The Nature, Origins, and Consequences of Finnish Shame-Proneness: A Grounded Theory Study

Although shame is a universal human emotion and is one of the most difficult emotions to overcome, its origins and nature as well as its effects on psychosocial functioning are not well understood or defined. While psychological and spiritual counselors are aware of the effects and consequences of shame for an individual s internal well-being and social life, shame is often still considered a taboo topic and is not given adequate attention. This study aims to explain the developmental process and effects of shame and shame-proneness for individuals and provide tools for practitioners to work more effectively with their clients who struggle with shame. This study presents the empirical foundation for a grounded theory that describes and explains the nature, origins, and consequences of shame-proneness. The study focused on Finnish participants childhood, adolescence and adulthood experiences and why they developed shame-proneness, what it meant for them as children and adolescents and what it meant for them as adults. The data collection phase of this study began in 2000. The participants were recruited through advertisements in local and country-wide newspapers and magazines. Altogether 325 people responded to the advertisements by sending an essay concerning their shame and guilt experiences. For the present study, 135 essays were selected and from those who sent an essay 19 were selected for in-depth interviews. In addition to essays and interviews, participants personal notebooks and childhood hospital and medical reports as well as their scores on the Internalized Shame Scale were analyzed. The development of shame-proneness and significant experiences and events during childhood and adolescence (e.g., health, parenting and parents behavior, humiliation, bullying, neglect, maltreatment and abuse) are discussed and the connections of shame-proneness to psychological concepts such as self-esteem, attachment, perfectionism, narcissism, submissiveness, pleasing others, heightened interpersonal subjectivity, and codependence are explained. Relationships and effects of shame-proneness on guilt, spirituality, temperament, coping strategies, defenses, personality formation and psychological health are also explicated. In addition, shame expressions and the development of shame triggers as well as internalized and externalized shame are clarified. These connections and developments are represented by the core category lack of gaining love, validation and protection as the authentic self. The conclusions drawn from the study include a categorization of shame-prone Finnish people according to their childhood and adolescent experiences and the characteristics of their shame-proneness and personality. Implications for psychological and spiritual counseling are also discussed. Key words: shame, internalized shame, external shame, shame development, shame triggers, guilt, self-esteem, attachment, narcissism, perfectionism, submissiveness, codependence, childhood neglect, childhood abuse, childhood maltreatment, emotional abuse, sexual abuse, spiritual abuse, psychological well-being

Häpeä on normaali, inhimillinen tunne, joka liittyy oleellisesti ihmisenä olemiseen siinä kuin muutkin tunteet. Siitä huolimatta sitä pidetään usein yhä vältettävänä, jopa kiellettynä aiheena. Häpeä on vähintään kiusallinen, jopa tuskallinen tunne ja siksi kipeä asia kohdattavaksi ja vaikea puhuttavaksi. Tästä seuraa, että häpeän luonnetta, syntyä tai vaikutuksia elämän eri osa-alueilla ei vieläkään tunneta riittävästi. Vaikka häpeä nousee esille ihmisten välisissä keskusteluissa, terapiasta ja sielunhoidosta puhumattakaan, se kätkeytyy helposti ohimeneviin sivulauseisiin ja epäsuoriin mainintoihin. Terapiatilanteissa häpeälle annetaan harvoin sille kuuluva tila, eikä siihen tartuta siinä määrin kuin olisi tarpeen. Silloinkin, kun häpeä nousee esille ja siitä puhutaan, käytetään harvoin sen oikeaa nimeä. Useimmiten häpeän sijaan voidaan puhua riittämättömyydestä, kelpaamattomuudesta, huonommuudesta tai epätäydellisyydestä. Tämä väitöstutkimus selvitti kirjoitelmien ja haastattelujen avulla suomalaisten häpeän ja häpeäalttiuden syntyä, kehittymistä, luonnetta ja