ja karvahorsmaa (Epilobium hirsutum L.). Maaperätekijöillä, kuten suurella fosforin pitoisuudella ei ollut vaikutusta kasvilajien määrään kedoilla. Vain maan pH ja johtoluku korreloivat positiivisesti ketojen kasvillisuuden korkeuden kanssa. Vaikka tulosten perusteella ketojen hoidolla ei ollut vaikutusta ketojen kasvillisuuden määrään, voidaan kuitenkin olettaa oikeanlaisen hoidon parantavan tyypillisten ketokasvien kilpailukykyä muita niittykasveja kohtaan.

Suomenlinna is one of the most popular tourist and cultural attractions in Helsinki. Kustaanmiekka, as well as the whole of Suomenlinna, nature has become a traditional Finnish archipelago nature and over the centuries, the place of the duties of the fortress of flora. Because of the island's varied habitats of the region, the vegetation is very rich. Fortress of many plant species have become invasive plant across Europe and Russia. Most of the Suomenlinna Area is rock dry meadow and also fortress dry meadow, both of which belong to protected areas. Kustaanmiekka pastures grow dry meadow and heat species, such as rare Botrychium lunaria and Dianthus deltoides. This study was primarily designed to identify the region Kustaanmiekka dry meadow flora 2009 summer season, and different vascular plant species richness. The study also examined the factors of soil and the treatment history of the possible impact of dry meadow species. The study surveyed ten different wild dry meadows in Finland Kustaanmiekka castle fortress in the region. Dry meadows were located in different parts of Kustaanmiekka in such places, which was the highest in dry meadow vegetation. Field works were carried out in June and July, calculated for each squares Vascular Plants coverage, and also by listing up the squares outside the spring and late summer bloomers in May and August. To determine the properties of soil were taken from each dry meadow topsoil sample in August. The other investigated variables were slope geomorphology and moss, litter, bare land, vegetation and rocks coverages in squares. Dry meadow average vegetation height was measured in June and July. There were clear differences in flora between dry meadows. Plant species ranged dry meadows the total number of species of 40-60 species of plants. 120 different species of vascular plants were found, most of which bloom in June and July. Dry meadows plant species ranged from 6.3 to 13.6 in one plant species per square meters, in addition to the Shannon-Wiener diversity index ranged from 1.4 to 2.3 value. The most common species, which the meadows were, were, inter alia, Achillea millefolium, Dactylis glomerata, Elymus repens and Potentilla argentea. The region also grew a few alien species such as Berteroa incana, Bunias orientalis and Epilobium hirsutum. Soil factors such as high phosphorus content had no effect on the number of plant species in the meadows. Only the pH and conductivity were positively correlated with the height of the vegetation in dry meadows. Although the results of the dry meadows treatment had no effect on dry meadow amount of vegetation, can be expected right kind of treatment will improve the competitiveness of other typical meadow plants in point.