Essays on Russia's Economic Transition

This study comprises an introductory section and three essays analysing Russia's economic transition from the early 1990s up to the present. The papers present a combination of both theoretical and empirical analysis on some of the key issues Russia has faced during its somewhat troublesome transformation from state-controlled command economy to market-based economy. The first essay analyses fiscal competition for mobile capital between identical regions in a transition country. A standard tax competition framework is extended to account for two features of a transition economy: the presence of two sectors, old and new, which differ in productivity; and a non-benevolent regional decision-maker. It is shown that in very early phase of transition, when the old sector clearly dominates, consumers in a transition economy may be better off in a competitive equilibrium. Decision-makers, on the other hand, will prefer to coordinate their fiscal policies. The second essay uses annual data for 1992-2003 to examine income dispersion and convergence across 76 Russian regions. Wide disparities in income levels have indeed emerged during the transition period. Dispersion has increased most among the initially better-off regions, whereas for the initially poorer regions no clear trend of divergence or convergence could be established. Further, some - albeit not highly robust - evidence was found of both unconditional and conditional convergence, especially among the initially richer regions. Finally, it is observed that there is much less evidence of convergence after the economic crisis of 1998. The third essay analyses industrial firms' engagement in provision of infrastructure services, such as heating, electricity and road maintenance. Using a unique dataset of 404 large and medium-sized industrial enterprises in 40 regions of Russia, the essay examines public infrastructure provision by Russian industrial enterprises. It is found that to a large degree engagement in infrastructure provision, as proxied by district heating production, is a Soviet legacy. Secondly, firms providing district heating to users outside their plant area are more likely to have close and multidimensional relations with the local public sector.

Väitöskirja koostuu kolmesta Venäjän talouden järjestelmämuutosta käsittelevästä esseestä. Niiden yhteinen teema on alueiden ja paikallishallinnon rooli Venäjän talouden transitiossa. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan teorian valossa alueiden välistä verokilpailua. Toisessa analysoidaan alueiden välistä tulotasojen lähentymistä (konvergenssia) ja kasvua. Kolmannessa esseessä hyödynnetään laajaa yrityshaastatteluaineistoa ja tarkastellaan yritysten osallistumista paikallisen infrastruktuurin tuottamiseen. Ensimmäisen esseen tarkastelussa klassista Zodrowin ja Mieszkovskyn (1986) verokilpailukehikkoa on laajennettu kahdella siirtymätalousmaalle tyypillisellä piirteellä. Malliin on lisätty osittain Leviathan-tyyppinen päätöksentekijä sekä kaksi tuotantosektoria (uusi ja vanha), jotka ovat tuottavuudeltaan erilaisia. Hyvinvointitarkastelu osoittaa, että siirtymän alkuvaiheessa, jolloin vanhan sektorin osuus on hyvin suuri, kilpailutasapaino voi olla kuluttajien kannalta optimaalinen. Sen sijaan päätöksentekijät preferoivat aina veropäätösten koordinointia. Teoreettisen tulosten valossa alueiden välisen kilpailun tehostaminen voi siis lisätä kuluttajien hyvinvointia. Toisen esseen analyysi tulojen hajonnasta ja Venäjän eri alueiden välisestä lähentymisestä vuosina 1992-2003 perustuu Rosstatin julkisesti saatavilla olevaan tilastoaineistoon. Keskimääräisten tulotasojen hajonta on kasvanut etenkin rikkaiden alueiden ryhmässä.Sitä vastoin köyhien alueiden osalta selvää hajonnan kasvuun tai supistumiseen liittyvää trendiä on vaikea osoittaa. Esseessä löydetään etenkin rikkaiden alueiden kesken sekä ehdotonta että ehdollista tulotasojen lähentymistä. Lisäksi havaitaan, että vuoden 1998 talouskriisin jälkeen lähentyminen on aiempaa heikompaa. Kolmannessa esseessä keskittytään teollisuusyritysten rooliin julkisen infrastruktuurin, kuten kaukolämmön, tiestön ja vesihuollon, tuottajana. Edustavaan yritysaineistoon perustuva empiirinen analyysi osoittaa, että infrastuktuurin tuottamien on edelleen yleistä ja pitkälti neuvostoaikojen perintöä. Infrastruktuuria tuottavien yritysten suhteet paikalliseen julkisvaltaan ovat tyypillisesti tiiviitä, eivätkä yritykset halua luopua näiden suhteiden ja infrastruktuurin tuottamiseen perustuvasta järjestelmästä.