ilmenemismuotoja. Tutkimusaineisto pohjautuu vastauksiin, joita saatiin vuosina 2000-2001 eri puolilta Suomea aikakaus-, ammatti-, seurakunta- ja sanomalehdissä sekä kristillisissä lehdissä olleisiin ilmoituksiin. Ilmoituksissa pyydettiin lukijoita kertomaan häpeään liittyvistä kokemuksistaan. Tutkimusvaiheessa käytiin läpi tutkittavien lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden elämänkokemuksia ja tapahtumia, joihin on liittynyt häpeää ja jotka ovat olleet tutkittaville merkityksellisiä. Tutkimus paljastaa, ettei häpeäalttiuden kehittymiselle ole osoitettavissa erityisiä eikä yksittäisiä syitä. Se, kuinka alttiita ihmiset ovat omaksumaan häpeän osaksi minäkuvaansa, riippuu monista eri osatekijöistä. Siihen vaikuttaa muun muassa yksilön synnynnäinen temperamentti, vanhempien ja muiden läheisten persoonallisuus ja kasvatusmenetelmät, asianomaisen ja hänen lähipiirinsä terveydentila sekä perheen sosiaalinen asema ja taloudellinen tilanne. Häpeäalttiuden kehittymiseen vaikuttavat oleellisesti myös lapsuuden ja nuoruuden nöyryyttävät ja jopa traumaattiset kokemukset ja tapahtumat. Tällaisia ovat esimerkiksi ruumiillinen, henkinen ja hengellinen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu sekä koulukiusaaminen, väkivalta, rangaistukset, kurituskeinot ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Häpeäalttiuden kehittymisen kannalta merkittävin tekijä ei kuitenkaan näytä olevan itse tapahtuma, vaan sitä seuraava tunnekokemus, sen voimakkuus ja kesto. Tutkimus osoittaa, että joidenkin kohdalla nöyryyttävät ja häpeää tuottavat lapsuuden- ja nuoruudenkokemukset vaikuttavat itsetuntoon siinä määrin, että he sisäistävät häpeän ja siitä tulee osa heidän minäkuvaansa. Tällöin häpeä hallitsee heitä kokonaisvaltaisesti. Toiset puolestaan onnistuvat pitämään häpeän erillään identiteetistään eivätkä sisäistä sitä, jolloin luottamus omiin kykyihin ja itseen säilyy. Häpeäntunne voi olla tällöin joko torjuttua ja vastuu häpeän synnystä siirretään itsen ulkopuolelle, jolloin häpeäntunteelle haetaan syitä toisista ihmisistä tai olosuhteista. Tutkimus osoittaa, että häpeä ja häpeäalttius liittyvät ihmisen koko identiteettiin ja elämään. Ne muokkaavat itsetuntoa ja niillä on selvä vaikutus ihmissuhteisiin. Ne altistavat perfektionismin, narsismin, läheisriippuvuuden, kiltteyden ja miellyttämisentarpeen kehittymiselle. Häpeällä on tärkeä rooli myös syyllisyydentunteissa, persoonallisuuden kehityksessä sekä erilaisissa torjunta- ja hallintamekanismeissa. Se on osatekijänä monien riippuvuuksien kuten päihdeongelmien synnyssä ja se vaikuttaa mielenterveyteen. Lisäksi häpeä muokkaa hengellisyyttä ja jumalakuvaa. Tutkimuksesta nousee selkeästi esille ihmisen luonnollinen halu ja tarve tulla rakastetuksi, hyväksytyksi ja nähdyksi omana itsenään. Läheisyyden-, rakkauden- ja hoivantarpeen sekä epätäydellisyyden kieltäminen tai salaaminen estävät ihmistä olemasta oma aito persoonansa. Tällöin hän ei myöskään kykene tasapainoiseen elämään eikä tasapainoisiin ihmissuhteisiin. Tutkimus luokittelee suomalaiset häpeäalttiuden pohjalta kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä ryhmässä ovat ne, joilla häpeä on muuttunut kokonaisvaltaisesti osaksi persoonallisuutta heikentäen samalla merkittävästi itsetuntoa. Toisessa ryhmässä ovat ne, joilla häpeä ei ole sisäistynyt. Heillä on näennäisesti vahva itsetunto ja itseluottamus. Kolmanteen ryhmään kuuluvat ne, jotka estävät häpeäntunteen synnyn torjumalla sen niin varhaisessa vaiheessa, ettei se pääse tietoisuuden tasolle. Tutkimus osoittaa, että häpeällä on ihmisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta merkittäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia ja seurauksia. Näin on etenkin niiden kohdalla, joilla häpeästä on tullut osa identiteettiä ja minäkuvaa sekä niillä jotka salaavat tai torjuvat häpeäntunteensa. Tutkimuksesta nousee selkeästi esille se, että häpeästä ja sen vaikutuksista täytyy puhua nykyistä rohkeammin ja avoimemmin niin julkisessa keskustelussa kuin erilaisissa auttamistilanteissakin, kuten terveydenhuollossa, terapiassa ja sielunhoidossa. Avainsanat: häpeä, syyllisyys, itsetunto, kiinnittyminen, narsismi, täydellisyyteen pyrkiminen, kiltteys, läheisriippuvuus, kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö, mielenterveys, hengellisyys