Eru Ilúvatar : Jumala J.R.R. Tolkienin legendariumissa

The purpose of my research is to inquire into the essence and activity of God in the legendarium of the English philologist and writer J.R.R. Tolkien (1892-1973). The legendarium, composed of Tolkien’s writings related to Middle-earth, was begun when he created two Elvish languages, Quenya based on Finnish, Sindarin based on Welsh. Tolkien developed his mythology inspired by Germanic myths and The Kalevala. It is a fictional ancient history set in our world. The legendarium is monotheistic: God is called Eru ‘The One’ and Ilúvatar ‘Father of All’. Eru is the same as the Christian God, for Tolkien wanted to keep his tales consistent with his faith. He said his works were Christian by nature, with the religious element absorbed into the story and the symbolism. In The Silmarillion, set in the primeval ages of Middle-earth, the theological aspects are more conspicuous, while in The Lord of the Rings, which brings the stories to an end, they are mostly limited to symbolic references. The legendarium is unified by its realistic outlook on creaturely abilities and hope expressing itself as humbly defiant resistance. ”The possibility of complexity or of distinctions in the nature of Eru” is a part of the legendarium. Eru Ilúvatar is Trinitarian, as per Tolkien’s faith. Without contextual qualifiers, Eru seems to refer to God the Father, like God in the Bible. Being the creator who dwells outside the world is attributed to Him. The Holy Spirit is the only Person of the Trinity bestown with names: the Flame Imperishable and the Secret Fire. When Eru creates the material world with His word, He sends the Flame Imperishable to burn at the heart of the world. The Secret Fire signifies the Creative Power that belongs to God alone, and is a part of Him. The Son, the Word, is not directly mentioned, but according to one writing Eru must step inside the world in order to save it from corruption, yet remain outside it at the same time. The inner structure of the legendarium refers to the need for a future salvation. The creative word of Eru, “Eä! Let these things Be!”, probably has a connection with the Logos in Christianity. Thus we can find three “distinctions” in Eru: a Creator who dwells outside the world, a Sustainer who dwells inside it and a Redeemer who shall step inside it. Some studies of Tolkien have claimed that Eru is distant and remote. This seems to hold water only partially. Ilúvatar, the Father of All, has a special relation with the Eruhíni, His Children, the immortal Elves and the mortal Men. He communicates with them directly only through the Valar, who resemble archangels. Nevertheless, only the Children of Eru can fight against evil, because their tragic fortunes turn evil into good. Even though religious activities are scarce among them, the fundamental faith and ultimate hope of the “Free Peoples” is directed towards Eru. He is present in the drama of history as the “Author of the Story”, who at times also interferes with its course through catastrophes and eucatastrophes, ‘good catastrophes’. Eru brings about a catastrophe when evil would otherwise bring good to an end, and He brings about a eucatasrophe when creaturely strength is not sufficent for victory. Victory over corruption is especially connected with mortal Men, of whom the most (or least) insignificant people are the Hobbits. However, because of the “primeval disaster” (that is, fall) of Mankind, ultimate salvation can only remain open, a hope for the far future.

Tutkielmani pyrkii selvittämään Jumalan olemusta ja toimintaa J.R.R. Tolkienin (1892-1973), englantilaisen kielitieteilijän ja kirjailijan, legendariumissa eli hänen Keski-Maahan liittyvissä fantasiakirjoissaan. Legendarium sai alkunsa, kun Tolkien loi kaksi haltiakieltä, quenyan suomen pohjalta ja sindarinin kymrin pohjalta. Germaanisten myyttien ja Kalevalan innoitta-mana hän kehitti mytologiaansa, joka on meidän maailmaamme sijoittuva fiktiivinen mui-naishistoria. Legendarium on monoteistinen: Jumalaa kutsutaan nimillä Eru ’Yksi’ ja Ilúvatar ’Kaiken Isä’. Jumala on sama kuin kristinuskossa, sillä hartaana katolilaisena Tolkien halusi pitää kertomuksensa yhdenmukaisina uskonsa kanssa. Hän kutsui teoksiaan luonteeltaan kristillisiksi ja upotti uskonnollisen aineksen tarinaan ja sen symboliikkaan. Varhaisimpiin aikoihin sijoittuvassa Silmarillionissa teologiset elementit ovat näkyvämpiä, kertomukset päättävässä Tarussa sormusten herrasta lähinnä symbolisia. Legendariumia yhdistävät rea-listinen suhtautuminen luotujen kykyihin ja nöyrän uhmakkaana vastarintana ilmenevä toivo. Legendariumiin sisältyy ”moninaisuuden ja erotusten mahdollisuus Yhdessä”. Eru Ilúvatar on Tolkienin uskon mukaisesti kolmiyhteinen. Ilman lisämääritteitä Eru näyttää viittaavan Isään Jumalaan, niin kuin Jumala Raamatussa. Hänelle omistetaan maailman ulkopuolisena luojana oleminen. Pyhä Henki on ainoa omilla nimillä varustettu Kolminaisuuden persoona: Sammumaton Liekki eli Salainen Tuli. Luodessaan fyysisen maailman sanallaan Eru lähettää Sammumattoman Liekin sen sydämeen. Salainen Tuli tarkoittaa yksin Jumalalle kuuluvaa Luovaa Voimaa, joka on osa häntä. Poikaa, Sanaa, ei suorasanaisesti mainita, mutta erään kirjoituksen mukan Erun on astuttava maailmaan pelastaakseen sen turmeluksesta ja samalla pysyttävä maailman ulkopuolella. Legendariumin sisäinen rakenne viittaa tulevan pelastuksen tarpeeseen. Erun luovalla sanalla, ”Ea! Tulkoon tämä kaikki Olevaksi!”, lienee myös yhteys kristinuskon Logokseen. Näin Erusta löydetään kolme ”erotusta”: maailman ulkopuolinen luoja, sisäpuolinen ylläpitäjä ja siihen astuva pelastaja. Tolkien-tutkimuksessa Erua on joskus väitetty etäiseksi. Tämä näyttää pitävän vain osittain paikkansa. Ilúvatarilla, Kaiken Isällä, on erityinen suhde Eruhíniin, lapsiinsa, kuolemattomiin haltioihin ja kuolevaisiin ihmisiin. Hän on heihin suorassa yhteydessä valarin, ylienkeleitä vastaavien henkien, välityksellä. Kuitenkin vain Erun lapset voivat taistella pahaa vastaan, koska heidän traagiset kohtalonsa kääntävät pahan hyväksi. Vaikka uskonnollinen toiminta legendariumissa on vähäistä, ”vapaiden kansojen” perimmäinen usko ja lopullinen toivo kohdistuvat Eruun. Hän on maailmanhistorian draamassa läsnä ”Tarinan Kirjoittajana”, joka myös ajoittain puuttuu sen kulkuun katastrofien tai eukatastrofien, ’hyvien katastrofien’, kautta. Eru tuottaa katastrofin, jos pahuus muuten hukuttaisi hyvyyden, ja eukatastrofin, kun luodun voimat eivät riitä voiton saavuttamiseen. Voitto turmeluksesta yhdistyy erityisesti kuolevaisiin ihmisiin, joista kaikkein vähäisintä väkeä ovat hobitit. Ihmiskunnan lankeemuksen takia lopullinen pelastus jää kuitenkin avoimeksi, tulevaisuuteen kohdistuvaksi toivoksi.