The incidence and outcome of severe sepsis in Finland : The Finnsepsis Study

Severe sepsis is associated with common occurrence, high costs of care and significant mortality. The incidence of severe sepsis has been reported to vary between 0.5/1000 and 3/1000 in different studies. The worldwide Severe Sepsis Campaign, guidelines and treatment protocols aim at decreasing severe sepsis associated high morbidity and mortality. Various mediators of inflammation, such as high mobility group box-1 protein (HMGB1) and vascular endothelial growth factor (VEGF), have been tested for severity of illness and outcome in severe sepsis. Long-term survival with quality of life (QOL) assessment is important outcome after severe sepsis. The objective of this study was to evaluate the incidence, severity of organ dysfunction and outcome of severe sepsis in intensive care treated patients in Finland (study I)). HMGB1 and VEGF were studied in predicting severity of illness, development and type of organ dysfunction and hospital mortality (studies II and III). The long-term outcome and quality of life were assessed and quality-adjusted life years and cost per one QALY were estimated (study IV). A total of 470 patients with severe sepsis were included in the Finnsepsis Study. Patients were treated in 24 Finnish intensive care units in a 4-month period from 1 November 2004 to 28 February 2005. The incidence of severe sepsis was 0.38 /1,000 in the adult population (95% confidence interval 0.34-0.41). Septic shock (77%), severe oxygenation impairment (71.4%) and acute renal failure (23.2%) were the most common organ failures. The ICU, hospital, one-year and two-year mortalities were 15.5%, 28.3%, 40.9% and 44.9% respectively. HMGB1 and VEGF were elevated in patients with severe sepsis. VEGF concentrations were lower in non-survivors than in survivors, but HMGB1 levels did not differ between patients. Neither HMGB1 nor VEGF were predictive of hospital mortality. The QOL was measured median 17 months after severe sepsis and QOL was lower than in reference population. The mean QALY was 15.2 years for a surviving patient and the cost for one QALY was 2,139 . The study showed that the incidence of severe sepsis is lower in Finland than in other countries. The short-term outcome is comparable with that in other countries, but long-term outcome is poor. HMGB1 and VEGF are not useful in predicting mortality in severe sepsis. The mean QALY for a surviving patient is 15.2 and as the cost for one QALY is reasonably low, the intensive care is cost-effective in patients with severe sepsis.

Vaikea sepsis on yleinen tehohoidon ongelma ja siihen liittyvät sekä merkittävä kuolleisuus että korkeat hoidon kustannukset. Vaikean sepsiksen esiintyvyys on vaihdellut 0.5 ja 3 välillä tuhatta asukasta kohden eri tutkimuksissa, mutta vaikean sepsiksen esiintyvyyttä ei ole tutkittu aikaisemmin prospektiivisesti Pohjoismaissa. Maailmanlaajuisen vaikean sepsiksen kampanjan (Severe Sepsis Campaign) hoitosuositukset ja hoito-ohjelmat tähtäävät vaikeaan sepsikseen liittyvän sairastavuuden ja kuolleisuuden vähentämiseen, mutta suositeltujen hoitojen noudattaminen vaihtelee eri teho-osastoilla ja eri maissa. Erilaisia tulehduksen välittäjäaineita, kuten high mobility group box-1 proteiinia (HMGB1) ja endoteliaalista verisuonen kasvutekijää (vascular endothelial growth factor, VEGF) on tutkittu vaikean sepsiksen vaikeusasteen ja hoidon tuloksen ennustamisessa. Pitkän ajan ennustetta yhdistettynä elämän laadun arviointiin voidaan pitää tärkeimpänä vaikean sepsiksen hoidon onnistumisen mittarina. Laatupainotteisia elinvuosia (quality-adjusted life years, QALYs) voidaan käyttää hyväksi kustannus-vaikuttavuus arvioinnissa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää vaikean sepsiksen esiintyvyys, siihen liittyvien elinhäiriöiden vaikeusaste ja ennuste tehohoidossa olleilla potilailla Suomessa (osatyö I). Tulehduksen välittäjäaineita HMGB1 ja VEGF tutkittiin sairauden vaikeusasteen määrittämisessä, eri elinhäiriöiden kehittymisessä ja sairaalakuolleisuuden ennustamisessa (osatyöt II ja III). Vaikean sepsiksen jälkeinen pitkän ajan ennuste ja elämän laatu selvitettiin, lisäksi tutkimuksessa arvioitiin saavutetut laatupainotteiset elinvuodet ja kustannukset yhtä QALYa kohden (osatyö IV). Finnsepsis-tutkimukseen otettiin 470 vaikeaa sepsistä sairastavaa aikuista potilasta 1.11.2004-28.2.2005 välisenä aikana. Potilaita hoidettiin 24 suomalaisella teho-osastolla. Vaikean sepsiksen esiintyvyys oli 0.38 /1000 aikuista asukasta kohden (95% luottamusväli 0.34-0.41). Septinen sokki (77%), vaikea happeutumishäiriö (71.4%) ja akuutti munuaisten toiminnanvajaus (23.2%) olivat yleisimmät elinhäiriöt. Tehohoito- ja sairaalakuolleisuudet olivat 15.5% ja 28.3%. Yhden vuoden ja kahden vuoden kuolleisuudet olivat 40.9% ja 44.9%. HMGB1 ja VEGF pitoisuudet olivat koholla vaikeaa sepsistä sairastavilla potilailla. VEGF konsentraatiot olivat matalammat menehtyneillä potilailla kuin eloonjääneillä, mutta HMGB1 pitoisuudet eivät eronneet eri potilailla. Kummankaan väittäjäaineen pitoisuudet eivät ennustaneet sairaalakuolleisuutta. Elämänlaatu mitattiin mediaani 17 kuukautta vaikean sepsiksen jälkeen EuroQol 5D (EQ-5D) - mittarilla ja elämänlaatu oli matalampi kuin vertailuväestössä. Eloonjääneen potilaan laatupainotteisten elinvuosien keskiarvo oli 15.2 vuotta ja yhden laatupainotteisen elinvuoden hinnaksi arvioitiin 2139 . Finnsepsis-tutkimus osoitti, että vaikean sepsiksen esiintyvyys on matalampi Suomessa kuin useimmissa muissa maissa. Lyhytaikaisennuste on samankaltainen kuin muualla, vaikka tutkimuksen aikaisia hoito-ohjeita ja protokollia ei käytetty niin usein kuin suositeltiin. HMGB1 ja VEGF eivät osoittautuneet hyödyllisiksi vaikeaan sepsikseen liittyvän kuolleisuuden arvioinnissa, mutta matalat VEGF pitoisuudet liittyivät vaikeisiin elintoimintahäiriöihin. Vaikean sepsiksen jälkeinen kahden vuoden kuolleisuus on korkea ja EQ-5D mittarilla arvioitu elämänlaatu matalampi kuin ennen kriittistä sairautta. Keskimääräistä laatupainotteisten elinvuosien määrää voidaan pitää kohtuullisen korkeana ja laatupainotteisen elinvuoden kustannusta alhaisena, joten vaikeaa sepsistä sairastavien potilaiden tehohoitoa voidaan pitää varsin kustannustehokkaana.