Assessment of neuroleptic-induced movement disorders in a naturalistic schizophrenia population

The prevalence and assessment of neuroleptic-induced movement disorders (NIMDs) in a naturalistic schizophrenia population that uses conventional neuroleptics were studied. We recruited 99 chronic schizophrenic institutionalized adult patients from a state nursing home in central Estonia. The total prevalence of NIMDs according to the diagnostic criteria of the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 4th edition (DSM-IV) was 61.6%, and 22.2% had more than one NIMD. We explored the reliability and validity of different instruments for measuring these disorders. First, we compared DSM-IV with the established observer rating scales of Barnes Akathisia Rating Scale (BARS), Simpson-Angus Scale (SAS) (for neuroleptic-induced parkinsonism, NIP) and Abnormal Involuntary Movement Scale (AIMS) (for tardive dyskinesia), all three of which have been used for diagnosing NIMD. We found a good overlap of cases for neuroleptic-induced akathisia (NIA) and tardive dyskinesia (TD) but somewhat poorer overlap for NIP, for which we suggest raising the commonly used threshold value of 0.3 to 0.65. Second, we compared the established observer rating scales with an objective motor measurement, namely controlled rest lower limb activity measured by actometry. Actometry supported the validity of BARS and SAS, but it could not be used alone in this naturalistic population with several co-existing NIMDs. It could not differentiate the disorders from each other. Quantitative actometry may be useful in measuring changes in NIA and NIP severity, in situations where the diagnosis has been made using another method. Third, after the relative failure of quantitative actometry to show diagnostic power in a naturalistic population, we explored descriptive ways of analysing actometric data, and demonstrated diagnostic power pooled NIA and pseudoakathisia (PsA) in our population. A subjective question concerning movement problems was able to discriminate NIA patients from all other subjects. Answers to this question were not selective for other NIMDs. Chronic schizophrenia populations are common worldwide, NIMD affected two-thirds of our study population. Prevention, diagnosis and treatment of NIMDs warrant more attention, especially in countries where typical antipsychotics are frequently used. Our study supported the validity and reliability of DSM-IV diagnostic criteria for NIMD in comparison with established rating scales and actometry. SAS can be used with minor modifications for screening purposes. Controlled rest lower limb actometry was not diagnostically specific in our naturalistic population with several co-morbid NIMDs, but it may be sensitive in measuring changes in NIMDs.

Väitoskirjatyö "Assessment of neuroleptic-induced movement disorders in a naturalistic schizophrenia population" osoittaa, että kroonista skitsofreniaa sairastavilla, vanhoja psykoosilääkkeitä saavilla potilailla on runsaasti liikehäirioitä ja usein useampi liikehäiriö samanaikasesti. Tutkimus vertaili ja arvioi eri mittauskeinojen käyttökelpoisuutta vanhojen psykoosilääkkeiden aiheuttamien neurologisten haittavaikutusten arvioinnissa. Psykoosien lääkehoidon ensimmäistä kehitysvaihetta edustavat, 1950-luvulla käyttöön tulleet tavanomaiset psykoosilääkkeet ovat tehokkaita psykoosin ns. positiivisen oireisiin, mutta niiden käyttöä ovat rajoittaneet erilaiset haittavaikutukset. Keskeisimpiä näistä ovat mm. pakkoliikkeinä, vapinana ja jäykkyytenä ilmenevät neurologiset oireet, jotka esiintyessään heikentävät potilaan hoitomyöntyvyyttä, mikä vaarantaa pitkällä aikavälillä hoidon toteutumisen. Tästä johtuen kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on pyritty kehittämään tehokkaampia ja paremmin siedettyjä psykoosilääkkeitä, joiden käyttömahdollisuudet kuitenkin vaihtelevat maasta toisen niiden korkeasta hinnasta johtuen. Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Viron suurimmassa psykiatrisessa hoitokodissa. Tutkimuksen osallistuneet 99 potilasta olivat keski-ikäisiä, pitkään skitsofrenian takia hoidettavina olleita potilaita, joista noin 80 prosenttia käytti vanhoja/ tavanomaisia psykoosilääkkeitä. Heistä noin 60 prosentilla oli todettavissa jokin neurologinen haittaoire, jonka esiintyvyyttä ja haittaavuutta arviointiin eri arviointimenetelmin sekä uutta tekniikkaa edustavalla aktometrialla. Tutkimuksessa käytettiin haastatteluun ja havainnointiin perustuvina mittausmenetelminä nykyiseen diagnostiseen järjestelmään perustuvaa liikehäiriöiden arvioitia, Barnesin akatisia-astekkoa (BARS), Simpson-Angusin parkinsonismiastekkoa (SAS) ja tardiivin dyskinesian arvioimiseksi epänormaalien tahattomien liikkeiden asteikkoa (AIMS). Aktometria osoittautui arviointiastekkojen rinnalla hyödylliseksi lisäarviointimenetelmäksi, joka ei kuitenkaan yksinään osoittautunut riittäväksi em. liikehäiriöiden alamuotojen erotusdiagnostiikassa.