Pelon ja toivon välissä : Pätkätyöläisen urakerronta

This study analyzes the forming of the occupational identity of the well-educated fixed-term employees. Fixed-term employment contracts amongst the well-educated labour force are exceptionally common in Finland as compared to other European countries. Two groups of modern fixed-term employees are distinguished. The first comprises well-educated women employed in the public sector whose fixed-term employment often consists of successive periods as temporary substitutes. The other group comprises well-educated, upper white-collar men aged over 40, whose fixed-term employment careers often consist of jobs of project nature or posts that are filled for a fixed period only. Method of the study For the empirical data I interviewed 35 persons (26 women and 9 men) in 33 interviews, one of which was conducted by e-mail and one was a group interview. All the interviews were electronically recorded and coded. All the interviewees have two things in common: fixed-term employment and formal high education. Thirteen (13) of them are researchers, four nurses, four midwives, four journalists, and ten project experts. I used the snowball method to get in touch the interviewees. The first interviewees were those who were recommended by the trade unions and by my personal acquaintances. These interviewees, in turn, recommended other potential interviewees. In addition, announcements on the internet pages of the trade unions were used to reach other interviewees. In analysing process I read the research material several times to find the turning points in the narrative the interviewees told. I also searched for the most meaningful stories told and the meaning the interviewees gave to these stories and to the whole narrative. In addition to that I paid attention to co-production of the narrative with the interviewees and analyzed the narrative as performance to be able to search for the preferred identities the interviewees perform. (Riesman 2001, 698-701). I do not pay much attention to the question of truth of a narrative in the sense of its correspondence with facts; rather I think a working life narrative has two tasks: On the one hand one has to tell the facts and on the other hand, he/she has to describe the meaning of these facts to herself/himself. To emphasize the double nature of the narrative about one’s working life I analyzed the empirical data both by categorizing it according to the cultural models of storytelling (heroic story, comedy, irony and tragedy) and by studying the themes most of the interviewees talked about. Ethics of the study I chose to use narrative within qualitative interviews on the grounds that in my opinion is more ethical and more empowering than the more traditional structured interview methods. During the research process I carefully followed the ethical rules of a qualitative research. The purpose of the interviews and the research was told to the interviewees by giving them a written description of the study. Oral permission to use the interview in this research was obtained from the interviewees. The names and places, which are mentioned in the study, are changed to conceal the actual identity of the interviewees. I shared the analysis with the interviewees by sending each of them the first analysis of their personal interview. This way I asked them to make sure that the identity was hidden well enough and hoped to give interviewees a chance to look at their narratives, to instigate new actions and sustain the present one (Smith 2001, 721). Also I hoped to enjoy a new possibility of joint authorship. Main results As a result of the study I introduce six models of telling a story. The four typical western cultural models that guide the telling are: heroic story, comedy, tragedy and satirical story (Hänninen 1999). In addition to these models I found two ways of telling a career filled with fixed-term employments that differ significantly from traditional career story telling. However, the story models in which the interviewees pour their experience locates the fixed term employers work career in an imagined life trajectory and reveals the meaning they give to it. I analyze the many sided heroic story that Liisa tells as an example of the strength of the fear of