Recognition, comorbidity, and outcome of DSM-IV bipolar I and II disorders in psychiatric care

This study is part of an ongoing collaborative bipolar research project, the Jorvi Bipolar Study (JoBS). The JoBS is run by the Department of Mental Health and Alcohol Research of the National Public Health Institute, Helsinki, and the Department of Psychiatry, Jorvi Hospital, Helsinki University Central Hospital (HUCH), Espoo, Finland. It is a prospective, naturalistic cohort study of secondary level care psychiatric in- and outpatients with a new episode of bipolar disorder (BD). The second report also included 269 major depressive disorder (MDD) patients from the Vantaa Depression Study (VDS). The VDS was carried out in collaboration with the Department of Psychiatry of the Peijas Medical Care District. Using the Mood Disorder Questionnaire (MDQ), all in- and outpatients at the Department of Psychiatry at Jorvi Hospital who currently had a possible new phase of DSM-IV BD were sought. Altogether, 1630 psychiatric patients were screened, and 490 were interviewed using a semistructured interview (SCID-I/P). The patients included in the cohort (n=191) had at intake a current phase of BD. The patients were evaluated at intake and at 6- and 18-month interviews. Based on this study, BD is poorly recognized even in psychiatric settings. Of the BD patients with acute worsening of illness, 39% had never been correctly diagnosed. The classic presentations of BD with hospitalizations, manic episodes, and psychotic symptoms lead clinicians to correct diagnosis of BD I in psychiatric care. Time of follow-up elapsed in psychiatric care, but none of the clinical features, seemed to explain correct diagnosis of BD II, suggesting reliance on cross- sectional presentation of illness. Even though BD II was clearly less often correctly diagnosed than BD I, few other differences between the two types of BD were detected. BD I and II patients appeared to differ little in terms of clinical picture or comorbidity, and the prevalence of psychiatric comorbidity was strongly related to the current illness phase in both types. At the same time, the difference in outcome was clear. BD II patients spent about 40% more time depressed than BD I patients. Patterns of psychiatric comorbidity of BD and MDD differed somewhat qualitatively. Overall, MDD patients were likely to have more anxiety disorders and cluster A personality disorders, and bipolar patients to have more cluster B personality disorders. The adverse consequences of missing or delayed diagnosis are potentially serious. Thus, these findings strongly support the value of screening for BD in psychiatric settings, especially among the major depressive patients. Nevertheless, the diagnosis must be based on a clinical interview and follow-up of mood. Comorbidity, present in 59% of bipolar patients in a current phase, needs concomitant evaluation, follow-up, and treatment. To improve outcome in BD, treatment of bipolar depression is a major challenge for clinicians.

Tämä tutkimus on osa Kansanterveyslaitoksen ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Jorvin sairaalan psykiatrian tulosyksikön kaksisuuntaisen mielialahäiriön seurantatutkimusta (Jorvi Bipolar Study), jossa seurataan 191 ajankohtaisesta (DSM-IV) mielialajaksosta kärsivää psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoito- ja sairaalapotilasta. Tutkimusta varten seulottiin Jorvin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa 1630 potilasta, joista 490 haastateltiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä SCID-I/P. Tutkimuksessa mukana olevat potilaat (n=191) täyttivät tutkimuksen alussa ajankohtaisen mielialavaiheen kriteerit. Potilaiden tila kartoitettiin sisäänottovaiheen lisäksi 6kk ja 18kk haastatteluissa. Verrattaessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi I ja II komorbiditeettia vakavasta masennuksesta kärsivien komorbiditeettiin vertailuryhmänä käytettiin 269 vakavaa unipolaarista masennusjaksoa sairastavaa potilasta Vantaa Depression Studysta. Tutkimuksessa todettiin, että kaksisuuntainen mielialahäiriö oli erittäin huonosti tunnistettu psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa: niistä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista potilaista, jotka tarvitsivat akuutisti hoitoa, 39% ei ollut koskaan saanut oikeaa kliinistä diagnoosia. Erityisesti tyyppi II häiriötä sairastavat potilaat ja naiset olivat huonommin tunnistettuja. Tunnistaminen näytti tapahtuvan perustuen ajankohtaisesti ilmeneviin ns. klassisiin eli maanisiin tai psykoottisiin oireisiin erityisesti sairaalahoitoa vaativissa jaksoissa. Näyttää että mielialahäiriö diagnosoitiin perustuen ajankohtaiseen oirekuvaan, unohtaen pitkittäisanamneesin merkitys. Vaikka tyyppi II mielialahäiriö oli selvästi huonommin tunnistettu kuin tyyppi I, häiriöt erosivat vain muutamassa muussa kliinisessä piirteessä. Komorbiditeetti eli muu psykiatrinen sairastaminen oli yhtä yleistä. Tyyppi II häiriössä ennuste oli huonompi: potilaat viettivät noin 40% enemmän aikaa masentuneena kuin tyyppi I sairastavat. Komorbiditeetti oli vakavassa unipolaarisessa masennuksessa ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä laadullisesti jonkin verran erilaista. Ajankohtaisesti jokin akseli I häiriö oli yleisempi vakavassa masennuksessa kuin kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä (69.1% vs. 57.1%) ja ero johtui erityisesti ahdistuneisuushäiriöistä. Viivästyneen tai puuttuvan diagnoosin seuraukset voivat olla vakavia niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Tämän vuoksi tutkimuksen tulosten perusteella on suositeltavaa seuloa kaksisuuntaista mielialahäiriötä erityisesti vakavasti masentuneiden potilaiden joukossa. Kliinisen diagnoosin täytyy kuitenkin aina perustua perusteelliseen kliiniseen haastatteluun ja seurantaan, jossa huomioidaan pitkäaikainen sairauden kulku. Myös muiden psykiatristen sairauksien esiintyminen kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on yleistä ja huonontaa entisestään sairauden kulkua. Sen vuoksi se vaatii erillistä arviointia, seurantaa ja hoitoa. Masennusoireiden hoito on erityisen keskeinen haaste, jotta kaksisuuntaisen mielialahäiriön ennustetta saataisiin parannettua.