Peripheral facial palsy : Grading, Etiology, and Melkersson-Rosenthal Syndrome

The objective of this study was to assess the utility of two subjective facial grading systems, to evaluate the etiologic role of human herpesviruses in peripheral facial palsy (FP), and to explore characteristics of Melkersson-Rosenthal syndrome (MRS). Intrarater repeatability and interrater agreement were assessed for Sunnybrook (SFGS) and House-Brackmann facial grading systems (H-B FGS). Eight video-recorded FP patients were graded in two sittings by 26 doctors. Repeatability for SFGS was from good to excellent and agreement between doctors from moderate to excellent by intraclass correlation coefficient and coefficient of repeatability. For H-B FGS, repeatability was from fair to good and agreement from poor to fair by agreement percentage and kappa coefficients. Because SFGS was at least as good in repeatability as H-B FGS and showed more reliable results in agreement between doctors, we encourage the use of SFGS over H-B FGS. Etiologic role of human herpesviruses in peripheral FP was studied by searching DNA of herpes simplex virus (HSV) -1 and -2, varicella-zoster virus (VZV), human herpesvirus (HHV) -6A, -6B, and -7, Epstein-Barr virus (EBV), and cytomegalovirus (CMV) by PCR/microarray methods in cerebrospinal fluid (CSF) of 33 peripheral FP patients and 36 controls. Three patients and five controls had HHV-6 or -7 DNA in CSF. No DNA of HSV-1 or -2, VZV, EBV, or CMV was found. Detecting HHV-7 and dual HHV-6A and -6B DNA in CSF of FP patients is intriguing, but does not allow etiologic conclusions as such. These DNA findings in association with FP and the other diseases that they accompanied require further exploration. MRS is classically defined as a triad of recurrent labial or oro-facial edema, recurrent peripheral FP, and plicated tongue. All three signs are present in the minority of patients. Edema-dominated forms are more common in the literature, while MRS with FP has received little attention. The etiology and true incidence of MRS are unknown. Characteristics of MRS were evaluated at the Departments of Otorhinolaryngology and Dermatology focusing on patients with FP. There were 35 MRS patients, 20 with FP and they were mailed a questionnaire (17 answered) and were clinically examined (14 patients). At the Department of Otorhinolaryngology, every MRS patient had FP and half had the triad form of MRS. Two patients, whose tissue biopsies were taken during an acute edema episode, revealed nonnecrotizing granulomatous findings typical for MRS, the other without persisting edema and with symptoms for less than a year. A peripheral blood DNA was searched for gene mutations leading to UNC-93B protein deficiency predisposing to HSV-1 infections; no gene mutations were found. Edema in most MRS FP patients did not dominate the clinical picture, and no progression of the disease was observed, contrary to existing knowledge. At the Department of Dermatology, two patients had triad MRS and 15 had monosymptomatic granulomatous cheilitis with frequent or persistent edema and typical MRS tissue histology. The clinical picture of MRS varied according to the department where the patient was treated. More studies from otorhinolaryngology departments and on patients with FP would clarify the actual incidence and clinical picture of the syndrome.