failing or losing the job the fixed term employee feels. By this structure it is also possible to show that success is felt to be entirely a matter of chance. Tragedy, the failure in one’s trial to get something, is a model I introduce with the help of Vilppu’s story. This narrative gets its meaning both from the sorrow of the failure in the past and the rise of something new the teller has found. Aino tells her story as a comedy. By introducing her narrative, I suggest that the purpose of the comedy, a stronger social consensus, gets deeper and darker shade by fixed-term employment: one who works as a fixed term employee has to take his/her place in his/her work community by him/herself without the support the community gives to those in permanent position. By studying the satiric model Rauno uses, I argue that using irony both turns the power structures to a carnival and builds free space to the teller of the story and to the listener. Irony also helps in building a consensus, mutual understanding, between the teller and the listener and it shows the distance the teller tells to exist between him and others. Irony, however, demands some kind of success in one’s occupational career but also at least a minor disappointment in the progress of it. Helmi tells her story merely as a detective story. By introducing Helmi’s narrative, I argue that this story model strengthens the trust in fairness of the society the teller and the listener share. The analysis also emphasizes the central position of identity work, which is caused by fixed-term employment. Most of the interviewees talked about getting along in working life. I introduced Sari’s narrative as an example of this. In both of these latter narratives one’s personal character and habits are lifted as permanent parts of the actual professional expertise, which in turn varies according to different situations. By introducing these models, I reveal that the fixed-term employees have different strategies to cope with their job situations and these strategies vary according to their personal motives and situations and the actual purpose of the interview. However, I argue that they feel the space between their hopes and fears narrow and unsecure. In the research report I also introduce pieces of the stories – themes – that the interviewees use to build these survival strategies. They use their personal curriculum vitae or portfolio, their position in work community and their work morals to build their professional identity. Professional identity is flexible and varies in time and place, but even then it offers a tool to fix one’s identity work into something. It offers a viewpoint to society and a tool to measure one’s position in surrounding social nets. As one result of the study I analyze the position the fixed-term employees share on the edge of their job communities. I summarize the hopes and fears the interviewees have concerning employers, trade unions, educational institutions and the whole society. In their opinion, the solidarity between people has been weakened by the short-sighted power of the economy. The impact the fixed-term employment has on one’s professional identity and social capital is a many-sided and versatile process. Fixed-term employment both strengthens and weakens the professional identity, social capital and the building of trust. Fixed-term employment also affects one’s day-to-day life by excluding her/him from the norm and by one’s difficulty in making long-term plans (Jokinen 2005). Regardless of the nature of the job contract, the workers themselves are experts in making the best of their sometimes less than satisfying work life and they also build their professional identity by using creatively their education, work experiences and interpersonal relations. However, a long career of short fixed-term employments may seriously change the perception of employee about his/her role. He/she may start concentrating only in coping in his/her unsatisfactory situation and leaves the active improvement of the lousy working conditions to other people. Keywords: narrative, fixed-tem employment, occupational identity, work, story model, social capital, career  

