Imaging of knee injuries with special focus on tibial plateau fractures

Acute knee injury is a common event throughout life, and it is usually the result of a traffic accident, simple fall, or twisting injury. Over 90% of patients with acute knee injury undergo radiography. An overlooked fracture or delayed diagnosis can lead to poor patient outcome. The major aim of this thesis was retrospectively to study imaging of knee injury with a special focus on tibial plateau fractures in patients referred to a level-one trauma center. Multi-detector computed tomography (MDCT) findings of acute knee trauma were studied and compared to radiography, as well as whether non-contrast MDCT can detect cruciate ligaments with reasonable accuracy. The prevalence, type, and location of meniscal injuries in magnetic resonance imaging (MRI) were evaluated, particularly in order to assess the prevalence of unstable meniscal tears in acute knee trauma with tibial plateau fractures. The possibility to analyze with conventional MRI the signal appearance of menisci repaired with bioabsorbable arrows was also studied. The postoperative use of MDCT was studied in surgically treated tibial plateau fractures: to establish the frequency and indications of MDCT and to assess the common findings and their clinical impact in a level-one trauma hospital. This thesis focused on MDCT and MRI of knee injuries, and radiographs were analyzed when applica-ble. Radiography constitutes the basis for imaging acute knee injury, but MDCT can yield information beyond the capabilities of radiography. Especially in severely injured patients , sufficient radiographs are often difficult to obtain, and in those patients, radiography is unreliable to rule out fractures. MDCT detected intact cruciate ligaments with good specificity, accuracy, and negative predictive value, but the assessment of torn ligaments was unreliable. A total of 36% (14/39) patients with tibial plateau fracture had an unstable meniscal tear in MRI. When a meniscal tear is properly detected preoperatively, treatment can be combined with primary fracture fixation, thus avoiding another operation. The number of meniscal contusions was high. Awareness of the imaging features of this meniscal abnormality can help radiologists increase specificity by avoiding false-positive findings in meniscal tears. Postoperative menisci treated with bioabsorbable arrows showed no difference, among different signal intensities in MRI, among menisci between patients with operated or intact ACL. The highest incidence of menisci with an increased signal intensity extending to the meniscal surface was in patients whose surgery was within the previous 18 months. The results may indicate that a rather long time is necessary for menisci to heal completely after arrow repair. Whether the menisci with an increased signal intensity extending to the meniscal surface represent improper healing or re-tear, or whether this is just the earlier healing feature in the natural process remains unclear, and further prospective studies are needed to clarify this. Postoperative use of MDCT in tibial plateau fractures was rather infrequent even in this large trauma center, but when performed, it revealed clinically significant information, thus benefitting patients in regard to treatment.

Akuutti polvivamma on yleinen tapaturma aikuisväestössä. Se on useimmiten seurausta liikenneonnettomuudesta, kaatumisesta tai vääntövammasta. Polven röntgenkuvaus onkin yleisin radiologinen kuvaus tapaturma-asemilla ja yli 90% tapaturma-asemille hakeutuvista polvivammapotilaista otetaan polven röntgenkuvat. Näistä potilaista 6-12% on todella polvimurtuma. Polvimurtuman viivästynyt diagnoosi voi johtaa huonoon hoitotulokseen. Väitöskirjassa tutkittiin polvivammoja; erityisesti sääriluun nivelpinnan käsittävien murtumien löydöksiä. Tutkimusaineisto koostui suuren traumasairaalan potilaista. Tutkimuksen pääpaino oli monileiketietokonetomografia- ja magneettitutkimuksissa ja perinteisten röntgenkuvien löydöksiä ei analysoitu kaikissa osatöissä. Akuutin polvivamman löydöksiä tutkittiin monileiketietokonetomografian avulla ja verrattiin perinteiseen röntgenkuvaukseen, lisäksi selvitettiin monileiketietokonetomografian mahdollisuuksia pehmytkudosten vammojen diagnostiikassa. Polven nivelpinnan murtumiin liittyvien polven nivelkierukoiden vammojen yleisyyttä, erilaisia vammatyyppejä ja erityisesti hoidettavien vammojen esiintyvyyttä selvitettiin. Väitöskirjassa selvitettiin biohajoavilla nuolilla kirurgisesti hoidettujen nivelkierukoiden magneettikuvauslöydöksiä, sekä tutkittiin monileiketietokonetomografian käyttöä kirurgisesti hoidettujen polvien nivelpinnan murtumien seurannassa. Röntgenkuvat olivat riittävät ensisijaisena tutkimuksena akuutin polvivamman kuvantamisessa suurimmalle osalle potilaista, mutta vakavasti loukkaantuneilla potilailla röntgenkuvaus ei välttämättä riittänyt poissulkemaan murtumaa ja heille suositellaan jatkotutkimuksena monileiketietokonetomografian käyttöä. Polven ristisiteiden kuvantamisessa monileiketietokonetomografian avulla ehjät ristisiteet erottuivat luotettavasti, mutta revenneiden ristisiteiden osalta kuvantaminen oli epäluotettavaa. Sääriluun nivelpinnan käsittävien murtumien yhteydessä löytyi paljon polven nivelkierukoiden epästabiileja re-peämiä, jotka yleensä vaativat kirurgista hoitoa. Näiden murtumien yhteydessä magneettikuvaus onkin suositeltavaa. Biohajoavin nuolin korjattujen polven nivelkierukoiden kuvantaminen perinteisellä magneettikuvauksella osoittautui epävarmaksi potilaiden seurannassa ja erityistä nivelensisäistä kontras-tiainetta suositellaan käytettäväksi ainakin niille potilaille, joilla toimenpiteestä on kulunut alle 18kk. Kirurgisesti hoidettujen sääriluun nivelpinnan käsittävien murtumien jatkoseuranta toteutetaan nykyisin pääosin perinteisellä röntgenkuvauksella ja jopa tässä suuressa traumasairaalassa vain 9% hoidetuista potilaista tehtiin jatkotutkimuksena monileiketietokonetomografia tutkimus. Näissä tapauksissa monileiketietokonetomografian avulla saatiin kuitenkin potilaiden hoitoa hyödyttävää lisätietoa.