Perifeerisessä kasvohalvauksessa kasvohermon toiminta on häiriintynyt osittain tai kokonaan. Yleisimmin oire on toispuoleinen. Otsan rypistyminen tai kulmakarvan kohottaminen on vajavaista. Silmää ei saa suljettua, eikä nenää nyrpistettyä. Suupieli ei nouse, eikä suuta saa supistettua. Lisäksi kasvohermo vastaa kyynel- ja syljenerityksestä ja kielen etuosan (2/3) makuaistista ja näissä toiminnoissa voi olla häiriöitä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia kahta kasvohalvauksen vaikeusasteen arvioinnissa käytettyä luokitusta, selvittää ihmisen herpesvirusten mahdollista etiologista osuutta kasvohalvauksessa ja kartoittaa Melkersson-Rosenthalin (MR) oireyhtymän taudinkuvaa. Kasvohalvauksen vaikeusastetta kuvaamaan on kehitetty monia luokituksia, mutta mitään niistä ei käytetä yhtenäisesti tai maailmanlaajuisesti. Sunnybrook ja House-Brackmann luokitusten toistettavuutta ja yhtäpitävyyttä arvioitiin 26 tutkijan ja kahdeksan videoidun kasvohalvauspotilaan avulla. Sunnybrook luokituksen toistettavuus oli vähintään yhtä hyvä kuin House-Brackmann luokituksella, ja tutkijoiden välinen yhtäpitävyys parempi, joten näistä kahdesta luokittelumenetelmästä suosittelemme Sunnybrookia kliiniseen käyttöön. Tavallisin perifeerinen kasvohalvaus on Bellin pareesi, äkillisesti alkava toispuoleinen halvaus, jonka syytä ei tiedetä. Aiheuttajaksi on epäilty herpesviruksia, etenkin herpes simplex-virus 1:tä (HSV-1) ja varicella-zostervirusta (VZV). Kasvohalvauspotilailta (33 potilasta, 34 näytettä) ja kontrolleilta (36 kontrollia) etsittiin PCR/mikrosirumenetelmällä selkäydinnesteestä kahdeksan ihmisen herpesviruksen (HHV) DNAta. Yhdeltä kasvohalvauspotilaalta löytyi HHV-6A ja -6B DNAta ja toiselta HHV-7 DNAta. Löydös on harvinainen, sillä merkkejä näistä viruksista löytyy harvoin selkäydinnesteestä lapsuusiän jälkeen tai ihmisiltä, joiden immuunipuolustusjärjestelmä on normaali. Koska myös viideltä kontrollipotilaalta, joilla ei ollut kasvohalvausta, löytyi HHV-6A, -6B ja -7 DNAta, löydösten ja tautien syy-yhteys vaatii jatkoselvittelyjä. HSV-1 tai VZV DNAta ei löytynyt. MR oireyhtymän klassisessa muodossa potilaalla on toistuvia kasvojen tai suun alueen turvotuksia, toistuvia kasvohalvauksia ja syväuurteinen kieli. Vain murto-osalla potilaista on kaikki kolme oiretta. Oireyhtymä on harvinainen ja sen syytä ei tiedetä. Tutkimuksessa selvitettiin taudinkuvaa niillä potilailla, joilla oli kasvohalvauksia, koska näitä potilaita on tutkittu erittäin vähän. Suurin osa julkaistuista tutkimuksista on yksioireisista MR potilaista, joilla on pelkkä turvotteluoire. HYKSin Korvaklinikalta löytyi 18 ja Ihotautiklinikalta kaksi MR potilasta, joilla oli ollut kasvohalvauksia. Lopuilla 15 Ihotautiklinikan MR potilaalla oli turvotusoireinen MR ilman halvauksia. Nykykäsitys taudista olettaa turvotuskohtausten pikkuhiljaa pahenevan ja turvotusten muuttuvan pysyviksi lähes kaikilla potilailla. Suurimmalla osalla kasvohalvausoireisista MR potilaista turvotuksia oli ollut harvakseltaan eivätkä ne olleet pahentuneet ajan myötä. Tutkimustulos vahvisti olettamuksen, että nykykäsitys taudinkuvasta voi olla vääristynyt, koska kasvohalvausoireisia MR potilaita on tutkittu vähän. MR oireyhtymälle tyypillisen kudoshistologian, ei-kaseoottisen granulomatoottisen infiltraation, on myös oletettu liittyvän pysyvään turvotukseen ja pitkäaikaiseen sairastamiseen. Me löysimme tällaisen kudoslöydöksen äkillisen turvotuskohtauksen aikana potilaalta, jolla oireita oli ollut alle vuoden ja turvotukset väliaikoina poissa. Herpesviruksia on epäilty myös MR oireyhtymän aiheuttajiksi. Verinäytteistä etsittiin UNC-93B1 geenimutaatiota, joka altistaa HSV-1 infektioille. Kenelläkään tutkituista ei ollut mutaatiota. Tutkimalla lisää eri erikoisaloilla hoidettavia MR potilaita saamme paremman kuvan oireyhtymän todellisesta taudinkuvasta, esiintyvyydestä ja mahdollisesti lisätietoja oireyhtymään syistä.