Tutkimuksessa tarkastelen pätkätyötä tekevien urakerrontaa ja keskustelen suomalaisen työelämän nykytilanteesta kirjallisuuden avulla: Suomessa korkeasti koulutetut tekevät eurooppalaisittain poikkeuksellisen paljon pätkätyötä. Tutkimuksen taustalla ovat käsitykset työelämän murroksesta ja uudesta työstä (Richard Sennett, Jussi Vähämäki, ym.) sekä kerronnallisuudesta ja kerronnallisesta identiteetistä (mm. Varpu Löyttyniemi, Matti Hyvärinen) ja ammatti-identiteetistä (mm. Anneli Eteläpelto). Tutkimus on kerronnallinen sekä aineistoltaan, analyysiltään että tiedon luonnetta koskevilta lähtökohdiltaan. Lähestyn tutkimusaihettani laadullisen tutkimuksen avulla, koska kerronnallinen tutkimus on käypä tapa lähestyä ilmiöille annettuja merkityksiä (mm. Riessman 2001,706 – 707; Hänninen 1999, Löyttyniemi 2004, Hyvärinen ja Löyttyniemi 2005). Kerronnallisen tutkimuksen avulla tutkijan on myös mahdollista osoittaa kunnioitusta pätkätyöläisten selviytymiskykyä kohtaan; pätkätyöläiset itse ovat työelämänsä ja selviytymisensä asiantuntijoita (Maffesoli 1996). Aineiston keruu Keräsin tutkimukseni aineistoksi joulukuun 2005 ja tammikuun 2007 välisenä aikana 33 kerronnallista haastattelua, näistä kaksi oli ryhmähaastatteluja. Rajasin haastateltavat pätkätyötä tehneisiin korkeasti koulutettuihin eli haastateltaville on vähintään alempi korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto. Etsiessäni haastateltavia käytin lumipallomenetelmää ja pyysin ammattiyhdistysliikkeen toimijoita ehdottamaan haastateltavaksi pätkätyöläisiä, lisäksi he etsivät haastateltavia ammattiliittojen Internet-sivujen avulla. Kerroin myös tuttavilleni tutkimuksesta ja he ehdottivat haastateltavia. Usein haastateltavat ehdottivat uusia haastateltavia, joilla he tiesivät olevan kokemusta pätkätyöläisyydestä. Haastateltavistani on naisia 26 ja miehiä 9, 1950-luvulla syntyneitä on kaksi, 1960-luvulla syntyneitä 18 ja 1970-luvulla syntyneitä 15. Ammattiryhmittäin jaoteltuna aineisto koostuu 13 tutkijan, 4 kätilön, 4 toimittajan, 4 sairaanhoitajan ja 10 projektiammattilaisen haastattelusta. Aineiston käsittely Kerätyn aineiston litteroi suurimmaksi osaksi ammattilitteroija, mutta ensimmäisen ja teknisesti heikot haastattelut litteroin itse. Lisäksi tarkistin nauhojen avulla kaikki litteroidut tekstit. Litteroinnit ovat sanatarkkoja, mutta niissä ei ole merkitty äänenvoimakkuutta tai intonaatioita. Vaikka kertomusten tutkiminen on yleistynyt, ei kerronnalliseen analyysiin ole tarjolla yhtä oikeaa menetelmää (mm. Hyvärinen 2006). Olen rakentanut teoreettista analyysimenetelmää kerättyä aineistoa ja kirjallisuutta hyväksikäyttäen siten, että kuvaan ja perustelen käytännöt ja operaatiot, joilla tuotan havaintoja aineistosta. (Alasuutari 1999,82; Eskola ja Suoranta 1999). Käytin analyysimenetelmänä toistuvaa luentaa ja nauhojen kuuntelua, jolloin oli mahdollista löytää yhtäläisyydet eri haastattelujen välillä (mm. Eskola ja Suoranta 1998, Hyvärinen 1998, Jokiranta 2003). Ensimmäisellä luku- ja kuuntelu kerralla etsin yleiskuvaa aineistosta. Toisella kerralla muodostin käsityksen pätkätyöläisen arjesta ja tarkastelin haastattelujen sisältöjä. Kolmannella kerralla etsin tarkemmin analysoitavaksi tiheitä kohtia. Neljännellä lukukerralla tutkin kerronnan rakennetta ja tyypittelin haastatteluja tarinatyyppien avulla (Liite 4, taulukko 1), mutta analysoin myös haastattelujen kulkua ja vuorovaikutusta (Liite 4, taulukko 4). Tyypittelyt ovat kuitenkin pikemminkin analyysin apuvälineitä kuin empiirisiä kuvauksia vallitsevasta tilanteesta (Jokinen ja Saarela 2006,122). Kirjoittaessani käsikirjoitusta palasin vielä aineiston pariin ja taulukoin aineistoa eri näkökulmista. Analyysini lähtökohta on, että narratiivisissa haastatteluissa kiinnostavaa on se, miten haastatteluissa luodaan yhteyttä menneen, nykyisen ja tulevan välille, miten niissä rakennetaan merkityksiä ja mitä haastatteluissa tapahtuu. (Smith 2001,721). Kertomisen tapaa tarkastelemalla tutkija pääsee pohtimaan, mitä yleisellä tasolla kiinnostavaa haastattelussa on; tässä tutkimuksessa kerronnan tavat valottavat paitsi kertojan identiteettityötä, ennen kaikkea työelämän liittyviä odotuksia ja toiveita. Samalla ne kertovat yleisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta ja siitä miten yhteiskunta ja suhteet työtekijöiden, yleisön ja työnantajien välillä muuttuvat. Tutkimuksen eteneminen ja tulokset Tutkimuksessa esittelen