Functional Outcome after Free Flap Reconstructions in Oral and Pharyngeal Cancer

Oral cancer ranks among the 10 most common cancers worldwide. Since it is commonly diagnosed at locally advanced stage, curing the cancer demands extensive tissue resection. The emergent defect is reconstructed generally with a free flap transfer. Repair of the upper aerodigestive track with maintenance of its multiform activities is challenging. The aim of the study was to extract comprehensive treatment outcomes for patients having undergone microvascular free flap transfer because of large oral cavity or pharyngeal cancer. Ninety-four patients were analyzed for postoperative survival and complications. Forty-four patients were followed-up and analyzed for functional outcome, which was determined in terms of quality of life, speech, swallowing, and intraoral sensation. Quality of life was assessed using the University of Washington Head and Neck Questionnaire. Speech was analyzed for aerodynamic parameters and for nasal acoustic energy, as well as perceptually for articulatory proficiency, voice quality, and intelligibility. Videofluorography was performed to determine the swallowing ability. Intraoral sensation was measured by moving 2-point discrimination. The 3-year overall survival was over 40%. The 1-year disease-free survival was 43%. Postoperative complications arose in over half of the patients. Flap success rate was high. Perioperative mortality varied between 2% and 11%. Unemployment and heavy drinking were the strongest predictors of survival. Sociodemographic factors were found to associate with quality of life. The global quality of life score deteriorated and did not return to the preoperative level. Significant reduction was detectable in the domains measuring chewing and speech, and in appearance and shoulder function. The basic elements necessary for normal speech were maintained. Speech intelligibility reduced and was related to the misarticulations of the /r/ and /s/ phonemes. Deviant /r/ and /s/ persisted in most patients. Hoarseness and hypernasality occurred infrequently. One year postoperatively, 98% of the patients had achieved oral nutrition and half of them were on a regular masticated diet. Overt and silent aspiration was encountered throughout the follow-up. At 12-month swallow test, 44% of the patients aspirated, 70% of whom silently. Of these patients, 15% presented with pulmonary changes referring to aspiration. Intraoral sensation weakened but was unrelated to oral functions. The results provide new data for oral reconstructions and highlight the importance of the functional outcome of the treatment for an oral cancer patient. The mouth and the pharynx encompass a unit of utmost functional complexity. Surgery should continue to make progress in this area, and methods that lead to good function should be developed. Operational outcome should always be evaluated in terms of function.

Suomessa harvinaisempi, globaalisti 10 yleisimmän syövän joukkoon kuuluva suusyöpä diagnosoidaan usein sen kasvettua paikallisesti laajaksi. Laajassa syöpäleikkauksessa syntyvä kudospuutos korjataan useimmiten vapaalla mikrokirurgisella kudossiirteellä. Siirteitä voidaan irrottaa useasta kohdasta kehoa ja niihin voidaan yhdistää mitä tahansa kudosta ihoa, sidekudos- tai limakalvoa, lihasta, jännettä, luuta ja hermoa. Suun mutkikkaiden toimintojen säilyttäminen ennallaan syöpäleikkauksessa on haasteellista. Tutkimuksessa selvitettiin laajan suuontelon ja nielun syövän vuoksi leikatun ja kudossiirteen saaneen potilaan leikkaustulokset toiminnallista tulosta painottaen. Leikkauskomplikaatiot ja elossaolotodennäköisyys analysoitiin 94 potilaalta. 44 potilasta rekrytoitiin vuoden mittaiseen seurantaan. Seurannassa mitattiin elämänlaatua kyselylomakkeen avulla, puheen peruselementtejä tutkittiin tietokoneavusteisesti, artikulaatiota ja äänen laatua arvioi asiantuntijaraati sekä puheensa ymmärrettävyyttä potilas itse. Nieleminen kuvattiin varjoainetta, röntgenläpivalaisua ja videointia käyttäen. Suuontelon tunnon mittauksessa käytettiin 2 pisteen erotuskykyä. Elossaolotodennäköisyys 3 vuoden kuluttua leikkauksesta oli yli 40%. Seurannan potilailla oli 43%:n todennäköisyys selvitä leikkauksen jälkeinen vuosi syövän uusiutumatta. Leikkauskomplikaatioita ilmaantui 60%:lle potilaista. Leikkauskuolleisuus oli 2% ja 11%. Kudossiirto onnistui muutamaa lukuunottamatta. Työttömyys ja runsas alkoholin kulutus vaikuttivat voimakkaimmin kuolemanriskiin. Elämänlaatu heikkeni leikkauksen jälkeen eikä palannut seurannassa leikkausta edeltäneelle tasolle. Merkittävimmän huonontumisen potilaat kokivat tapahtuneen pureskelussaan ja puheessaan, ulkonäössään sekä olkapäänsä toiminnassa. Normaalin puheen perusedellytykset säilyivät leikkauksessa. Vuoden kuluttua leikkauksesta esiintyi yli 60%:n potilaan puheessa sekä virheellinen /r/- että /s/-konsonantti, mikä heikensi puheen ymmärrettävyyttä. Seurannan lopussa sai ravitsemuksensa suun kautta 98% potilaista, joista puolet söi tavallista pureskeltavaa ruokaa. Havaittavaa ja hiljaista aspiraatiota eli nieltävän aineen kulkeutumista hengitysteihin ilmeni koko seurannan ajan. Vuoden kuluttua 44% potilaista aspiroi, joista 70%:lla esiintyi tätä hiljaista muotoa. Aspiraatioon viittaavia keuhkomuutoksia esiintyi 15%:lla potilaista. Suuontelon tunto heikkeni, muttei ollut yhteydessä mitattuihin suun toimintoihin. Tutkimus antaa uutta tietoa suun rekonstruktioista. Tutkimuksessa korostuu hoidon toiminnallisen tuloksen tärkeys suusyöpää sairastavalle potilaalle. Suu ja nielu toimivat erittäin monimuotoisesti. Tämän alueen kirurgiassa tulee kehittää menetelmiä, joilla saavutetaan hyvä toiminnallinen tulos.