Visual Impairment in Finnish Children : Prevalence, causes and morbidity of full-term and preterm children with visual impairment born from 1972 through 1989

The prevalence and the causes of childhood visual impairment in Finland during the 1970s and the 1980s were investigated, with special attention to risk factors and further prevention of visual impairment in children. The primary data on children with visual impairment were obtained from the Finnish Register of Visual Impairment, one of the patient registers kept up by the National Research and Development Centre for Welfare and Health (Stakes). The data were supplemented from other registers in Stakes and from patient records of the children in Finnish central hospitals. Visual impairment had been registered in 556 children from a population of 1,138,326 children between ages 0-17, born from 1972 through 1989. The age-specific prevalence of registered visual impairment was 49/100,000 in total. Of them, 23/100,000 were blind children and 11/100,000 were children born prematurely. Boys were impaired more often and more severely than girls. Congenital malformations (52%), systemic diseases (48%), and multiple impairments (50%) were common. The main ophthalmic groups of visual impairment were retinal diseases (35%), ocular malformations (29%), and neuro-ophthalmological disorders (29%). Optic nerve atrophy was the most common diagnosis of visual impairment (22%), followed by congenital cataract (11%), retinopathy of prematurity (10%), and cerebral visual impairment (8%). Genetic factors (42%) were the most common etiologies of visual impairment, followed by prenatal (30%) and perinatal (21%) factors. The highest rates of blindness were seen in cerebral visual impairment (83%) and retinopathy of prematurity (82%). Retinopathy of prematurity had developed in the children born at a gestational age of 32 weeks or earlier. Significant risks for visual impairment were found in the association with preterm births, prenatal infections, birth asphyxia, neonatal respiratory difficulties, mechanical ventilation lasting over two weeks, and hyperbilirubinemia. A rise in blind and multi-impaired children was seen during the study period, associating with increases in the survival of preterm infants with extremely low birth weight. The incidence of visual impairment in children born prematurely was seven times higher than in children born at full term. A reliable profile of childhood visual impairment was obtained. The importance of highly qualified antenatal, neonatal, and ophthalmological care was clearly proved. The risks associated with pre- and perinatal disorders during pregnancy must be emphasized, e.g. the risks associated with maternal infections and the use of tobacco, alcohol, and drugs during pregnancy. Obvious needs for gene therapies and other new treatments for hereditary diseases were also proved.

Lasten näkövammaisuus Suomessa. Vuosina 1972-1989 täysiaikaisena ja keskosena syntyneiden lasten näkövammojen esiintyvyys, syyt ja monivammaisuus. Tutkimuksessa selvitettiin 1970- ja 1980-luvulla syntyneiden lasten näkövammaisuuden esiintyvyyttä, syitä ja riskitekijöitä Suomessa. Tutkimusaineisto saatiin näkövammarekisteristä, joka on yksi Stakesin valtakunnallisista tutkimus- ja tilastorekistereistä. Aineistoa täydennettiin Stakesin muista rekistereistä ja keskussairaaloiden potilastiedoista. Näkövammarekisteristä löytyi 556 lasta, jotka olivat syntyneet vuosina 1972-1989 ja olivat 1.1.1990 iältään alle 18-vuotiaita. Koko aineiston ikävakioitu näkövammaisuuden esiintyvyys oli 49/100 000, mistä sokeuden osuus oli 23/100 000 ja keskosten näkövammaisuuden osuus 11/100 000. Poikia oli 62% ja tyttöjä 38%. Poikien vammaisuus oli vaikeampaa kuin tyttöjen. Lisäksi lapsilla todettiin runsaasti muita terveydentilan ja toimintakyvyn häiriöitä. Monivammaisuutta esiintyi 50%:lla (kehitysvammaisuutta 39%:lla, liikuntavammaisuutta 33%:lla, kuulovammaisuutta 6%:lla), epämuodostumia 52%:lla ja yleissairauksia 48%:lla (CP-vamma 22%:lla, epilepsia 20%:lla). Yleisimpiä näkövammaisuuden aiheuttajia olivat perinnölliset tekijät, ja seuraavaksi yleisimpiä raskausaikaan (30%) ja vastasyntyneisyysvaiheeseen (21%) liittyvät tekijät. Verkkokalvosairaudet (35%), silmien epämuodostumat (29%) ja neuro-oftalmologiset viat (29%) olivat diagnostiset pääryhmät. Näköhermon surkastuma oli tavallisin yksittäinen diagnoosi (22%), ja sitä seuraavina synnynnäinen kaihi (11%), keskosen verkkokalvosairaus (10%) ja aivoperäinen näkövammaisuus (8%). Sokeus oli yleisintä aivoperäisen näkövammautumisen ja keskosen verkkokalvosairauden yhteydessä. Jälkimmäistä todettiin vain pienillä keskosilla, jotka olivat syntyneet 32 raskausviikon iässä tai sitä aiemmin. Merkitsevä näkövammautumisriski liittyi keskossyntymään, äidin raskausajan terveysongelmiin (mm. tulehdustauteihin), ja vastasyntyneen terveydentilan häiriöihin (varsinkin hapenpuutteeseen, hengitysvaikeuksiin, keltaisuuteen sekä yli 2 viikon happihoitoon). Tutkimus antoi luotettavaa tietoa Suomessa 1970-1980-luvulla syntyneiden lasten näkövammaisuudesta. Lasten näkövammojen esiintyvyys ei muuttunut tutkimusjakson aikana, mutta sokeuden ja monivammaisuuden suhteellinen osuus lisääntyi, mikä liittyi hyvin epäkypsien keskosten ja heikkokuntoisten vastasyntyneiden kuolleisuuden vähentymiseen vastasyntyneiden tehohoidon kehittymisen myötä. Todettiin raskausajan huolellisen seurannan, synnytys- ja vastasyntyneisyysvaiheen laadukkaan hoidon ja lasten silmätautien varhaisen vaativan hoidon tärkeä merkitys. On jatkettava tutkimuksia ja tiedotusta mm. raskausajan infektioiden sekä tupakoinnin, alkoholin ja lääkkeiden käytön vaaroista kehittyvälle sikiölle. Samoin on jatkettava geeniterapian ja muiden perinnöllisten sairauksien uusien hoitojen kehittämistä.