Kansanterveysongelman synty : Tuberkuloosi ja terveyden hallinta Suomessa ennen toista maailmansotaa

The study focuses on the emergence of tuberculosis as a public health problem and the development of the various methods to counteract it in Finland before the introduction of efficient methods of treatment in the 1940s and 50s. It covers a time period from year 1882 when the tuberculosis bacterium was identified to the 1930s when the early formation of tuberculosis work became established in Finland. During this time there occurred important changes in medicine, public health thinking and methods of personal health care that have been referred to as the bacteriological revolution. The study places tuberculosis prevention in this context and shows how the tuberculosis problem affected the government of health on all these three dimensions. The study is based on foucauldian analytics of government, which is supplemented with perspectives from contemporary science and technology studies. In addition, it utilises a broad array of work in medical history. The central research materials consist of medical journals, official programs and documents on tuberculosis policy, and health education texts. The general conclusions of the study are twofold. Firstly, the ensemble of tuberculosis work was formed from historically diverse and often conflicting elements. The identification of the pathogen was only the first step in the establishment of tuberculosis as a major public health problem. Important were also the attention of the science of hygiene and statistical reasoning that dominated public health thinking in the late 19th century. Furthermore, the adoption of the bacteriological tuberculosis doctrine in medicine, public health work and health education was profoundly influenced by previous understanding of the nature of the illness, of medical work, of the prevention of contagious diseases, and of personal health care. Also the two central institutions of tuberculosis work, sanatorium and dispensary, have heterogeneous origins and multifarious functions. Secondly, bacteriology represented in this study by tuberculosis remodelled medical knowledge and practices, the targets and methods of public health policy, and the doctrine of personal health care. Tuberculosis provided a strong argument for specific causes (if not cures) as well as laboratory methods in medicine. Tuberculosis prevention contributed substantially to the development whereby a comprehensive responsibility for the health of the population and public health work was added to the agenda of the state. Health advice on tuberculosis and other contagious diseases used dangerous bacteria to motivate personal health care and redefined it as protecting oneself from the attacks of external pathogens and strengthening oneself against their effects. Thus, tuberculosis work is one important root for the contemporary public concern for the health of the population and the imperative of personal health care.

Tutkimus käsittelee tuberkuloosin rakentumista kansanterveysongelmaksi ja taudin torjuntamuotojen kehitystä Suomessa aikajaksolla, joka ulottuu taudinaiheuttajabakteerin eristämisestä vuonna 1882 tuberkuloosityön varhaisen järjestyksen vakiintumiseen 1930-luvulla. Se keskittyy siis aikaan ennen 1940- ja 50-lukuja, jolloin käyttöön otettujen tehokkaiden hoitomenetelmien on vasta katsottu ratkaisseen tuberkuloosiongelman. Tutkimus sijoittaa tuberkuloosiongelman lääketieteessä, terveydenhuollossa ja henkilökohtaisessa terveydenhoidossa tutkittavana aikana tapahtuneeseen yleisempään murrokseen, jota on tavattu kutsua bakteriologiseksi vallankumoukseksi. Niinpä se tarkastelee myös tapoja, jolla tuberkuloosin torjunta vaikutti terveyden hallintaan näillä kolmella ulottuvuudella. Teoreettisesti tutkimus nojaa foucault laiseen hallinnan analytiikkaan, jota on täydennetty viimeaikaisen tieteen ja teknologian tutkimuksen näkökulmilla. Se hyödyntää myös laajaa lääketieteenhistoriallista tutkimuskorpusta. Keskeisiä tutkimusaineistoja ovat lääkäreiden ammattijulkaisut, tuberkuloosipolitiikkaa koskevat viralliset ohjelmat sekä tautia laajemmalle yleisölle esittelevä terveysvalistus. Tutkimuksen yleiset johtopäätökset sijoittuvat kahdelle tasolle. Työ osoittaa ensinnäkin, miten tuberkuloosiongelman määrittely ja sen ratkaisumallit koostuivat monenlaisista ja historiallisesti eriaikaisista aineksista, jotka toivat mukaan jännitteitä tuberkuloosityön kokonaisuuteen. Tuberkuloosia ei määrittänyt kansanterveysongelmaksi yksinomaan taudinaiheuttajan eristäminen, vaan siihen osallistuivat myös aikakauden hygieeninen tietomuoto ja sosiaalitilastollinen tutkimus. Uuden bakteriologisen tuberkuloosiopin vastaanottoon sekä siitä vedettyihin johtopäätöksiin vaikuttivat oleellisella tavalla aikaisemmat käsitykset taudin luonteesta, lääkärintyön sisällöistä, tartuntatautien torjuntamenetelmistä sekä henkilökohtaisesta terveydenhoidosta. Myös tuberkuloosityön kahdella keskeisellä instituutiolla, parantolalla ja huoltolalla on moninaiset alkuperät ja tehtävät. Toiseksi tutkimus tuo esiin sen, miten tuberkuloosin edustama bakteerioppi muokkasi lääketieteen tautikäsitystä ja henkilökohtaisen terveydenhoidon käytäntöjä sekä toi suomalaiseen terveyspolitiikkaan uusia tavoitteita ja menetelmiä. Bakteriologian läpimurto vakiinnutti lääketieteellistä ajattelumallia, joka perustuu spesifeille taudinaiheuttajille ja laboratoriomenetelmille. Tuberkuloosin torjunta oli mukana tuomassa pitkäjänteistä ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä suomalaisen terveysvaltion asialistalle. Tartuntatautien vastustaminen motivoi henkilökohtaista terveydenhoitoa ja tulkitsi terveysopit uudelleen siten, että sen päätehtäväksi tuli itsen vahvistaminen ja suojaaminen ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan. Niinpä tuberkuloosi vaikutti merkittävällä tavalla siihen kehitykseen, jonka tuloksena kansan terveyden turvaamisesta on tullut yksi julkisen vallan päätehtävistä ja oman terveyden hoitamisesta nyky-yksilön elämänkäytännön kulmakivi.