Bone Health in Children and Adolescents with Juvenile Idiopathic Arthritis and Solid Organ Transplant

Osteoporosis is a skeletal disorder characterized by compromised bone strength that predisposes to increased fracture risk. Childhood and adolescence are critical periods for bone mass gain. Peak bone mass is mostly acquired by the age of 18 years and is an important determinant of adult bone health and lifetime risk for fractures. Medications, especially glucocorticoids (GCs), chronic inflammation, decreased physical activity, hormonal deficiencies, delayed puberty, and poor nutrition may predispose children and adolescents with a chronic disease to impaired bone health. In this work, we studied overall bone health, the incidence and prevalence of fractures in children and adolescents who were treated for juvenile idiopathic arthritis (JIA) or had undergone solid organ transplantation. The first study cohort included 62 patients diagnosed with JIA and treated with GCs. The epidemiology of fractures after transplantation was investigated in 196 patients and a more detailed analysis of bone health determinants was performed on 40 liver (LTx) and 106 renal (RTx) transplantation patients. Bone mineral density (BMD) and vertebral morphology were assessed by dual-energy x-ray absorptiometry. Standard radiographs were obtained to detect vertebral fractures and to determine bone age; BMD values were adjusted for skeletal maturity. Our study showed that median BMD values were subnormal in all patient cohorts. The values were highest in patients with JIA and lowest in patients with LTx. Age at transplantation influenced BMD values in LTx but not RTx patients; BMD values were higher in patients who had LTx before the age of two years. BMD was lowest during the immediate posttransplantation years and increased subnormally during puberty. Delayed skeletal maturation was common in all patient groups. The prevalence of vertebral fractures ranged from 10% to 19% in the cohorts. Most of the fractures were asymptomatic and diagnosed only at screening. Vertebral fractures were most common in LTx patients. Vitamin D deficiency was common in all patient groups, and only 3% of patients with JIA and 25% of transplantation patients were considered to have adequate serum vitamin D levels. The total cumulative weight-adjusted dose of GC was not associated with BMD values in JIA or LTx patients. The combination of female gender and age over 15 years, parathyroid hormone concentration over 100 ng/L, and cumulative weight-adjusted methylprednisolone dose over 150 mg/kg during the three preceding years were found to be important predictors for low lumbar spine BMD in RTx patients. Based on the high prevalence of osteoporosis in the study cohorts more efforts should be put to prevention and early diagnosis of osteoporosis in these pediatric patients.

Lastenreumaa sairastavien ja elinsiirron saaneiden lasten ja nuorten luuston terveys Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuus on heikentynyt aiheuttaen lisääntyneen murtuma-alttiuden. Lapsuus ja nuoruus ovat merkittävimmät ajanjaksot luumassan kertymisen kannalta, sillä luun huippumassa saavutetaan 20-30 vuoden ikään mennessä. Mikä tahansa tekijä, joka estää normaalin luun huippumassan saavuttamisen, voi johtaa merkittävään osteoporoosiin jo lapsuudessa tai varhaisessa aikuisiässä. Lapsilla sekundaarinen osteoporoosi voi aiheutua perussairaudesta, sen hoidossa käytetyistä lääkkeistä, ravitsemusongelmista, liikuntakyvyn alenemisesta sekä sairauteen liittyvistä kasvun ja/tai murrosiän kehityksen ongelmista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin luuston terveyttä ja murtumien esiintyvyyttä yli 4-vuotiailla lastenreumaa sairastavilla tai elinsiirron saaneilla lapsilla ja nuorilla sekä pyrittiin tunnistamaan luuston terveyteen vaikuttavat kliiniset ja hoidolliset tekijät. Luustontiheys määritettiin DXA-laitteella. Selkänikamien osteoporoottisten murtumien esiintyvyyttä tutkittiin selkärangan röntgenkuvien avulla. Tutkimukseen osallistui 62 glukokortikoidihoitoa saanutta lastenreumaa sairastavaa lasta. Murtumien epidemiologisessa tutkimuksessa oli 196 lapsena elinsiirron saanutta potilasta. Lisäksi 40 maksansiirron ja 106 munuaisen siirron saaneen lapsen ja nuoren luuston terveyttä kartoitettiin erillisissä tutkimuksissa. Luustontiheydet olivat normaalia matalammat kaikissa tutkituissa ryhmissä. Vähiten normaaliarvoista poikkesivat reumalasten tulokset ja matalimmat arvot todettiin maksansiirtolapsilla. Maksansiirron alle 2 vuoden iässä saaneiden luustontiheysarvot olivat paremmat kuin myöhemmällä iällä siirron saaneilla. Munuaisensiirron saaneiden kohdalla ei todettu eroa alle 2 vuoden iässä tai sen jälkeen siirron saaneilla. Luutontiheysarvot olivat matalimmat heti elinsiirron jälkeen, mutta ne paranivat vähitellen. Normaalisti murrosiässä luumassa lisääntyy voimakkaasti, mutta 80 %:lla maksansiirron saaneista nuorista luustontiheys normaalista poiketen pieneni murrosiässä; munuaisensiirron saaneista nuorista poikien luustontiheys nousi murrosiässä, mutta tytöillä heikkeni. Munuaisensiirtopotilailla yli 15-vuoden ikä ja naissukupuoli, korkea lisäkilpirauhashormonipitoisuus ja 150 mg/kg ylittävä metylprednisoloniannos edeltävän 3 vuoden aikana olivat matalan luustontiheyden riskitekijöitä. Reumalapsilla ja maksansiirtopotilailla kumulatiivinen painoon suhteutettu glukokortikoidiannos ei assosioitunut luustontiheysarvoihin. Oireettomat nikamamurtumat olivat huolestuttavan yleisiä kaikissa tutkimusryhmissä: reumalapsista 10%:lla ja maksansiirron saaneilla 19%:lla todettiin nikamamurtumia. D-vitamiinipitoisuudet olivat matalia suurella osalla potilaista, ainoastaan 3%:lla reumapotilaista ja noin 25%:lla elinsiirron saaneista D-vitamiinipitoisuus oli tavoitetasolla. Tulosten perusteella osteoporoosi on merkittävä ongelma lastenreumaa sairastavilla ja elinsiirron läpikäyneillä lapsilla ja nuorilla. Oireettomia nikamamurtumia esiintyy usein, mikä tulisi huomioida seurannassa. Murrosiän aikana elinsiirtopotilaiden osteoporoosiriski kasvaa ja näiden potilaiden luuston hoitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat tärkeitä ennaltaehkäisyssä. Lasten osteoporoosia on mahdollista myös hoitaa tehokkain lääkkein, minkä vuoksi on tärkeää löytää ajoissa ne potilaat, jotka hyötyisivät lääkityksestä jo kasvuiän aikana.