Eurasian Neogene large herbivorous mammals and climate

The development and changes in the distribution of herbivorous mammal communities during the Neogene is complex. The Eurasian scale environmental patterns reflect the large scale geographical and climatic patterns. The reorganization of these affect the biome distribution throughout the continent. The distribution of mammal taxa was closely associated with the distribution of biomes. In Eurasia the Neogene development of environments was twofold. The early and middle Miocene that seemed to have been advantageous for mammals was followed by drying of environments during the late Neogene. The mid-latitude drying was the main trend, and it is the combined result of the retreat of Paratethys, the uplift of Tibetan Plateau and changes in the ocean currents and temperatures. The common mammals were "driving" the evolution of mammalian communities. During the late Miocene we see the drying affecting more and more regions, and we see changes in the composition of mammalian communities.

Väitöskirjani käsittelee menneen ajan nisäkkäitä ja ilmastoa. Tutkimukseni keskittyy kasvinsyöjänisäkkäisiin ja niiden yhteisörakenteeseen Euraasiassa 24-2 miljoonaa vuotta sitten. Tänä aikana ympäristössä tapahtui suuria muutoksia, jotka näkyvät nisäkäsyhteisöissä. Kasvinsyöjänisäkkäiden levinneisyys ja nisäkkäiden muodostamien yhteisöjen kehitys on yhteydessä ilmastoon ja menneen ajan maantieteeseen. Yhteys muodostuu paljolti ravinnon, eli kasvillisuuden kautta, ja on siten hyvin vahvasti siteissä ilmaston kehitykseen. Väitöskirjassani selvitän myös nisäkäsyhteisöjen rakenteen ja kasvillisuuden yhteyttä ja kehitystä, sekä pyrin näyttämään kuinka näiden maantieteellinen erilaisuus muuttuu ajan kuluessa. Tutkin myös kuinka muutokset ilmakehän kierrossa ovat vaikuttaneet ympäristönkehitykseen ja siten kasvinsyöjänisäkkäisiin. Tutkimalla menneen ajan kasvinsyöjänisäkkäiden levinneisyyttä ja lajikoostumusta eri alueilla voidaan saada selville monia asioita ilmaston kehityksestä. Nisäkkäät ovat tähän erinomainen lähde, koska niitä löytyy suhteellisesti paljon ja laajalta alueelta. Tutkimukseni kohteena olleelta ajalta (24-2 miljoonaa vuotta sitten) löytyy ajanjaksoja, jolloin ympäristö-olosuhteet olivat hyvin erilaisia verrattuna nykyisiin. Silti fysikaaliset prosessit ja olosuhteet ovat tarpeeksi lähellä nykypäivää, jotta tulokset voidaan ymmärtää nykypäivän olosuhteiden valossa. Tietyt ajanjaksot ovat olleet olosuhteiltaan hyvin samankaltaisia kuin ennusteet ja mallit kuvaavat tulevaisuuden olevan, kun nyt tapahtumassa oleva ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita. Mennyt aika tarjoaa näyteikkunan näihin ympäristöihin ja myös siihen, mitä tapahtuu ympäristössä, kun ilmakehän kierto muuttuu nopeasti. Tutkimalla menneisyyttä voidaan selvittää, mihin tuleva ilmastonmuutos saattaa johtaa, ja minkälaisia vaikutuksia sillä on eläimiin ja kasveihin. Tutkimukseni kohde, fossiiliset kasvinsyöjänisäkkäät, on tärkeä lähde, jota tulevaisuudessa voidaan hyödyntää yhä enemmän menneen ajan ympäristöjen tulkinnassa.