Juvenile rheumatoid knee : Management of knee growth disturbances in children with juvenile idiopathic arthritis

Juvenile idiopathic arthritis (JIA) is associated with growth disturbances, especially leg length discrepancy (LLD) and knee valgus deformity (KVD). Studies have demonstrated growth plate stimulation with chronic arthritis. In the context of surgical treatment of LLD or KVD of a growing knee, the less invasive procedures, which allow immediate mobilisation, are preferred. Establishment of the skeletal age and the correction potential in the knees of rheumatic children is difficult due to rheumatic changes. In this present work, an analysis of the efficacy, safety and long-term results of temporary epiphyseal arrests performed in Rheumatism Foundation Hospital (Heinola, Finland). The distribution of diagnoses among children (n=71) with JIA and LLD (68 knees) was consistent with the normal oligoarthritis-predominated population of children with JIA. A higher male:female ratio (1:1.7 vs. 1:2.4 in population-based studies (PBS)) and earlier mean onset age (4 vs. 7 years in PBSs) were, however, distinct features in the study population. In most cases the correction was reliable and temporary arrest produced a mean correction of 1mm per month. The time of arrest required, however, varied significantly, probably due to the effect of underlying diseases and medication, and the age of the child. All complications encountered (10%) were minor. The correction achieved persisted in long-term follow-up. KVD (n=112, 177 knees) was associated with a high proportion of polyarthritic disease subtype (45% vs. 12-31% in PBSs), and the male:female distribution was grossly female-dominated (1:4.9 vs. 1:2.4 in PBSs). The early mean onset age (3 vs. 7 years in PBSs) was also notable in this cohort. Successful correction was achieved in 2/3 cases and the mean angular correction was 0.7 degrees per month. The required time of arrest, however, varied considerably. In 13% of knees the paucity of follow-up visits resulted in over-correction to varus. The complication rate (3%) in the knees operated for KVD was considerably lower compared to ten per cent in the management of LLD. Most of the complications related to epiphyseal stapling were reversible. However, the risk of premature closure of growth plates does exist. The number of over-corrections was notably high, with 13% knees turning to varus. The correction achieved persisted in long-term follow-up.

Polvinivel on lastenreuman useimmin vaurioittama nivel. Eläinmalleissa on osoitettu kroonisen niveltulehduksen lisäävän kasvuruston toimintaa. Aktiivisesta hoidosta huolimatta lastenreumaan liittyy kasvuhäiriöitä, erityisesti alaraajojen pituuseroa ja pihtipolvisuutta. Jos kasvuhäiriöihin puututaan vasta kasvun päätyttyä, tarvitaan luiden pidennys-, lyhennys- tai oikaisuleikkauksia, joihin liittyy runsas sairastavuus ja vaikeitakin komplikaatioita. Kasvun aikana tehtävät vähemmän kajoavat kasvulinjaa pysyvästi (epiphyseodeesi) tai tilapäisesti sinkilöillä tai ruuveilla salpaavat toimenpiteet sallivat välittömän mobilisaation ja ovat siksi suositeltavia. Pysyvän kasvulinjan salpauksen ongelma lastenreumassa on luustoiän ja kasvupotentiaalin määrittäminen. Lisäksi kasvuhäiriön suunta saattaa tautiaktiviteetin muutosten myötä kääntyä päälaelleen. Niinpä onkin luontevaa käyttää peruttavissa olevaa kasvulinjan tilapäistä salpausta lastenreumaan liittyvien kasvuhäiriöiden hoidossa. Väitöskirjatyössä selvitettiin Reumasäätiön sairaalassa alaraajojen pituuseron tai pihtipolvisuuden vuoksi tehtyjen kasvulinjan tilapäisten salpausten tehoa, turvallisuutta ja pitkäaikaistuloksia. Pituuseron vuoksi tehdyissä kasvulinjan tilapäisissä salpauksissa (n=68) harvoihin niveliin kohdistuva lastenreumatyyppi osoittautui yleisimmäksi diagnoosiksi. Pituuseron korjaus onnistui useimmissa tapauksissa ja salpauksella saavutettiin keskimäärin 1mm korjaus kuukaudessa, mutta tarvittava hoitoaika vaihteli runsaasti. Salpaukseen liittyvät komplikaatiot (10%) olivat vähäisiä. Pitkäaikaisseurannassa saavutettu pituuskorjaus pysyy hyvin, mutta taudin luonteesta johtuen uuden kasvuhäiriön mahdollisuus jatkuu koko kasvun ajan. Pihtipolvisuuden vuoksi tehdyissä kasvulinjan tilapäisissä salpauksissa (n=177) diagnoosina oli useimmiten yleisoireinen tai useisiin niveliin kohdistuva lastenreumatyyppi. Pihtipolvisuuden korjaus onnistui luotettavasti 2/3 tapauksista ja salpauksella saavutettiin keskimäärin 0,7 asteen korjaus kuukaudessa. 1/8 salpauksista johti ylikorjaukseen, mikä johtui liian pitkästä seurantavälistä. Hoitoaika vaihteli tässäkin ryhmässä. Salpaukseen liittyvät komplikaatiot (3%) olivat myös pääosin vähäisiä. Aineistossa tavattiin kuitenkin yksi kasvulinjan ennenaikainen sulkeutuminen. Pitkäaikaisseurannassa saavutettu kulmakorjaus pysyy hyvin, mutta uusi kasvuhäiriö on mahdollinen.