Water in Action : Encounters among 2- to 3-Year-Old Children, Adults, and Water in Day Care

In line with cultural psychology and developmental theory, a single case approach is applied to construct knowledge on how children s interaction emerge interlinked to historical, social, cultural, and material context. The study focuses on the negotiation of constraints and meaning construction among 2-to 3-year-old children, a preschool teacher, and the researcher in settings with water. Water as an element offers a special case of cultural canalization: adults selectively monitor and guide children s access to it. The work follows the socio-cultural tradition in psychology, particularly the co-constructivist theory of human development and the Network of Meanings perspective developed at the University of São Paulo. Valsiner s concepts of Zone of Free Movement and Zone of Promoted Action are applied together with studies where interactions are seen as spaces of construction where negotiation of constraints for actions, emotions, and conceptions occur. The corpus was derived at a Finnish municipal day care centre. During a seven months period, children s actions were video recorded in small groups twice a month. The teacher and the researcher were present. Four sessions with two children were chosen for qualitative microanalysis; the analysis also addressed the transformations during the months covered by the study. Moreover, the data derivation was analyzed reflectively. The narrowed down arenas for actions were continuously negotiated among the participants both nonverbally and verbally. The adults expectations and intentions were materialized in the arrangements of the setting canalizing the possibilities for actions. Children s co-regulated actions emerged in relation to the adults presence, re-structuring attempts, and the constraints of the setting. Children co-constructed novel movements and meanings in relation to the initiatives and objects offered. Gestures, postures, and verbalizations emerged from the initially random movements and became constructed to have specific meanings and functions; meaning construction became abbreviated. The participants attempted to make sense of the ambiguous (explicit and implicit) intentions and fuzzy boundaries of promoted and possible actions: individualized yet overlapping features were continuously negotiated by all the participants. Throughout the months, children s actions increasingly corresponded adults (re-defined) conceptions of water researchers as an emerging group culture. Water became an instrument and a context for co-regulations. The study contributes to discussions on children as participants in cultural canalization and emphasizes the need for analysis in early childhood education practices on the implicit and explicit constraint structures for actions.

Tutkimuksessa tarkastellaan lasten vuorovaikutusta tietyissä tilanteissa päivähoidon kontekstissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on toiminnan ja merkitysten rakentumisen rajojen ja mahdollisuuksien neuvottelu sanallisesti ja sanattomasti kaikkien läsnäolijoiden (lasten, lastentarhanopettajan ja tutkijan) kesken. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, kuinka pienten lasten vuorovaikutus on sidoksissa toiminnan historialliseen, kulttuuriseen, materiaaliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Tutkimuksessa on toiminut innoittajana São Paulon yliopistossa kehitetty kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmisen kehityksen ymmärtämiseen ja tutkimiseen. Taustalla on myös Valsinerin sosiokulttuurinen teoria kehityksestä, erityisesti ajatukset kehityksen kulttuurisesta suuntaamisesta (kanalisaatio). Analyysi rakentuu teoriassa esitetyille käsitteille vapaan toiminnan vyöhyke (Zone of Free Movement) ja kannustetun toiminnan vyöhyke (Zone of Promoted Action). Tutkimuksessa sovelletaan ajatusta vuorovaikutuksen kentästä, joka laajentaa vuorovaikutuksen käsitettä vastavuoroisesta vaihdosta säätelyyn kentän elementtien välillä. Tutkimusmateriaali on tuotettu videoimalla lapsia pienryhmissä eräässä suomalaisessa päiväkodissa seitsemän kuukauden aikana. Videointitilanteissa lapsille tarjottiin tiettyjä esineitä leikin synnyttämiseksi. Laadulliseen mikroanalyysiin valikoitiin neljä kuvaustilannetta, joissa kaksi lasta toimi veden kanssa. Lapset olivat tutkimuksen alkaessa kaksivuotiaita. Tutkimus osoittaa, miten lasten toiminta rakentui suhteessa toiminnan jatkuvasti rakentuvaan kontekstiin. Videointitilanteista syntyi historiallinen ketju, joka oli taustalla uusien tilanteiden käynnistyessä. Tutkijan ja muiden tutkimukseen liittyvien henkilöiden, kuten lastentarhanopettajan ja vanhempien moninaiset (vastakkaiset tai/sekä yhteiset) ennakko-oletukset ja intressit konkretisoituivat videointitilanteen järjestelyissä luoden mahdollisuuksia ja rajauksia lasten väliselle toiminnalle veden kanssa. Rajoista ja mahdollisuuksista käytiin sanallista ja sanatonta neuvottelua kaikkien osallistujien kesken. Lapset eivät pitäytyneet tarkkailtavien roolissa vaan tekivät aloitteita myös aikuisten suuntaan. Uusia merkityksiä syntyi suhteessa veteen, videointitilanteiden luonteeseen ja henkilöiden rooleihin tilanteissa. Tutkimus osoittaa arjen tilanteiden monimerkityksisyyden ja johtaa analysoimaan kriittisesti päiväkodin käytäntöjen toiminnalle (implisiittisesti ja eksplisiittisesti) tarjoamia mahdollisuuksia ja rajoja. Arjen tilanteet sisältävät ristiriitaisia viestejä, joita myös pienet lapset ovat sekä tuottamassa että tulkitsemassa.