kuutta pätkätyöläisen haastattelua. Ensin vertaan neljää haastattelukertomusta kulttuuriseen kerrontamalliin: sankaritarinaan, komediaan, tragediaan ja satiiriin (Hänninen 1999). Viidenneksi esittelen lähinnä rikostarinaa noudattelevaa kerrontaa uran yksinäisestä etenemisestä ja kuudenneksi esittelen selviytymistä urahistoria-asenteena. Tarinatyyppien avulla hahmotan pätkätyöläisen pätkätyölle antamaa merkitystä ja tapaa käsitellä uratilannettaan, asennetta menneisyyttään kohtaan. Liisan kertoma kerroksellinen sankaritarina toimii esimerkkinä siitä, että pätkätyöläinen - ainakin nainen - kertoo epäonnistumisen pelon voimakkaana ja onnistumisen sattumanvaraisena. Päähenkilö-kertojan pyrkimysten kariutuminen eli tragediakerronta, jota esittelen Vilpun tarinan avulla, puolestaan saa merkityksensä uuden alun synnyttämisestä. Komediamallin mukaan etenevän Ainon tarinan esittelyssä osoitan, kuinka komedian tavoite – suurempi sosiaalinen yhteys – sävyttyy tummemmilla väreillä: pätkätyöläinen joutuu koetteille pyrkiessään työyhteisön jäsenyyteen. Raunon käyttämän satiirimallin esittelyn avulla analysoin ironian monia merkityksiä. Ironian avulla kertoja sekä karnevalisoi vallan rakenteita että luo kertojalle ja kuulijalle vapautta. Ironian avulla myös rakennetaan yhteisyyttä ja kerrotaan etäisyyttä itsen ja muiden välille. Vertaamalla Helmin tarinaa rikostarinaan väitän, että tarinamallin avulla vahvistetaan kertojan ja kuulijan uskoa oikeudenmukaisuuteen. Monista haastatteluista esiin nousevaa selviytymisasennetta esittelen Sarin haastattelun avulla. Tässä nostan esiin yleisemmän urapolkujen muutoksen. Sari-kertojan asennetta katson urakehityksen toisenlaisena merkityksenantona: selviytyminen riittää kertojalle, vaikka uralla on sen rinnalla muitakin tavoitteita. Tarinamallikäsittelyn avulla avaan pätkätyöläisten erilaisia selviytymisstrategioita, joita he rakentavat kukin oman motiivinsa ympärille haastatteluhetkisen tilanteensa mukaisesti haastattelun tavoitteet huomioiden. Tässä osiossa käytän sosiologisena käsitteinä pääasiassa identiteetin ja toimijuuden käsitteitä. Kolmannessa osassa esittelen pätkätyöläisten kokonaista haastattelukertomusta pienempiä kokonaisuuksia, teemoja. Teemoja ovat ansioluettelo ja asema työyhteisössä, sukupuoli pätkätyössä, työsuhteiden kestot ja sisällöt sekä työmoraalin rakentaminen. Teemoissa tulevat esiin rakennuspalikat, joiden avulla haastateltavat rakentavat ammatti-identiteettiään, joka notkeanakin tarjoaa mahdollisuuden kiinnittää jatkuva identiteettityö: se tarjoaa näkökulman, josta tarkastella sosiaalisia verkostoja ja omaa asentoaan niissä. Tutkimus myös vahvistaa aiempien tutkimusten (mm. Lehto 2006) kanssa samansuuntaista näkemystä siitä, että pätkätyö vaikeuttaa erityisesti naisen urakehitystä. Kolmannessa osassa tarkastelen myös tapoja, joilla pätkätyöläiset arvostelevat työnantajia, koulutusjärjestelmää ja uraodotuksia. Esittelen pätkätyöläisen asemaa työyhteisön ja työelämän reunalla sekä yhteiskunnallista muutosta, jonka pätkätyöläiset hahmottavat tapahtuneen. Hahmotan myös, millaista muutosta he ympäröivältä yhteiskunnalta odottavat. Pätkätyöläisyydessä ongelmia aiheuttaa virallisen työsopimuksen määräaikaisuuden ja työyhteisössä hyvästä työsuorituksesta luvatun jatkuvuuden ristiriita: epävarmuus omasta tulevaisuudesta ja ristiriita saa pätkätyöläiset sitoutumaan työhönsä ja työyhteisöönsä tunteen voimalla, he tulevat töihin sairainakin ja sopeuttavat luonteensa työyhteisöihinsä. Pätkätyöläisistä tuntuu, että solidaarisuus on rakoillut talouden ylivallan edessä ja yhteiskunnassa on tapahtunut kahtiajako menestyjiin ja häviäjiin. He toivovat uuden solidaarisuuden rakentumista ja talouden suhteettomaksi ja lyhytnäköiseksi arvottamansa vallan väistymistä. Pätkätyön vaikutukset sekä yksilön ammatti-identiteettiin että sosiaaliseen pääomaan hahmottuvat haastatteluista moninaisina ja monisuuntaisina: pätkätyö sekä tukee että heikentää ammatillisen identiteetin kehittymistä ja sosiaalisen pääoman ja luottamuksen rakentumista. Pätkätyö myös vaikuttaa elämään työn ulkopuolella etenkin tavallisuuden ulkopuolelle sulkemisen (Jokinen 2005) ja suunnittelemisen vaikeuden kautta. Asiasanat: kerronnallisuus, kertomus, ammatti-identiteetti, työ, pätkätyö, tarinatyyppi, sosiaalinen pääoma, toimijuus, ura,