Elimination of axial venous reflux

Chronic venous disease (CVD), including uncomplicated varicose veins and chronic venous insufficiency, is one of the most common medical conditions in the Western world. The central feature of CVD is venous reflux, which may be primary, congenital, or result from an antecedent event, usually an acute deep venous thrombosis (DVT). When the history of DVT is clear, the clinical manifestations of secondary CVD are commonly referred to as the post-thrombotic syndrome. Regardless of the underlying etiology, the final pathway leading to symptoms is ambulatory venous hypertension. The spectrum of symptoms and signs of CVD ranges from minor cosmetic problems to venous ulceration, which results in considerable morbidity and increased medical costs. Aims of this study were to evaluate the outcome of superficial venous surgery performed with or without preoperative duplex evaluation and venous marking with hand-held doppler, to assess short-term outcome of ultrasound-guided foam sclerotherapy in patients with axial superficial venous incompetence, as well as to compare reflux patterns after catheter-directed and systemic thrombolysis of deep ileofemoral venous thrombosis, and to evaluate the long-term outcome of deep venous reconstructions for severe chronic venous insufficiency. The study consists of five separate retrospective projects and includes 315 patients. Of this, 133 patients had undergone superficial venous surgery 2 to 5 years earlier according to preoperative duplex examination and venous marking, or according to clinical evaluation alone, or to a written plan without venous marking. A total of 112 patients had undergone ultrasound-guided foam sclerotherapy 5.5 to 16.5 months before. In addition, 32 patients had received either catheter-directed or systemic thrombolysis for DVT 2 to 3 years earlier, and 38 patients had undergone deep venous reconstructions 2 to 7 years earlier. In the present studies, some venous reflux was present postoperatively irrespective of the method of evaluation or ablation of the reflux. It seemed, however, that preoperative examination with duplex ultrasound and marking of reflux sites before the operation by the operating surgeon improves the outcome of superficial venous surgery. Ultrasound-guided foam sclerotherapy is effective in elimination of venous reflux in selected cases in short-term follow-up. Catheter-directed thrombolysis for deep iliofemoral venous thrombosis reduces later reflux and most probably the development of post-thrombotic syndrome as well. The outcome of deep venous reconstructions, especially for post-thrombotic deep venous incompetence, is poor. Thus, prevention of valvular damage by active treatment of deep venous thrombosis is important.

Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta on yksi tavallisimmista sairauksista länsimaissa; sen esiintyvyys aikuisväestössä on keskimäärin 30-40%. Lieviä muutoksia voidaan todeta jopa 80%:lla ihmisistä. Sairauden tärkein piirre on laskimoiden takaisinvirtaus, joka johtuu joko pinnallisten laskimoiden seinämän laajentumisesta ilman osoitettavaa syytä tai aiemman syvän laskimotukoksen aiheuttamasta syvien laskimoläppien vauriosta (posttromboottinen oireyhtymä). Laskimoiden takaisinvirtaus johtaa ajan myötä laskimopaineen kohoamiseen, joka pitkään jatkuessaan saattaa aiheuttaa laskimolaajentumia eli suonikohjuja, turvotusta, kipua sekä säären ja nilkan alueen ihomuutoksia, kuten laskimoperäisen säärihaavan. Nykyaikainen hoitoa edeltävä diagnostiikka perustuu dupleksikaikututkimukseen, jonka avulla saadaan tarkka käsitys laskimoanatomiasta ja virtauksen suunnasta. Tutkimustulokset pintalaskimoleikkausta edeltävän dupleksitutkimuksen vaikutuksesta hoidon onnistumiseen ovat osittain ristiriitaisia. Pintalaskimoleikkauksiin liittyvät ongelmat, kuten komplikaatiot ja suuri uusiutumisaste sekä uusintaleikkauksiin liittyvät riskit, ovat johtaneet uusien hoitomenetelmien kehittämiseen. Muun muassa ultraääniohjattu vaahtoruiskutushoito on saavuttanut suosiota, koska alustavat hoitotulokset ovat lupaavia ja vakavien komplikaatioiden riski on pieni. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää pintalaskimoleikkausta edeltävän dupleksitutkimuksen vaikutusta tuloksiin ja sitä, voidaanko tutkimuksen tieto siirtää kirurgille kirjallisesti. Tutkittiin myös ultraääniohjatun vaahtoruiskutushoidon lyhytaikaisia tuloksia ja potilastyytyväisyyttä. Lisäksi verrattiin laskimoiden takaisinvirtauksen esiintymistä potilailla, joiden syvä laskimotukos oli hoidettu joko paikallisella katetriohjatulla tai koko elimistöön vaikuttavalla liuotushoidolla. Lopuksi arvioitiin syvien laskimoiden korjausleikkausten tuloksia vaikeaa kroonista laskimovajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Tutkimuksen tulosten perusteella leikkausta edeltävä dupleksitutkimus ja takaisinvirtaavien laskimoiden merkitseminen näyttävät parantavat pinnallisen laskimokirurgian tuloksia. Jokaiselle potilaalle, jolle suunnitellaan alaraajalaskimoiden toimenpidettä, tulisikin tehdä huolellinen leikkausta edeltävä dupleksikaikututkimus. Tulokset ovat parhaat, jos leikkaava kirurgi tekee tutkimuksen itse. Ultraääniohjattu vaahtoruiskutushoito vähentää tehokkaasti laskimoiden takaisinvirtausta lyhyessä seurannassa, ja suurin osa potilaista on tyytyväisiä hoitoon. Pitkän seuranta-ajan vertailevia tutkimuksia tarvitaan selkiyttämään tämän hoitomenetelmän asemaa pinnallisen laskimovajaatoiminnan hoidossa. Korkealle ulottuvan syvän laskimotukoksen katetriohjattu liuotus näyttää vähentävän myöhempää takaisinvirtausta ja laskimoläppien vaurioitumista. Koska syvien laskimoiden korjausleikkausten tulokset ovat huonoja varsinkin posttromboottista oireyhtymää sairastavilla, läppävaurion estäminen tehokkaalla äkillisen laskimotukoksen hoidolla on tärkeää. Paikallista liuotushoitoa tulisi ainakin harkita laaja-alaisen laskimotukoksen yhteydessä. Jo kehittyneen oireyhtymän tärkein hoito on edelleen puristussukka.